Raakaruuan turvallisuus ja vaihtoehdot

Posted on

Aika ajoin nousee otsikoihin joku tutkimus, kun on löydetty suomalaisesta lihasta jotain bakteeria. Niissä myös usein sivutaan aihetta koirien raakaruokinta. Itseäni mietityttää aihe paljon, koska ruokin koirat raa’alla ja perhepiirissä on kokemusta sairaalabakteeria vastaan taistelusta.

Fakta on, että suomalaisesta lihasta löytyy bakteereita. Broilerissa on ESBL-bakteeria. Samaa bakteeria löytyy myös sian- ja naudan lihasta. Vuonna 2016 broilerin lihanäytteistä  22 %:ssa todettiin ESBL/AmpC-bakteereita. Usein sanotaan, että vaara on ihmiselle minimaalinen. Kyllä koska ihminen kuumentaa ja kypsentää lihan, jolloin bakteeri kuolee ja on vaaraton. Pakastus ei hävitä bakteeria, joten pakastetussa koirien raakalihassa on aina riski tähän bakteeriin. Se on riski myös ihmiselle, kun ihminen laittaa lihan kuppiin, pesee kupin ja ehkä pussailee juuri syönyttä koiraa. Riski on varmasti isompi, jos koiralla on muhkea parta, siinä lämpöisässä ja kosteassa pienten bakteerien on hyvä mellastaa. Terve ihminen usein pärjää näiden kanssa, mutta sairastuessa tilanne on toinen. Bakteeri hankaloittaa infektioiden hoitoa mikrobilääkkeillä. (Linkki EVIRAn ESBL-sivulle).

Toisena lihasta saatavana bakteerina on MRSA eli tuttu sairaalabakteeri. Sitä on hyvin vähän suomalaisessa siassa, naudassa ja hevosessa. Jälleen kerran, kuumennus tuhoaa sen ja liha on sitten turvallista. Tiskatessa kannattaa muistaa, että veden täytyy olla yli 60 asteista, että bakteeri tuhoutuu ruokinta-astioista, joten pelkkä huuhtelu koirankupeille ei riitä. (Linkki EVIRAn MRSA-sivuille).

Uutisjuttu Ylen sivuilta: KANTAAKO LEMMIKKISI SUPERBAKTEERIA? Aino kissasta löytyi yllättäen ihmiseenkin tarttuva bakteeri.
”Aino-kissan ESBL-bakteerin lähde voi olla myös raakaruoka. Hollannissa havaittiin kolmen viikon seurantatutkimuksessa, että raakaruokaa syövien kissojen ulostenäyteistä 90 prosenttia sisälsi ESBL-bakteeria. Kypsennettyä ruokaa saavien ulostenäytteistä vain kuusi prosenttia oli ESBL-positiivisia.” (Tosin Hollannissa lihassa on enemmän ESBL-bakteeria kuin suomessa).

5 FAKTAA SUPERBAKTEEREISTA. Pitääkö niitä pelätä?
”Suurin riski saada ESBL-bakteeri on siipikarjanliha. ESBL-bakteereita on löydetty Suomessa 22 prosentissa broilerinlihapaketeista ja hyvin satunnaisesti naudoista ja sioista. EU:ssa määrä on huomattavasti isompi, eli broilerin lihasta keskimäärin 57 % sisältää bakteeria, Belgiassa huimat 100 prosenttia.Riski saada ESBL-tartunta on kuitenkin pieni, koska kuumentaminen yli 75 asteeseen tuhoaa bakteerin. Hyvä hygienia keittiössä ja ahkera käsienpesu ehkäisevät myös tehokkaasti tartuntoja.”

Kannattaa myös muistaa, että koirien nahkaisissa puruluissa (pääosin ulkomaisissa) sekä siankorvissa ym paistotuotteissa voi olla salmonellaa. Koira siihen ei sairastu, mutta ihminen voi saada tartunnan, etenkin pikkulapsi joka saattaa laittaa koiranluita suuhunsa.

Osa ihmisistä viittaa kintaalla ajatukselle, että koirien raakaliha olisi jotenkin turvatonta. Itse en voi enää sille asialle ummistaa silmiäni, vaikka meillä raakaruokitaankin koiria. Kupit menevät tiskikoneeseen joka ruokinnan jälkeen ja tarkkuutta on ruokien kuppeihin laitossakin, ettei raakaruokaa leviä pöydille pitkin poikin. Kaikki lihat mitä käytän on kotimaisia.

Jos ja kun pelottaa, aina voi antaa kypsää lihaa. Se on koiranruokaa siinä missä raakakin, mutta vähän joutuu näkemään vaivaa, jos itse kypsentää. Muutamia kypsiä ruokia löytyy markkinoiltakin, jotka on ihan hyvä valinta, jollei halua nappuloita syöttää. Oskarilla löytyy pari pötköä pelkkää lihaa. Neu merkillä löytyy kypsiä pötköjä useaa eri sorttia. Kuivattua naudanlihaa (kuivaliha) löytyy myös eläinkaupoista. Näihin täytyy tietenkin itse laittaa lisät, täysiravintoja nämä ei ole. Tai sitten syöttää puolet nappulaa, jolloin pääsee helpommalla.

