Remu elämää

Posted on

Tässä on pätkää Remun arjesta.
Lähdemme tietenkin aamusta, jolloin kömmin yläkerrasta koirien valtakuntaan. Sisu on portin takana, epilepsian takia se on eristettynä yksinolot muista (ettei muut lynkkaa sitä, jos kohtaus tulee).
Aamulenkillä näkee sitä Remun normaalia käytöstä, kun kotipiha on jätetty taakse. Polvessa kiinni kävelyä, pörräämistä, jatkuvaa itkemistä. Osuipa tälle lenkille koirakin, jota väistämme pitkälle sivutielle (jonne oletin, ettei tämä vieras koira tule, eikä tullutkaan). Tässä on pakko heti sanoa, että normaalisti EMME TOIMI NÄIN!. Nyt en pystynyt kuvaamisen takia namittamaan ja estämään riehuntaa. Mutta tässä on kumminkin tulos 6 viikon tiiviin ohitusharjoittelun jälkeen, ei mitään mahdollisuuksia ohituksiin. Jostain syystä Jekku provosoituu Remusta myös säätämään, mutta se on tapansa mukaan hiljaa ja vain juoksee eestaas. Normi oloissa, Jekku seisoo terriereiden tapaan vieressä ja odottaa palkkaa.
Normaaliohituksessa tai meidän tapauksessa tälläisessä liian lähellä olevassa väistämisessä Remu otetaan niin lyhyelle, ettei saa lietsottua itseään riehumaan lisää ja sitä joko syötetään tai jos siihen saa kontaktin, niin palkataan kontaktista. Jos onnistumme siinä, että koirakko on +30m-50m päässä, Remu on pitkällä hihnalla ja saa kontaktista palkkaa (katsoo koiraa ja kun katsoo minua, saa palkan). Kaikki koirasta poispäin tuleva toiminta palkataan.
Loppu lenkki meneekin sitten siinä normaalissa häsläämisessä. Kotona voikin sitten pureskella luuta ja aloittaa päiväunet.

Remun elämä jatkui huilailun merkeissä ja välillä pyyteli pihalle pissille (ja lintuja jahtaamaan)sekä aurinkoa ottamaan. Päivälenkille lähdettin autolla viileään metsään. Remu järjesti taas saman piiloleikkinsä kuin aina hihnan pukemiseen. Luulin ennen, että välttelee pukemista, mutta niin se vaan samaa tekee ilman vaatteita. Se on tosi hassu, vaikka kiireessä joskus ärsyttää tuo tapa 😀 . Lenkiltä unohdin KAIKKI namit! Mikä moka. Onneksi yhtään koiraa ei tullut vastaan, pari pyöräilijää vain, jotka ei isompia reaktioita aiheuttaneet (joskin nekin olisi ollut kiva namittaa sille). Tunnin lenkin jälkeen edelleen virtaa riitti, lämpimästä ilmasta huolimatta. Kukaan koirista ei olle irti metsässä, koska yleensä tuolla liikkujia riittää. Ja Remua ei voi pitää irti, jos saa jonkun riistahajun, niin voi lähteä. Olemme lomalla, joten kotosalla pääsee enempi pihalle, mutta teen lyhyttä työpäivää, joten nämä päivälenkitkin on ihan arkea.

Iltaan kuuluu usein pihaelämää ja iltalenkki. Koirat lenkkeilee 2-3 kertaa päivässä, pyrkien kolmeen. Tosin jos ovat olleet pihamaalla peuhaamassa tuntikausia, niin eipä juuri ole lenkille lähtijöitä. Videolla näkyvä auton jahtaus on todella ärsyttävä tapa. Hupi sen on aloittanut ja saanut muut mukaansa. Olen alkanut siihen puuttumaan, mutta aina ei vain ehdi millään, vaikka tuossa menee vain muutama auto päivässä. Nytkin koirat tulee nopeasti pois norkoamaan herkkuja. Ilta päättyy yleensä ruokailuun, jonka jälkeen ihmiset siirtyy yläkertaan nukkumaan ja koirat jää alakertaan. Videolla Remulla on hyvin naurettava ruoka-annos, mutta se on syönyt isot määrät kuivattua lihaa päivän aikana, joka on vähennetty annoksesta.


