Tappijalka kävi hakemassa tänään toisen rokotuksensa. Eläinlääkäri ihmetteli sen lihaksikkaita reisiä, harvoin pennulla kuulemma näkee sellaisia. No tollanen bodarijalkainen poikahan tuo on koko ajan ollut 😀 . Rokotus sujui ilman minkäänlaisia vikinöitä, kun sai samalla syödä herkkuja. Hupi muutenkin tykkäsi kauheasti eläinlääkäristä ja hoitajasta, kauhea pusuttelu.

Iltalenkki oli hyytävän kylmä. Satoi lunta ja tuuli vaakatasossa, mutta silti me pikku neidin kanssa uhmasimme säätä ja kiersimme korttelin. Pikku neiti talutti Naomia omaan tahtiin ja muun joukon mukaan ihan liian hitaasti. Ne odottelivat ja odottelivat ja Hupi alkoi välillä istumaankin, kun tahti oli mukamas liian hidas.

Bodaripentu? EI vaan kyllä ne on ihan itsestään tuollaisiksi tulleet…

Kaksikko tuli omaa tahtiaan perässä.

Tulkaa jo, eiks ne jo tuu??