Ruokakaupasta löytyy kahta kypsää lihaa, Oskarin lihamureke ja kanamakkara. Näissä siis pelkkää lihaa.

Valkuais- ja rasvapitoisuudeltaan hyvin samaa kuin kuin raaka koirien sika-nautajauheliha.

Kotimaista kupeissa.

 


Millaista on elää turkkikoiran kanssa?

Posted on

Arkea turkin kanssa. Kunnon pesu 5-7 päivän välein. Kuralenkkien jälkeen huuhtelu ja kuivaus pyyhkeellä. Lumipaakkulenkin jälkeen suihkutus ja kuivaus pyyhkeellä… Ohut vatsakappaleeton sadetakki puetaan kaatosateeseen ja paukkupakkaseen liukasvuorinen takki, mutta muuten ei pueta kuin pakon edessä, koska vaatteet takuttaa.

Turhaan ei voi korostaa pesuaineiden ja erityisesti suojaavien öljyjen ym merkitystä arkipesuissa.

Lopuksi kavalkaadia mitä se turkkikoiran normaalielämä tarkoittaa ja voi miettiä, että tuollainen umpirapainen koira voi olla käsissä 3 kertaa päivässä 😀

140523-DSC_4595-001

Turkkikoiran arkea, turkki takussa, pesu odottaa…

DSC_5300-001

Suomen vuoden ajat on armottomia turkeille…

131212-DSC_3692

Pesuhuoneessa joutuu vierailemaan 3-4krt päivässä.

Eilen --tänään

Ja juuri kun olet saanut sen kauniiksi, käyt lenkillä ja kaikki on menetetty.

dsc_0552.JPG

Kyllä se Jekku sai painella ennenkin, mutta pääosin turkkiystävällisellä säällä.

dsc_7421.JPG

Mökkeilyelämä näyttää usein tältä.

dsc_7362.JPG

Tämä on ehkä yksi pahimmista kerroista, pieni metsälenkki mökillä kuraisessa metsässä 😀

170620121136.jpg

Kun on sateessa ilman vaatteita, harjakoiran turkki kastuu hetkessä läpi ja koiralle tulee kylmä ja epämukava (verrattuna pohjavillaiseen rotuun)

170620121130.jpg

Sitkeästi Jekku nämäkin lenkit veti, nykyään sitten puettuna, niin hieman mukavampi lenkkeillä.

dsc_2046.JPG

Märkä kuusimetsä ja tulos oli tämä… Kyllä siihen hetki menikin ja sen jälkeen olen varonut märkiä kuusimetsiä pukemattoman pitkäturkin kanssa.

dsc_0796.JPG

Kyllä se Naomi tykkäsi leikkiäkkin talvisäässä, kun oli kunnolla puettu (vaikka muuten Naomi arvosti takkatulen lämpöä)

dsc_8613.JPG

Tätä on sitten tämä loskakausi, nuo lumipaakut estää koiraa kävelemästä ja saattavat aiheuttaa paleltumavammoja jalkoihin.


Sisu neurologilla

Posted on

Nyt se on Sisu käynyt koirien neurologilla. Niitä on harvassa, Eläinklinikka Aistissa ja me kävimme Evidensia Finnoossa Anne Muhlella. Lääkäri katsoi koneelta kaikki Sisun kohtausvideot, haastateltiin ja sen jälkeen mietittiin, että mitä tehdään. Pelkkien videoiden perusteella Sisulla näyttäisi olevan epilepsia kohtauksia. Itse kun olin alkanut epäilemään, että oisko kumminkin sitä CECS:ssää (jalkojen kramppaus syndrooma), niin lääkärin mukaan ei Sisulla oireet siihen sovi. Sisu kun osittain ei ole tässä maailmassa ja kun kohtauksen jälkitila kestää tunteja palautua. Myös kohtaus näyttää ulkoisesti epilepsialta.
Sisulta otettiin varmaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat verikokeet. Nyt pois suljetaan kaikki mahdollinen ja mahdoton, koska monet muutkin sairaudet aiheuttavat epilepsiatyyppisiä kohtauksia. Otettiin ainakin pissanäyte, kilpparikoe, kortisolin basaaliarvo, maksantoiminta testi + tietenkin perusverikokeet (ja varmaan jotain mitä en muista). Verikokeiden tuloksia pitäisi tulla tällä viikolla.

Eli jos verikokeista ei löydy mitään, niin diagnoosi on epilepsia. Sisu sai jo reseptin lääkkeisiin. Kolmea erilaista. Kaksi päivittäiseen käyttöön ja yksi, jos kohtaus lähtee uudestaan heti perään, kuten viime aikoina on käynyt. Yksi lääkkeistä onkin tuttu, kun sitä söi edesmennyt Roosa toyvillakoira, jolla oli myös epilepsia.