Remun silmäoire

Posted on

Remu kävi tänään lääkärissä kun hetken olen jo seuraillut kirkasta vuotavaa silmää, joka kummallisesti kiertyi sisäänpäin sulkeutuessaan. Eilen sitten aloin kyselemään onko se normaalia, kun nakuilla on muitakin hassuja piirteitä. No ei ollut ei. Tänään sitten silmälääkärillä käynti ja onneksi Remulla se ei ollut silmäluomen kääntymistä sisäänpäin. Luomi ei onneksi pienen silmän ansioista pääse kääntymään täydellisesti, joten leikkausta ei tarvita. Jos Remu olisi ollut labbis ja omaisi noin paljon nahkaa silmän luona ja avoimet löysät silmät, niin lääkärin mukaan silmä olisi takuuvarmasti kiertynyt. Harjakoirilla ei vaivaa onneksi tavata, lääkäri ei ollut törmännyt vielä yhteenkään ja tämä lääkäri on tarkannut ison kasan harjakoiria. Silmät tuli tarkastettua epävirallisesti samalla ja mitään vikaa niistä ei löytynyt. Tämä pieni kääntyminen nyt, ei ollut onneksi aiheuttanut silmään mitään vaurioita. Oletus on, että jonkin sortin siitepöly ms allergia ärsytystä silmissä ja ovat hyvin turvoksissa ja ärtyneet. Remu sai siihen lääkkeet.

No helpotuksen huokaus, pelkäsin jo, että Remulla on silmäluomet kiertyneet koko ajan ja koira on kärsinyt kivuliaista silmistä. No koira onkin vaan mopsi myös pään nahastaan, jota on liikaa, kun nielussahan sillä on jo mopin löysä ja repaleinen kitapurje (tms).


Raakaruuan turvallisuus ja vaihtoehdot

Posted on

Aika ajoin nousee otsikoihin joku tutkimus, kun on löydetty suomalaisesta lihasta jotain bakteeria. Niissä myös usein sivutaan aihetta koirien raakaruokinta. Itseäni mietityttää aihe paljon, koska ruokin koirat raa’alla ja perhepiirissä on kokemusta sairaalabakteeria vastaan taistelusta.

Fakta on, että suomalaisesta lihasta löytyy bakteereita. Broilerissa on ESBL-bakteeria. Samaa bakteeria löytyy myös sian- ja naudan lihasta. Vuonna 2016 broilerin lihanäytteistä  22 %:ssa todettiin ESBL/AmpC-bakteereita. Usein sanotaan, että vaara on ihmiselle minimaalinen. Kyllä koska ihminen kuumentaa ja kypsentää lihan, jolloin bakteeri kuolee ja on vaaraton. Pakastus ei hävitä bakteeria, joten pakastetussa koirien raakalihassa on aina riski tähän bakteeriin. Se on riski myös ihmiselle, kun ihminen laittaa lihan kuppiin, pesee kupin ja ehkä pussailee juuri syönyttä koiraa. Riski on varmasti isompi, jos koiralla on muhkea parta, siinä lämpöisässä ja kosteassa pienten bakteerien on hyvä mellastaa. Terve ihminen usein pärjää näiden kanssa, mutta sairastuessa tilanne on toinen. Bakteeri hankaloittaa infektioiden hoitoa mikrobilääkkeillä. (Linkki EVIRAn ESBL-sivulle).

Toisena lihasta saatavana bakteerina on MRSA eli tuttu sairaalabakteeri. Sitä on hyvin vähän suomalaisessa siassa, naudassa ja hevosessa. Jälleen kerran, kuumennus tuhoaa sen ja liha on sitten turvallista. Tiskatessa kannattaa muistaa, että veden täytyy olla yli 60 asteista, että bakteeri tuhoutuu ruokinta-astioista, joten pelkkä huuhtelu koirankupeille ei riitä. (Linkki EVIRAn MRSA-sivuille).

Uutisjuttu Ylen sivuilta: KANTAAKO LEMMIKKISI SUPERBAKTEERIA? Aino kissasta löytyi yllättäen ihmiseenkin tarttuva bakteeri.
”Aino-kissan ESBL-bakteerin lähde voi olla myös raakaruoka. Hollannissa havaittiin kolmen viikon seurantatutkimuksessa, että raakaruokaa syövien kissojen ulostenäyteistä 90 prosenttia sisälsi ESBL-bakteeria. Kypsennettyä ruokaa saavien ulostenäytteistä vain kuusi prosenttia oli ESBL-positiivisia.” (Tosin Hollannissa lihassa on enemmän ESBL-bakteeria kuin suomessa).