Lääkäri kertoi, että nämä tutkimukset aloitetaan nykyään vasta kun 3 kohtausta on tullut. Jos kohtaustiheys yhtäkkiä alkaa tihenemään tai kohtaukset alkaa muuttumaan rajummiksi (kuten Sisulla nyt), niin aloitetaan lääkitys. Muuten aivot oppivat aina vaan nopeammin reitin kohtaukseen ja ne alkavat tihentyä ja rajuuntua. Epilepsia koirille on myös kehitetty nappularuoka, jos haluaa sellaista ostaa. Kerroin että Sisu syö raakaruokaa ja se oli lääkäristä oikein hyvä. Hän kehotti tutustumaan amerikkalaisiin sivustoihin epilepsia koirien ruokinnasta, siellä on kuulemma ohjeita mitä pitäisi välttää epilepsia koirialla (ketogeeninen ruokavalio tms).


Kokemuksia urosten kemiallisesta kastraatiosta, hormonikapselista eli Suprelorin kapselista

Posted on
Meillähän tämä on ollut sekä Jekulla, että Hupilla ja ei kyllä montaa hyvää sanottavaa ole löytynyt. Pääosin ei ihan hirveän huonoakaan, mutta pääpaino sillä, etten enää laittaisi, etenkin kun meillä on myös ”oikeasti” kastroitukin talossa.
Molempia koiria on joutunut käyttämään lääkärissä oudon alakuloisuuden takia, johon ei sitten verikokeissa eikä missään löytynyt syytä. Kummallekkaan ei ole ollut mitään eroa tyttöhajujen kiinnostuksessa ulkona. Jekun turkkiin kapseli ei vaikuttanut, mutta Hupin turkki on ollut aivan kaamea, kuivunut ja kuollut sekä ihan harva. Molemmat lihoivat myös täysin huomaamatta ihan järjettömiksi palloiksi, ei mitenkään hitaasti, vaan nopeasti ja arvaamatta. Jekun silmät vuotivat (koirien silmälääkärin mukaan voi johtua kapselista, kun ei ole ennen valuneet, eikä vikaa ole).
Jos vertaan tätä Sisun normaaliin kastraatioon, niin Sisulla ei tullut lihomista tai turkin muutosta. Ja Sisun luonne muuttui iloiseksi ja pentumaisemmaksi, ärripurri luonne väheni. Kapseloidut taas on olleet enemmin masentuneita ja ajoittain kiukkuisempia. Toki nämä voi olla yksilöllisiä eroja, mutta olen ennemmin normaalin kastraation puolella.
Kaiken päälle myös kaikki pienetkin mystiset oireet laitettiin eläinlääkärissä aina vain kapselin piikkiin. Usein kuulin lausahduksen, että voi olla kapselista, kun se voi tehdä tuollaista(kin), kun ei ole samanlainen kuin peruskastraatio.
Mutta joo, itse en voi kapselia suositella kokeilemaan, mieluummin sitten oikea kastraatio, koska kapseli ei todellakaan näytä millaiseksi koira muuttuu. Eikä ihan mitätön ole kahden vuoden kilpailukieltokaan , jonka koira kapselista saa, oli se 6kk kapseli tai vuoden kapseli (tämä siis koskeen Suomen näyttelyitä).

Nakun vaatekaappi

Posted on

Minulla on ensimmäinen naku, pikku hiljaa on vaatekaappi muotoutunut, joten tässä on meidän vaatekaappiamme. Remu on hyvin aitonaku, joten juurikaan karvoja ei kropasta löydy, niinpä Remua vaatetetaan talvella ja viileillä ilmoilla myös sisällä. Kuvissa näkyy lähes kaikki tämän hetken Remun vaatteet. Lisäksihän meillä on vielä 3 muun koiran vaatteita (mutta ne ei kyllä omista näin paljoa ja lisäksi Sisu ja Jekku käyttää ristiin osaa näistä).

Alussa meillä oli paljon vaatetta, jotta ei tarvitse olla koko ajan olla pyykkäämässä koiran vaattetta, vaan ne pyörii muun pyykin seassa, kun sopivaa väriä siellä pyörii. Ja haluan myös taata koiralle mahdollisuuden lenkkeillä 3 kertaa päivässä säässä kuin säässä, siksi ulkovaatteita pitää olla tarpeeksi. Mutta nyt sitten Remu kasvoi isoksi pojaksi ja suurin osa vaatteista jäi pieneksi. Nyt on kerätty pikkuhiljaa uusi vaatevarasto. Vaatevarasto on mennyt pariin kertaa kokonaan uusiksi, kun Remu odotuksista huolimatta kasvoi ja kasvoi ollen nyt todella iso harjakoira (39,5cm/11kg)

Käytän mahdollisuuksien mukaan kotimaisia valimistajia. Remun kokoiselle ei muutenkaan Ebaystä vaatteita löydy.