5 FAKTAA SUPERBAKTEEREISTA. Pitääkö niitä pelätä?
”Suurin riski saada ESBL-bakteeri on siipikarjanliha. ESBL-bakteereita on löydetty Suomessa 22 prosentissa broilerinlihapaketeista ja hyvin satunnaisesti naudoista ja sioista. EU:ssa määrä on huomattavasti isompi, eli broilerin lihasta keskimäärin 57 % sisältää bakteeria, Belgiassa huimat 100 prosenttia.Riski saada ESBL-tartunta on kuitenkin pieni, koska kuumentaminen yli 75 asteeseen tuhoaa bakteerin. Hyvä hygienia keittiössä ja ahkera käsienpesu ehkäisevät myös tehokkaasti tartuntoja.”

Kannattaa myös muistaa, että koirien nahkaisissa puruluissa (pääosin ulkomaisissa) sekä siankorvissa ym paistotuotteissa voi olla salmonellaa. Koira siihen ei sairastu, mutta ihminen voi saada tartunnan, etenkin pikkulapsi joka saattaa laittaa koiranluita suuhunsa.

Osa ihmisistä viittaa kintaalla ajatukselle, että koirien raakaliha olisi jotenkin turvatonta. Itse en voi enää sille asialle ummistaa silmiäni, vaikka meillä raakaruokitaankin koiria. Kupit menevät tiskikoneeseen joka ruokinnan jälkeen ja tarkkuutta on ruokien kuppeihin laitossakin, ettei raakaruokaa leviä pöydille pitkin poikin. Kaikki lihat mitä käytän on kotimaisia.

Jos ja kun pelottaa, aina voi antaa kypsää lihaa. Se on koiranruokaa siinä missä raakakin, mutta vähän joutuu näkemään vaivaa, jos itse kypsentää. Muutamia kypsiä ruokia löytyy markkinoiltakin, jotka on ihan hyvä valinta, jollei halua nappuloita syöttää. Oskarilla löytyy pari pötköä pelkkää lihaa. Neu merkillä löytyy kypsiä pötköjä useaa eri sorttia. Kuivattua naudanlihaa (kuivaliha) löytyy myös eläinkaupoista. Näihin täytyy tietenkin itse laittaa lisät, täysiravintoja nämä ei ole. Tai sitten syöttää puolet nappulaa, jolloin pääsee helpommalla.

Ruokakaupasta löytyy kahta kypsää lihaa, Oskarin lihamureke ja kanamakkara. Näissä siis pelkkää lihaa.

Valkuais- ja rasvapitoisuudeltaan hyvin samaa kuin kuin raaka koirien sika-nautajauheliha.

Kotimaista kupeissa.

 


Millaista on elää turkkikoiran kanssa?

Posted on

Arkea turkin kanssa. Kunnon pesu 5-7 päivän välein. Kuralenkkien jälkeen huuhtelu ja kuivaus pyyhkeellä. Lumipaakkulenkin jälkeen suihkutus ja kuivaus pyyhkeellä… Ohut vatsakappaleeton sadetakki puetaan kaatosateeseen ja paukkupakkaseen liukasvuorinen takki, mutta muuten ei pueta kuin pakon edessä, koska vaatteet takuttaa.

Turhaan ei voi korostaa pesuaineiden ja erityisesti suojaavien öljyjen ym merkitystä arkipesuissa.

Lopuksi kavalkaadia mitä se turkkikoiran normaalielämä tarkoittaa ja voi miettiä, että tuollainen umpirapainen koira voi olla käsissä 3 kertaa päivässä 😀

140523-DSC_4595-001

Turkkikoiran arkea, turkki takussa, pesu odottaa…

DSC_5300-001

Suomen vuoden ajat on armottomia turkeille…

131212-DSC_3692

Pesuhuoneessa joutuu vierailemaan 3-4krt päivässä.

Eilen --tänään

Ja juuri kun olet saanut sen kauniiksi, käyt lenkillä ja kaikki on menetetty.

dsc_0552.JPG

Kyllä se Jekku sai painella ennenkin, mutta pääosin turkkiystävällisellä säällä.

dsc_7421.JPG

Mökkeilyelämä näyttää usein tältä.

dsc_7362.JPG

Tämä on ehkä yksi pahimmista kerroista, pieni metsälenkki mökillä kuraisessa metsässä 😀

170620121136.jpg

Kun on sateessa ilman vaatteita, harjakoiran turkki kastuu hetkessä läpi ja koiralle tulee kylmä ja epämukava (verrattuna pohjavillaiseen rotuun)

170620121130.jpg

Sitkeästi Jekku nämäkin lenkit veti, nykyään sitten puettuna, niin hieman mukavampi lenkkeillä.

dsc_2046.JPG

Märkä kuusimetsä ja tulos oli tämä… Kyllä siihen hetki menikin ja sen jälkeen olen varonut märkiä kuusimetsiä pukemattoman pitkäturkin kanssa.

dsc_0796.JPG

Kyllä se Naomi tykkäsi leikkiäkkin talvisäässä, kun oli kunnolla puettu (vaikka muuten Naomi arvosti takkatulen lämpöä)

dsc_8613.JPG

Tätä on sitten tämä loskakausi, nuo lumipaakut estää koiraa kävelemästä ja saattavat aiheuttaa paleltumavammoja jalkoihin.


Sisu neurologilla

Posted on

Nyt se on Sisu käynyt koirien neurologilla. Niitä on harvassa, Eläinklinikka Aistissa ja me kävimme Evidensia Finnoossa Anne Muhlella. Lääkäri katsoi koneelta kaikki Sisun kohtausvideot, haastateltiin ja sen jälkeen mietittiin, että mitä tehdään. Pelkkien videoiden perusteella Sisulla näyttäisi olevan epilepsia kohtauksia. Itse kun olin alkanut epäilemään, että oisko kumminkin sitä CECS:ssää (jalkojen kramppaus syndrooma), niin lääkärin mukaan ei Sisulla oireet siihen sovi. Sisu kun osittain ei ole tässä maailmassa ja kun kohtauksen jälkitila kestää tunteja palautua. Myös kohtaus näyttää ulkoisesti epilepsialta.
Sisulta otettiin varmaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat verikokeet. Nyt pois suljetaan kaikki mahdollinen ja mahdoton, koska monet muutkin sairaudet aiheuttavat epilepsiatyyppisiä kohtauksia. Otettiin ainakin pissanäyte, kilpparikoe, kortisolin basaaliarvo, maksantoiminta testi + tietenkin perusverikokeet (ja varmaan jotain mitä en muista). Verikokeiden tuloksia pitäisi tulla tällä viikolla.

Eli jos verikokeista ei löydy mitään, niin diagnoosi on epilepsia. Sisu sai jo reseptin lääkkeisiin. Kolmea erilaista. Kaksi päivittäiseen käyttöön ja yksi, jos kohtaus lähtee uudestaan heti perään, kuten viime aikoina on käynyt. Yksi lääkkeistä onkin tuttu, kun sitä söi edesmennyt Roosa toyvillakoira, jolla oli myös epilepsia.

Lääkäri kertoi, että nämä tutkimukset aloitetaan nykyään vasta kun 3 kohtausta on tullut. Jos kohtaustiheys yhtäkkiä alkaa tihenemään tai kohtaukset alkaa muuttumaan rajummiksi (kuten Sisulla nyt), niin aloitetaan lääkitys. Muuten aivot oppivat aina vaan nopeammin reitin kohtaukseen ja ne alkavat tihentyä ja rajuuntua. Epilepsia koirille on myös kehitetty nappularuoka, jos haluaa sellaista ostaa. Kerroin että Sisu syö raakaruokaa ja se oli lääkäristä oikein hyvä. Hän kehotti tutustumaan amerikkalaisiin sivustoihin epilepsia koirien ruokinnasta, siellä on kuulemma ohjeita mitä pitäisi välttää epilepsia koirialla (ketogeeninen ruokavalio tms).