Isoissa kuvissa nykyiset vaatteet, pikkukuvissa pieneksi jääneet, aiemmin kuvituksen olleet.

Trikoohaalarit
Vaatetuksen perusta on meillä trikoohaalarit. Näitä käytetään viileällä ja talviaikaan sisäkäytössä jatkuvasti, koska meillä lattiat ja sisäilma ei ole mitenkään erityisen lämmin. Lisäksi koira tuntuu alasti makaavan vain lämpimässä sängyssään ja puettuna sitten liikkuu enempi, niin mukavempi se on koirallekkin olla puettuna. Ja näillä hoidellaan pikapissat talvisin pihalla. Talvisin en riisu näitä pois ulkohaalarin alta.  Haalareita tarvitsee useamman koska, vaihdan haalarin parin päivän välein ja aina kun se menee likaiseksi, pissaiseksi tms. Kesäisin näitä käytellään viileinä kesäiltoina ja metsässä hyttyssuojina.

Itse tykkään löysemmän mallisista haalareista mutta osa tykkää enemmän slimfit mallisista. Eri valmistajilta löytyy eri malleja. Meidän kotimaiset haalarit on valmistanut Myrtikki ja Jinsin dogclothes. Aiemmin ollut myös kotimaiselta Komainelta ja Ebaystä.

Remulla on tällähetkellä 9 trikoohaalaria.

Gollege-ja velourhaalarit
Toinen paljon käytetty haalari meillä on gollege- ja velourhaalarit. Nämä menee trikoiden tilalta, etenkin kylmimpinä pakkaspäivinä. Eikä ne niin kuumia tunnu olevan, että menee ihan arkikäytössä trikoon sijaankin. Näitäkään en riisu pois ulkohaalarien alta. Näitäkin meille on tilailtu Jinsin dogclithesilta, ebaysta, sekä ForMyDogsilta. Ebaysta tilatuissa on usein meille liian lyhyet lahkeet, kesällä ne vielä menee, mutta talven kylmissä ei. Koirille, joilla karvaisemmat jalat, on varmasti sopivampia. Lähieläinkaupasta on löytynyt muutama.

Remulla on tällä hetkellä 4 paksumpaa haalaria.

Fleecehaalarit 

Ulkohaalari kevät-kesä-syksyn ajaksi kylmille,  kuiville ja tuulettomille päiville. Meillä nämä on kotimaisia, Jinsiniltä, ennen myös Myrtikiltä.

Remulla on tällä hetkellä 2 fleecehaalaria.

Vuorelliset pörröhaalarit
Nämä oli ihan huippuja kuivilla kylmillä esimerkiksi autoiluun ja pikku lenkeillekkin. Nämä on ForMyDogsin haalareita, jossa vuorena on pörrövuori ja päällä joko samaa pörröä, velouria tai muuta kangasta. Ihanan paksuja mutta samalla joustavia ja helppo pukea avaamatta neppareita. Mieskin osasi pukea tämän koiran päälle. Näitä on meillä käytetty todella paljon.

Remulla on tällä hetkellä 2 pehmopörröhaalaria.

Toppahaalarit

Toppahaalarin kanssa kannattaa olla tarkkana, kun nakulle sitä valitsee, että vuoren ja ulkokankaan välissä on vielä vanuvuori (sen tunteen helposti käsin, kun erottelee sormin kankaita). Useissa kauppojen ns. toppahaalareissa on vain fleece-tai karvavuori ja veden/tuulenpitävä kangas. Tuo ei paljoa aitoa nakua lämmitä, ennemmin ovat pelkkiä syyshaalareita. Haalareita kannattaa olla useampia, koska suomen talvet on mitä on. Jos aamulenkillä haalari vaikka kastuu pissaan, se ei ehdi kuivua päivälenkille ja jos päivälenkillä onkin jo suojasää ja haalari sitten kastuu, niin  iltalenkille on oltava vielä joku haalari… Ei ole koiran edunmukaista, että lenkit jää väliin haalarien puutteen vuoksi. Pakkashaalarissa voi olla kiinnitys vatsapuolella, mutta loskakelien haalariin suosittelen selkäpuolen kiinnitystä, jo oman mukavuuden kannalta. Mikään ei ole ällöttävämpää, kuin irrotella umpikuraisia neppejä koiran mahapuolelta.
Meillä oli aiemmin käytössä pakkaspukuina harjakoirille suunnitellut ForMyDogsin haalarit ja suojasäille on Jinsin kotimainen haalari, jossa vetoketju on selässä. Nyt kun Remu joutuu käyttämään ForMyDogsin isojen koirien pukuja (koko A3), niin niissä ei olekaan tuota vanua välissä ja käyvät vain pikkupakkasille.