Kokemuksia urosten kemiallisesta kastraatiosta, hormonikapselista eli Suprelorin kapselista

Posted on
Meillähän tämä on ollut sekä Jekulla, että Hupilla ja ei kyllä montaa hyvää sanottavaa ole löytynyt. Pääosin ei ihan hirveän huonoakaan, mutta pääpaino sillä, etten enää laittaisi, etenkin kun meillä on myös ”oikeasti” kastroitukin talossa.
Molempia koiria on joutunut käyttämään lääkärissä oudon alakuloisuuden takia, johon ei sitten verikokeissa eikä missään löytynyt syytä. Kummallekkaan ei ole ollut mitään eroa tyttöhajujen kiinnostuksessa ulkona. Jekun turkkiin kapseli ei vaikuttanut, mutta Hupin turkki on ollut aivan kaamea, kuivunut ja kuollut sekä ihan harva. Molemmat lihoivat myös täysin huomaamatta ihan järjettömiksi palloiksi, ei mitenkään hitaasti, vaan nopeasti ja arvaamatta. Jekun silmät vuotivat (koirien silmälääkärin mukaan voi johtua kapselista, kun ei ole ennen valuneet, eikä vikaa ole).
Jos vertaan tätä Sisun normaaliin kastraatioon, niin Sisulla ei tullut lihomista tai turkin muutosta. Ja Sisun luonne muuttui iloiseksi ja pentumaisemmaksi, ärripurri luonne väheni. Kapseloidut taas on olleet enemmin masentuneita ja ajoittain kiukkuisempia. Toki nämä voi olla yksilöllisiä eroja, mutta olen ennemmin normaalin kastraation puolella.
Kaiken päälle myös kaikki pienetkin mystiset oireet laitettiin eläinlääkärissä aina vain kapselin piikkiin. Usein kuulin lausahduksen, että voi olla kapselista, kun se voi tehdä tuollaista(kin), kun ei ole samanlainen kuin peruskastraatio.
Mutta joo, itse en voi kapselia suositella kokeilemaan, mieluummin sitten oikea kastraatio, koska kapseli ei todellakaan näytä millaiseksi koira muuttuu. Eikä ihan mitätön ole kahden vuoden kilpailukieltokaan , jonka koira kapselista saa, oli se 6kk kapseli tai vuoden kapseli (tämä siis koskeen Suomen näyttelyitä).

Nakun vaatekaappi

Posted on

Minulla on ensimmäinen naku, pikku hiljaa on vaatekaappi muotoutunut, joten tässä on meidän vaatekaappiamme. Remu on hyvin aitonaku, joten juurikaan karvoja ei kropasta löydy, niinpä Remua vaatetetaan talvella ja viileillä ilmoilla myös sisällä. Kuvissa näkyy lähes kaikki tämän hetken Remun vaatteet. Lisäksihän meillä on vielä 3 muun koiran vaatteita (mutta ne ei kyllä omista näin paljoa ja lisäksi Sisu ja Jekku käyttää ristiin osaa näistä).

Alussa meillä oli paljon vaatetta, jotta ei tarvitse olla koko ajan olla pyykkäämässä koiran vaattetta, vaan ne pyörii muun pyykin seassa, kun sopivaa väriä siellä pyörii. Ja haluan myös taata koiralle mahdollisuuden lenkkeillä 3 kertaa päivässä säässä kuin säässä, siksi ulkovaatteita pitää olla tarpeeksi. Mutta nyt sitten Remu kasvoi isoksi pojaksi ja suurin osa vaatteista jäi pieneksi. Nyt on kerätty pikkuhiljaa uusi vaatevarasto. Vaatevarasto on mennyt pariin kertaa kokonaan uusiksi, kun Remu odotuksista huolimatta kasvoi ja kasvoi ollen nyt todella iso harjakoira (39,5cm/11kg)

Käytän mahdollisuuksien mukaan kotimaisia valimistajia. Remun kokoiselle ei muutenkaan Ebaystä vaatteita löydy.

Isoissa kuvissa nykyiset vaatteet, pikkukuvissa pieneksi jääneet, aiemmin kuvituksen olleet.

Trikoohaalarit
Vaatetuksen perusta on meillä trikoohaalarit. Näitä käytetään viileällä ja talviaikaan sisäkäytössä jatkuvasti, koska meillä lattiat ja sisäilma ei ole mitenkään erityisen lämmin. Lisäksi koira tuntuu alasti makaavan vain lämpimässä sängyssään ja puettuna sitten liikkuu enempi, niin mukavempi se on koirallekkin olla puettuna. Ja näillä hoidellaan pikapissat talvisin pihalla. Talvisin en riisu näitä pois ulkohaalarin alta.  Haalareita tarvitsee useamman koska, vaihdan haalarin parin päivän välein ja aina kun se menee likaiseksi, pissaiseksi tms. Kesäisin näitä käytellään viileinä kesäiltoina ja metsässä hyttyssuojina.

Itse tykkään löysemmän mallisista haalareista mutta osa tykkää enemmän slimfit mallisista. Eri valmistajilta löytyy eri malleja. Meidän kotimaiset haalarit on valmistanut Myrtikki ja Jinsin dogclothes. Aiemmin ollut myös kotimaiselta Komainelta ja Ebaystä.

Remulla on tällähetkellä 9 trikoohaalaria.

Gollege-ja velourhaalarit
Toinen paljon käytetty haalari meillä on gollege- ja velourhaalarit. Nämä menee trikoiden tilalta, etenkin kylmimpinä pakkaspäivinä. Eikä ne niin kuumia tunnu olevan, että menee ihan arkikäytössä trikoon sijaankin. Näitäkään en riisu pois ulkohaalarien alta. Näitäkin meille on tilailtu Jinsin dogclithesilta, ebaysta, sekä ForMyDogsilta. Ebaysta tilatuissa on usein meille liian lyhyet lahkeet, kesällä ne vielä menee, mutta talven kylmissä ei. Koirille, joilla karvaisemmat jalat, on varmasti sopivampia. Lähieläinkaupasta on löytynyt muutama.

Remulla on tällä hetkellä 4 paksumpaa haalaria.

Fleecehaalarit 

Ulkohaalari kevät-kesä-syksyn ajaksi kylmille,  kuiville ja tuulettomille päiville. Meillä nämä on kotimaisia, Jinsiniltä, ennen myös Myrtikiltä.

Remulla on tällä hetkellä 2 fleecehaalaria.

Vuorelliset pörröhaalarit
Nämä oli ihan huippuja kuivilla kylmillä esimerkiksi autoiluun ja pikku lenkeillekkin. Nämä on ForMyDogsin haalareita, jossa vuorena on pörrövuori ja päällä joko samaa pörröä, velouria tai muuta kangasta. Ihanan paksuja mutta samalla joustavia ja helppo pukea avaamatta neppareita. Mieskin osasi pukea tämän koiran päälle. Näitä on meillä käytetty todella paljon.

Remulla on tällä hetkellä 2 pehmopörröhaalaria.

Toppahaalarit

Toppahaalarin kanssa kannattaa olla tarkkana, kun nakulle sitä valitsee, että vuoren ja ulkokankaan välissä on vielä vanuvuori (sen tunteen helposti käsin, kun erottelee sormin kankaita). Useissa kauppojen ns. toppahaalareissa on vain fleece-tai karvavuori ja veden/tuulenpitävä kangas. Tuo ei paljoa aitoa nakua lämmitä, ennemmin ovat pelkkiä syyshaalareita. Haalareita kannattaa olla useampia, koska suomen talvet on mitä on. Jos aamulenkillä haalari vaikka kastuu pissaan, se ei ehdi kuivua päivälenkille ja jos päivälenkillä onkin jo suojasää ja haalari sitten kastuu, niin  iltalenkille on oltava vielä joku haalari… Ei ole koiran edunmukaista, että lenkit jää väliin haalarien puutteen vuoksi. Pakkashaalarissa voi olla kiinnitys vatsapuolella, mutta loskakelien haalariin suosittelen selkäpuolen kiinnitystä, jo oman mukavuuden kannalta. Mikään ei ole ällöttävämpää, kuin irrotella umpikuraisia neppejä koiran mahapuolelta.
Meillä oli aiemmin käytössä pakkaspukuina harjakoirille suunnitellut ForMyDogsin haalarit ja suojasäille on Jinsin kotimainen haalari, jossa vetoketju on selässä. Nyt kun Remu joutuu käyttämään ForMyDogsin isojen koirien pukuja (koko A3), niin niissä ei olekaan tuota vanua välissä ja käyvät vain pikkupakkasille.