Remulla on 2 toppahaalaria (voisi olla kyllä yksi enemmän)

Syksy/keväthaalarit ns. sadehaalarit

Syksy-ja keväthaalarit on vedenpitäviä haalareita, joissa on ohut fleecevuori vähän antamassa lämpöä. Pinta on joko  jotain perus vedenpitävää kangasta tai esim. softshell kangasta. Softshell-haalari on aavistuksen paksumpia, kun kankaassa itsessään on jo fleecevuori (+ näihin on laitettu vielä lisäksi irtofleecevuori). Näitäkin voisi olla useampia, jotta päivän lenkit onnistuvat myös syksyn sataa-viikon putkissa. Tarkeintä on vedenpitävyys. Parhaiksi on nyt osoittautunut Kepeän taipaleen DG Outdoor Ninja Supreme -haalari, jossa on softshell pinta ja fleecevuori (koko M). Vuoressa on hyvin laitettu saumat pois raapimasta koiraa. . Lisäksi Remulla on Jinsin ohuempi mustekalakuosinen syyshaalari, jossa on ulkoilukangas +fleece. Tässä pitää vain lahkeet ja mahaosa vettä.

Remulla on 2 syyshaalaria.

Hupparit
Hupparimallisia vaatteita sekä t-paitoja meillä myös on, mutta aika vähäisellä käytöllä ovat vielä olleet. Kesällä ne olivat toimivia esim autossa, jossa ilmastointi puhalsi kylmää, mutta ilma oli lämmin. Jekku on näitä huppareita käyttänyt kun se on ajeltu kaljuksi, joten karvaisemalla nakulla varmasti hyviä. T-paidat on valmistanut Myrtikki.
Toppaloimea käytettiin talvella kovilla pakkasilla pikapissoilla pihalla.

Sitten vielä pieniä vinkkejä:

Huput joskus häiritsevät koiraa ja kääntyvät yllättäen päähän. Hupun voi kääntää ja rullata kaulalle, niin se ei enää humpsahda yhtäkkiä päähän.

Pennun vaatetus:
Pentu ei tarvitse niin hirveästi vaatetta. Remu tuli meille tammikuussa tulipalo pakkasiin ja sille oli hankittuna vaikka millaista vaatetta. Loppujen lopuksi käytössä oli pääasiassa
3 pienen pientä trikoohaalaria (selkä 20cm-25cm-28cm)
2 välikoon trikoohaalaria (koko pienen ja aikuinen koon väliltä eli selkä noin 28-30cm)
1 velourhaalari (selkä noin 25-28cm)
2 toppahaalaria (ForMyDogs koot 12 ja 14), vähän tönkköjä pikkupennulle, mutta ehdottomia kun pakkasellakin piti päästä pikku lenkeille maailmaan tutustumaan.
2 Vuorelliset tuplapörröhaalarit Vivifly ja ForMyDogs, käytettiin todella paljon pikkupakkasilla, oli joustava pennun liikkua ja lämpimiä
2 paksumpaa haalaria (fleece ja pörrö (selkä 25cm-28cm), ei tullut käytettyä montaa kertaa, lähinnä hätävaroina.
Useampi loimi mallinen. Pahimmilla pakkasilla trikoon päälle vedettiin pikapissoille, muuten jäi aikalailla käyttämättä.
+kaikenlaista turhaa hömpökettä, joka oli päällä kerran tai kaksi… ja nykyään koristavat pikkuneidin lelukoiria 😀

Pennulla vaatteen ei aina tarvitse olla oikeaa kokoa, kun kasvuvauhti on nopea. Lahkeita ja kaulusta kääntämällä saa vaatteelle paljon lisää käyttöikää. Lisäksi jos vaatteessa on vyötärön kiristys, niin silläkin saa kokoa paljon pienennettyä.


Miten pukea takkuuntuva rotu?

Posted on

Puuterihuiskun kanssa on ikuinen ongelma, turkki on sen verran ohut, että koira ei kestä pakkasta, etenkään tuulella ja viimalla, mutta turkki takkuuntuu pukemisesta. Mutta koska koiraa on tärkeä pukea ihan jo sen takia, ettei saada lihasjumeja esimerkiksi selkään, puhumattakaan että koiralla olisi epämiellyttävä olo palelemisesta. Lihasten lämpimänä pitämisestä puhutaan ihan liian vähän.

Puvuissa ehdottoman kiellettyjä on fleecet ja kaikki karvapörröt, ne takuttavat armotta pitkän turkin. Nykypäivänä onneksi löytyy jo vaatteita, jotka ovat liukasvuorisia ja ajateltu juuri takkuuntumista. Luonnonkuidut ei myös takuta niin paljoa kuin keinokuidut eli kysymykseen voi tulla myös puuvilla ja seimerkiksi liukas bambukangas. Silti kannattaa takkien käytön jälkeen harjailla turkkia hoitoaine suihkeen kanssa ainakin parin päivän välein (selkäpuoleltahan koira ei likaannu, joten sitä voi sieltä harjata).