Remulla on 2 toppahaalaria (voisi olla kyllä yksi enemmän)

Syksy/keväthaalarit ns. sadehaalarit

Syksy-ja keväthaalarit on vedenpitäviä haalareita, joissa on ohut fleecevuori vähän antamassa lämpöä. Pinta on joko  jotain perus vedenpitävää kangasta tai esim. softshell kangasta. Softshell-haalari on aavistuksen paksumpia, kun kankaassa itsessään on jo fleecevuori (+ näihin on laitettu vielä lisäksi irtofleecevuori). Näitäkin voisi olla useampia, jotta päivän lenkit onnistuvat myös syksyn sataa-viikon putkissa. Tarkeintä on vedenpitävyys. Parhaiksi on nyt osoittautunut Kepeän taipaleen DG Outdoor Ninja Supreme -haalari, jossa on softshell pinta ja fleecevuori (koko M). Vuoressa on hyvin laitettu saumat pois raapimasta koiraa. . Lisäksi Remulla on Jinsin ohuempi mustekalakuosinen syyshaalari, jossa on ulkoilukangas +fleece. Tässä pitää vain lahkeet ja mahaosa vettä.

Remulla on 2 syyshaalaria.

Hupparit
Hupparimallisia vaatteita sekä t-paitoja meillä myös on, mutta aika vähäisellä käytöllä ovat vielä olleet. Kesällä ne olivat toimivia esim autossa, jossa ilmastointi puhalsi kylmää, mutta ilma oli lämmin. Jekku on näitä huppareita käyttänyt kun se on ajeltu kaljuksi, joten karvaisemalla nakulla varmasti hyviä. T-paidat on valmistanut Myrtikki.
Toppaloimea käytettiin talvella kovilla pakkasilla pikapissoilla pihalla.

Sitten vielä pieniä vinkkejä:

Huput joskus häiritsevät koiraa ja kääntyvät yllättäen päähän. Hupun voi kääntää ja rullata kaulalle, niin se ei enää humpsahda yhtäkkiä päähän.

Pennun vaatetus:
Pentu ei tarvitse niin hirveästi vaatetta. Remu tuli meille tammikuussa tulipalo pakkasiin ja sille oli hankittuna vaikka millaista vaatetta. Loppujen lopuksi käytössä oli pääasiassa
3 pienen pientä trikoohaalaria (selkä 20cm-25cm-28cm)
2 välikoon trikoohaalaria (koko pienen ja aikuinen koon väliltä eli selkä noin 28-30cm)
1 velourhaalari (selkä noin 25-28cm)
2 toppahaalaria (ForMyDogs koot 12 ja 14), vähän tönkköjä pikkupennulle, mutta ehdottomia kun pakkasellakin piti päästä pikku lenkeille maailmaan tutustumaan.
2 Vuorelliset tuplapörröhaalarit Vivifly ja ForMyDogs, käytettiin todella paljon pikkupakkasilla, oli joustava pennun liikkua ja lämpimiä
2 paksumpaa haalaria (fleece ja pörrö (selkä 25cm-28cm), ei tullut käytettyä montaa kertaa, lähinnä hätävaroina.
Useampi loimi mallinen. Pahimmilla pakkasilla trikoon päälle vedettiin pikapissoille, muuten jäi aikalailla käyttämättä.
+kaikenlaista turhaa hömpökettä, joka oli päällä kerran tai kaksi… ja nykyään koristavat pikkuneidin lelukoiria 😀

Pennulla vaatteen ei aina tarvitse olla oikeaa kokoa, kun kasvuvauhti on nopea. Lahkeita ja kaulusta kääntämällä saa vaatteelle paljon lisää käyttöikää. Lisäksi jos vaatteessa on vyötärön kiristys, niin silläkin saa kokoa paljon pienennettyä.


Miten pukea takkuuntuva rotu?

Posted on

Puuterihuiskun kanssa on ikuinen ongelma, turkki on sen verran ohut, että koira ei kestä pakkasta, etenkään tuulella ja viimalla, mutta turkki takkuuntuu pukemisesta. Mutta koska koiraa on tärkeä pukea ihan jo sen takia, ettei saada lihasjumeja esimerkiksi selkään, puhumattakaan että koiralla olisi epämiellyttävä olo palelemisesta. Lihasten lämpimänä pitämisestä puhutaan ihan liian vähän.