Kun turkin leikkaa lyhyeksi, voikin käyttää sitten jo mitä vaan vaatteita 🙂

Tässä esiteltynä joitakin pitkälle silkkiselle takkuuntuvalle turkille sopivia vaatteita. En ota vastuuta vaatteiden toimivuudesta turkkiroduille.

Olen itse tehnyt liukasvuorisesta toppakankaasta loimimallisia takkeja, joissa ei ole ollenkaan vatsaosaa. Tämä estää kainaloita takuttumasta, jotka on se pahin paikka, mutta suojaa kumminkin selän ja reidet.

Tälläinen takki on, ei vatsaosaa takuttamassa.

Takki HUpin päällä. Hupille tämä jäi pieneksi ja tätä on käyttänyt puuterihuisku Jekku.

Silkkikangas vuorinen pienen pieni toppamantteli puuteripennulle.

***

ForMyDogsilla on silkki/satiinivuorisia toppahaalareita. Ne takuttuvat hieman lahkeiden alareunasta, mutta toimivat hyvin juuri esim. kovilla pakkasilla. ForMy Dogsia olen ostanut suomessa Tuusulan Hau&Mau liikkeestä. Niitä löytyy myös nettikauppa Puppystylestä mutta pääosin tilaan ulkomailta, briteistä mm. Ziggy’s nettikaupasta.

Koko 20

Koko 18

ForMyDogsilla on sekä pörrövuorella että silkkivuorella olevia haalareita, joten tilatessa pitää olla tarkkana kumpaa tilaa. Lisäksi löytyy erikseen tyttö- ja poikamallit.

***

Ispetillä on myös liukasvuorisia haalareita. Jekulla on sellainen yksi, joka olen ostanut Tuusulan Hau&Mau liikkeestä. Niitä löytyy myös nettikauppa Puppystylessä.

Im special pet (eli IS pet) koko 2XL

***

Testiin turkilliselle saapuivat myös Hurtta Extreme Warmer takit, joissa sisäpinnalla on erikoista foliokangasta. Näistä olen kuullut vain kehuja, että eivät takuttaisi. (Jekulla koko 30, Hupilla 45)

Loimista liukasvuoria on olleet myös Jackson loimet, joita meillä on ollut useampia. Näitä myy mm. XXL ja Murren murkina. (Jekulla ja Sisulla ollut koko 40, Hupilla 45)

***

Hyviä pikaloimia meillä on olleet Dobazin loimet, joita olemme ostaneet  Tuusulan Hau&Mau liikkeestä mutta niitä löytyy varmasti muualtakin.


***

Sadetakeista meillä on Kepeän taipaleen City Jacket -takki, mutta se on valitettavasti poistuva malli. Siinä ei ole vatsakappaletta ja vuori on puuvillaa. Kaulus on kyllä aika tiukka. Kyseisessä kaupassa on myös muita puuvillaisia vaatteita.

***

Sadetakkeja on myös kirppareilta löytyvä Hurtta -merkkinen sadeloimi jossa ei ole vatsaosaa


***

Rukkan mallistossa on myös useampia liukassisuksisia sadetakkeja, mutta niissä on vatsaosa. Tässä Rukka Hike Sport.

***

Yllättävistä paikoista voi löytyä liukasvuoria takkeja, itse tilasin ebaystä nakulle vaatteita ja kappas, yksi loimista olikin liukasvuorinen. Myös eläinkaupoissa kannattaa hiplata kaukkia pukuja, että millaisia vuorikankaita niistä löytyy…

Ebay löytö liukkaalla vuorella.

 

Muita kehuttuja, mutta mitä itse en ole kokeillut on:

Hurtta extreme Warmer takki

Tonia desingin mantteli

 


Harjakoiran korvien teippaaminen vol.2

Posted on

Olen tehnyt aiemmin sivun korvien teippaamisesta TÄNNE. Mutta muoti näissäkin asioissa muuttuu, joten nyt tein päivitetyn version uuden Remu pennun kanssa.

Harjakoirilla nakuilla vaaditaan pystyt korvat, puutereilla saa olla pystyt tai luppakorvat, mutta tuomarit kehissä yleensä suosii pystyä korvaa. Osalla, korvat on hyvin vahvat ja tönöttävät pystyssä pienestä asti. Aina korvat eivät ole vahvat ja vaativat aluksi tukea. Joillakin riittää pelkkä ajelu hampaiden vaihtumisen aikaan, jolloin korvat ovat pehmeimmillään, toisia joudutaan teippaamaan vuoden ikäiseksi, eikä ne siltikään välttämättä pysy.
Varo pakkasella, nahkalle ajellut korvat voivat helposti paleltua, etenkin kun teipattuna koira ei saa taitettua korvia suojaan niskaan. Paleltuminen voi johtaa siihen, että korvat alkavat lurpottaa, eikä niitä saada enää ollenkaan pystyyn.

Kaikille koirille ei toimi samat ohjeet, joten nämä ohjeet ei välttämättä toimi kaikilla harjakoirilla. En ota vastuuta ohjeiden toimivuudesta.

Tarvitaan:
Micropore teippiä
Leukoplast teippiä
Sekä Microporeteippiä, että Leukoplast teippiä löytyy valkoisena ja ruskeana, kannattaa miettiä minkä väriset korvat ja pääkarvat pennulla on ja ostaa sen mukaan teipit. Vaalealle vaaleaa ja meillä tummemmalle ostin nyt tuota ruskeaa, niin ei niin paista satunnaisille rapsuttelijoille ja aiheuta niin paljon lisäkysymyksiä.

Tarvitaan: Micropore teippiä ja Leukoplast teippiä. Molempia teippejä löytyy valkoisena ja ruskeana, kannattaa miettiä minkä väriset korvat ja pääkarvat pennulla on ja ostaa sen mukaan teipit. Vaalealle vaaleaa ja meillä tummemmalle ostin nyt tuota ruskeaa, niin ei niin paista satunnaisille rapsuttelijoille ja aiheuta niin paljon lisäkysymyksiä.

Otetaan Micropore teippiä 2kpl n. 15cm pätkä

Leikkaa myös Leukoplastista kaksi 15-20cm pätkää. (tarttuu helposti sormiin ja kaikkeen kiinni!)

Koska Leukoplas on niin tarttuvaa, itse kiinnitän sen valmiiksi jo keskeltä (ettei koko otsatukka ole sitten siinä kiinni) ja päät liimaan kevyesti rullaan ja rullan suojukseen.

Korvien kannattaa olla ajellut aivan lyhyiksi karvoista, jotta teippien poistaminen ei ole koiralle tuskaisaa. Lisäksi liiat karvat painavat korvissa ja turhaan painavat korvia alas, kun niitä yritetään saada ylös. Aluksi ojennetaan pennun korva kaikki rypyt suoriksi.

Pidetään korva etusormen ympärille rullattuna, jotta se pysyy suorana ja oikeassa asennossa.

Aloitetaan teippaamaan korvan takaa, pitäen samalla edelleen etusormi korvaa tukemassa. Kierretään teipillä koko korva. Ei tiukasti vaan kevyesti.

Pidä sormi paikallaan siihen asti, että teippi on kierretty loppuun asti ja painele teippi kevyesti korvaan kiinni, tukien samalla korvan sisällä olevaan sormeen. Näin korvaan jää oikea muoto ja teippi tukee korvaa.

Tee sama myös toiselle korvalle. Ja sitten tärkeä vaihe, tarkista, ettei yhtään pitkiä korvakarvoja ole jäänyt teippien väliin kiinni. Ne nipistelevät pentua ikävästi ja tekevät teipeistä todella tuskaa.

Ota leukoplast irti toisesta päästä rullaa ja kiinnitä päät molemmin puolin korvaa, mieluiten korvan ympäri. Ei kireälle, vaan vain ympäri.

Tässä niksipirkka idean ydin. Keskiosa ei liimaannu pennun päätukkaan, kun se on jo valmiiksi kiinni, kevyt suojus, ei ole häirinnyt ekan korvan kiinnitystä, nyt vaan irrottaa toisen pään suojuksesta ja kiepauttaa toiseen korvaan.

Ei haittaa, vaikka teipit menisi vähän vinksalleen tällä kertaa, ne kumminkin joutuu vaihtamaan 1-2vrk kuluttua, niin sitten voi taas yrittää laittaa paremmin…

Oikein laitetut teipit eivät pitäisi mitenkään vaivata pentua, eivätkä juuri näy pentutukan seasta.

Korvan sisäpuolelle voi laittaa tukiteipin pitämään korvaa paremmin pystyssä. tselaitoin kolminkertaisen microporen.

Korvia voi myös teippailla tarpeen mukaan miten itsestä tuntuu. Tässä olen teipannut leveästi litteästi vain alhaalta toisen ja toinen on teipattu tuki teipeille tavallisesti.

 


Mitä minä haluan???

Posted on

Olen kohta vuoden etsinyt pentua, eri rotuisia, mutta sopivaa ei ole tuntunut tulevan kohdalle. Olen etsinyt ceskyjä, villakoiria, harjakoiria + lisäksi muutamia muita rotuja, mutta sitä oikeaa ei ole löytynyt. On syntynyt pelkkiä narttuja ja narttuja on jäänyt tyhjäksi, on löytynyt sopiva, mutta se on sitten kaatunut muihin juttuihin. Välillä olen miettinyt, että haluaisin supernäyttelykoiran ja välillä tuntuu, ettei jaksaisi koko näyttelyitä. Ja lopulta sitä miettii mitä mä haluan oikeasti itse? Neuvoja ja vinkkejä olen pennun hankintaan saanut yllin kyllin ja se on ehkä sekoittanut omaa päätäni enemmän, kun olen sellaista sorttia, että tykkään pohtia ja miettiä asioita ystävieni kanssa.