Puvuissa ehdottoman kiellettyjä on fleecet ja kaikki karvapörröt, ne takuttavat armotta pitkän turkin. Nykypäivänä onneksi löytyy jo vaatteita, jotka ovat liukasvuorisia ja ajateltu juuri takkuuntumista. Luonnonkuidut ei myös takuta niin paljoa kuin keinokuidut eli kysymykseen voi tulla myös puuvilla ja seimerkiksi liukas bambukangas. Silti kannattaa takkien käytön jälkeen harjailla turkkia hoitoaine suihkeen kanssa ainakin parin päivän välein (selkäpuoleltahan koira ei likaannu, joten sitä voi sieltä harjata).

Kun turkin leikkaa lyhyeksi, voikin käyttää sitten jo mitä vaan vaatteita 🙂

Tässä esiteltynä joitakin pitkälle silkkiselle takkuuntuvalle turkille sopivia vaatteita. En ota vastuuta vaatteiden toimivuudesta turkkiroduille.

Olen itse tehnyt liukasvuorisesta toppakankaasta loimimallisia takkeja, joissa ei ole ollenkaan vatsaosaa. Tämä estää kainaloita takuttumasta, jotka on se pahin paikka, mutta suojaa kumminkin selän ja reidet.

Tälläinen takki on, ei vatsaosaa takuttamassa.

Takki HUpin päällä. Hupille tämä jäi pieneksi ja tätä on käyttänyt puuterihuisku Jekku.

Silkkikangas vuorinen pienen pieni toppamantteli puuteripennulle.

***

ForMyDogsilla on silkki/satiinivuorisia toppahaalareita. Ne takuttuvat hieman lahkeiden alareunasta, mutta toimivat hyvin juuri esim. kovilla pakkasilla. ForMy Dogsia olen ostanut suomessa Tuusulan Hau&Mau liikkeestä. Niitä löytyy myös nettikauppa Puppystylestä mutta pääosin tilaan ulkomailta, briteistä mm. Ziggy’s nettikaupasta.

Koko 20

Koko 18

ForMyDogsilla on sekä pörrövuorella että silkkivuorella olevia haalareita, joten tilatessa pitää olla tarkkana kumpaa tilaa. Lisäksi löytyy erikseen tyttö- ja poikamallit.

***

Ispetillä on myös liukasvuorisia haalareita. Jekulla on sellainen yksi, joka olen ostanut Tuusulan Hau&Mau liikkeestä. Niitä löytyy myös nettikauppa Puppystylessä.

Im special pet (eli IS pet) koko 2XL

***

Testiin turkilliselle saapuivat myös Hurtta Extreme Warmer takit, joissa sisäpinnalla on erikoista foliokangasta. Näistä olen kuullut vain kehuja, että eivät takuttaisi. (Jekulla koko 30, Hupilla 45)

Loimista liukasvuoria on olleet myös Jackson loimet, joita meillä on ollut useampia. Näitä myy mm. XXL ja Murren murkina. (Jekulla ja Sisulla ollut koko 40, Hupilla 45)

***

Hyviä pikaloimia meillä on olleet Dobazin loimet, joita olemme ostaneet  Tuusulan Hau&Mau liikkeestä mutta niitä löytyy varmasti muualtakin.


***

Sadetakeista meillä on Kepeän taipaleen City Jacket -takki, mutta se on valitettavasti poistuva malli. Siinä ei ole vatsakappaletta ja vuori on puuvillaa. Kaulus on kyllä aika tiukka. Kyseisessä kaupassa on myös muita puuvillaisia vaatteita.

***

Sadetakkeja on myös kirppareilta löytyvä Hurtta -merkkinen sadeloimi jossa ei ole vatsaosaa


***

Rukkan mallistossa on myös useampia liukassisuksisia sadetakkeja, mutta niissä on vatsaosa. Tässä Rukka Hike Sport.

***

Yllättävistä paikoista voi löytyä liukasvuoria takkeja, itse tilasin ebaystä nakulle vaatteita ja kappas, yksi loimista olikin liukasvuorinen. Myös eläinkaupoissa kannattaa hiplata kaukkia pukuja, että millaisia vuorikankaita niistä löytyy…

Ebay löytö liukkaalla vuorella.

 

Muita kehuttuja, mutta mitä itse en ole kokeillut on:

Hurtta extreme Warmer takki

Tonia desingin mantteli