Alunperin (ja aina siellä pohjalla) halusin lemmikkiä, se on meillä se koiran tärkein tehtävä, olla perheemme rakastettu lemmikki. Silloin on ihan sama miltä se näyttää, onko korvat ja hampaat ristissä vai ei, kunhan kaveri uppoaa tähän meidän laumaan.

Nyt olen hakenut myös helpompaa turkkia, kuin villakoirat ja puuterihuiskut, joko niin, että rotu olisi helpompi jo luonnostaan tai että koiran voisi tarvittaessa klanittaa. En enää halua viettää tuntikausia pesuhuoneen syövereissä kokeillen kaikenmaailman tököttiyhdistelmiä, saati föönata tuntikausia. Tuo kaikki on poissa muusta toiminnasta mitä maailma tarjoaa. Turkin suojelu ja varominenkin estää normaalia elämää esimerkiksi näyttelyaamuina ei kuralenkkejä vedetä. Ja talvella mielestäni koiraa pitää pukea, jottei iske lihaksien kanssa ongelmat, kuten Sisun kanssa on ollut. Toisaalta, olen ollut taitava turkkien kanssa, nyt se kaikki tietotaito valuu hukkaan, en pääsisi näyttämään ihmisille kuinka hienon turkin voi saada (ja toisaalta, onko se enää tärkeääkään). Mutta esimerkiksi villakoiran näyttelyelämä ei ole helppoa, turkki on pidettävä jatkuvasti siistinä, trimmattava, pestävä, föönattava, no puuterinkin, pois lukien trimmaus.

Näyttelyt, en tiedä halauanko vielä sitä näyttelyrumbaa. Katsoin kaihoten Jyväskylän näyttelyn loppukilpailuja, voi kun olisi halunnut olla jännityksessä mukana. Edessä parin viikon päästä on messukeskus ja iso näyttely, odotanko sitä? no en juurikaan. Näyttelyyn trimmaus ja turkin laitto on jo aloitettu, mutta tänä vuonna olen tehnyt sen palasissa koiran parasta ajatellen. En ajanut turkkia pois kokonaan pakkasilla, vaan vain ne osat, jotka tarvitsee sen 3 viikon kasvun, kaljut osat vedän vasta ennen näyttelyä ja sitten sen jälkeen puetaan. Kyllähän sitä tykkää niistä menestyksistä mitä on saanut, mutta onhan siihen uhrautunut paljon rahaa ja aikaa sekä kilometrejä. Mitä siitä on jäänyt käteen? Tittelit ja pokaalit. Juttu SUOMEN KAUNEIMMASTA KOIRASTA kiteyttää hyvin koko homman järjettömyyden. Koiraan on käytetty tuhansia ja tuhansia työtunteja, on kuljetettu ympäri maailmaa, niin että koira on maailman toiseksi kaunein ja suomen kaunein ja palkinnoksi on saatu vain pokaaleja ja ruusukkeita (ja jokunen ruokasäkki). Tuhansia ja tuhansia euroja pelkkien ruusukkeiden takia, on koiraihmiset hulluja, minäkin olen ollut, siihen jää jotenkin koukkuun 😀 Joka kerta kun katson potentiaalista pentua, takaraivoon nousee kumminkin ajatus näyttelyistä, miten se pärjäisi siellä… Vaikka toisaalta mietin jättäväni näyttelykehät huimasti vähemmälle ja ehkä kokonaankin. En tosin tiedä pääseekö seepra raidoistaan ja jäisikö näyttelykehät vai imaisisiko ne taas mukaansa uuden pennun kanssa. Juuri siksi yritän miettiä mitä MINÄ haluan?

En ole suunnitellut ensi vuodelle yhtään näyttelyä, en ole edes katsonut tarkemmin näyttelyiden listaa. Hupilla on jo kaikki mitä saavutettavissa on suomessa ja muut ei ole näyttelykuosissa. Eikä sitä pentuakaan ole löytynyt. Eikä tiedä uskaltaako kasvattajalle luvata käydä kauheasti näyttelyissä, mitä jos ei huvitakkaan?

Mitä sitten jos rakastuu tulisesti pentuun, josta ei ole näyttelytähdeksi? Voinko minä ottaa sen? Mitä jos haluaisinkin joskus myöhemmin näyttelyihin ja 4 koiran kiintiö on jo täynnä? Mitä ihmiset sanoisivat, jos ottaisinkin koiran, jota ei voi viedä näyttelyihin ja joka on ulkonäöllisesti ei ehkä niin kaunis? Mitä jos sillä ei ole turkkiakaan tai se on ajeltu helpon elämän takia? Mitä jos kumminkin näen mielikuvissani tämän koiran mökin terassilla pötköttämässä kesäiltana muun lauman kanssa? Mitä minä oikeasti haluan?