Kokemuksia urosten kemiallisesta kastraatiosta, hormonikapselista eli Suprelorin kapselista

Posted on
Meillähän tämä on ollut sekä Jekulla, että Hupilla ja ei kyllä montaa hyvää sanottavaa ole löytynyt. Pääosin ei ihan hirveän huonoakaan, mutta pääpaino sillä, etten enää laittaisi, etenkin kun meillä on myös ”oikeasti” kastroitukin talossa.
Molempia koiria on joutunut käyttämään lääkärissä oudon alakuloisuuden takia, johon ei sitten verikokeissa eikä missään löytynyt syytä. Kummallekkaan ei ole ollut mitään eroa tyttöhajujen kiinnostuksessa ulkona. Jekun turkkiin kapseli ei vaikuttanut, mutta Hupin turkki on ollut aivan kaamea, kuivunut ja kuollut sekä ihan harva. Molemmat lihoivat myös täysin huomaamatta ihan järjettömiksi palloiksi, ei mitenkään hitaasti, vaan nopeasti ja arvaamatta. Jekun silmät vuotivat (koirien silmälääkärin mukaan voi johtua kapselista, kun ei ole ennen valuneet, eikä vikaa ole).
Jos vertaan tätä Sisun normaaliin kastraatioon, niin Sisulla ei tullut lihomista tai turkin muutosta. Ja Sisun luonne muuttui iloiseksi ja pentumaisemmaksi, ärripurri luonne väheni. Toki nämä voi olla yksilöllisiä eroja, mutta olen ennemmin normaalin kastraation puolella.
Kaiken päälle myös kaikki pienetkin mystiset oireet laitettiin eläinlääkärissä aina vain kapselin piikkiin. Usein kuulin lausahduksen, että voi olla kapselista, kun se voi tehdä tuollaista(kin), kun ei ole samanlainen kuin peruskastraatio.
Mutta joo, itse en voi kapselia suositella kokeilemaan, mieluummin sitten oikea kastraatio, koska kapseli ei todellakaan näytä millaiseksi koira muuttuu. Eikä ihan mitätön ole kahden vuoden kilpailukieltokaan , jonka koira kapselista saa, oli se 6kk kapseli tai vuoden kapseli (tämä siis koskeen Suomen näyttelyitä).

Pienilukuisen rodun aiheuttama näyttelyharha

Posted on

Eilen erkkarissa mieleen tuli asia, jotan harvoin mietitään. Se on vähälukuisten rotujen aiheuttama harha näyttelyssä. Meilläkin ceskyterrieri on harvinainen ja etenkin näyttelyharrastajia on vähän. Usein näyttelyssä koiria on vain 1-3 ja nekin saattaa olla samasta perheestä kaikki. Omat koirat voittaa hyvin usein ROPin. Ei tuomarit ole höveleitä välttämättä sille ainoalle ja palkitse sitä, mutta kun ei ole kilpailua, niin toki se ainoa, on paikalla olijoista se paras. Ei ole mitään mihin verrata. Vielä kun rotu on harvinainen, niin monet tuomarit ei ole ihan perillä rotutyypin yksityiskohdista. Ja usein ceskyt onkin ihan perushyviä. Tottakai saa iloita siitäkin ROPista, niin minäkin iloitsen, mutta se tuo tunteen, että oma koira on uskomattoman hyvä, kun aina voittaa.

Entäs sitten kun vastaan saadaan muita rotutovereita… Sitten alkaa näkemään mikä se oman koiran taso on. Eilenkin erikoisnäyttelyssä oli vastakkain 6 urosta, joista jokainen oli ollut voittoisa aikaisemmissa näyttelyissä, joissa juuri muita ei ole ollut. Silloin kun on enempi koiria paikalla, käy helposti, että se oma koira ei olekkaan se voittoisin ja paras. Sitten on ihmeissään, että eikö se voittanutkaan, vaikka on moninkertainen ROP voittaja.

Itselleni on käynyt niin, että ceskyissä sitten lähden tavoittelemaan sitä paras uros voittoa. Jos sijoitus on pu-2, niin se on sama kuin häviö. Harjakoirissa tai villakoirissa pelkkä PU-sijoitus on jo iso voitto ja jos ROP tai VSP tulee, niin melkein pyörtyy. Sisukin jäi kehistä, kun ei ole niin voittajalaatua (ja oli kyllä muitakin syitä), mutta tältäkin koiralta löytyy ROP voittoja ja lähes aina se on sijoittunut PU-kehässä. Sairasta… Harjakoirana Sisu olisi ollut tuloslistansa kanssa huippulaatua. Tietenkin sitä haluaisi samaa tulevalta koiralta, jos kehissä kävisi, sen haluaisi olevan sitä ROP-laatua, mihin on tottunut… Ja tietenkin vielä mieluiten rotua, joka menestyisi sitten RYP-kehissä. Mutta ei se niin mene. Ne rodut jotka sitten keulii usein RYP-kehissä, on usein näitä suurempi lukuisia rotuja, jotka on tahkonneet jo rotukehissä yli 30 kilpailijan kanssa ja saaneet kovassa kaartissa ansaitun voiton.

Jos ceskyllä haluaa aina voittaa ja koiranettiin kauniin ROP rivin, niin resepti on yksinkertainen, kannattaa kiertää kaikki pienemmät näyttelyt, pysyä poissa isoista näyttelyistä ja pääkaupunkiseudun näyttelyistä. Se on niin helppoa. Onko ne oikeita ROP-voittaja sitten? Tietenkin on mutta jos haluaa nähdä mikä koiran taso oikeasti on tai miten tuomari arpoo isommasta joukosta, kannattaa hakeutua noihin isompiin tai tänne etelään, missä näitä on pari enempi kehissä.

Eilen erikoisnäyttelyssä meillä oli tuuria, Hupi on paras uros ja VSP, tänään mennään Riihimäelle, jossa 5 koiraa paikalla ja ei todella mennä voittamaan, saa nähdä millainen tuuri tänään on. Tuomaristahan se lopulta on kiinni, että mistä tykkää. Minä kun edelleen pidän näyttelyvoittoja jollain tavalla tuurina, se kun on tuomarin henk.koht. mielipide sinä päivänä. Niin että ei näyttelyitä kannata niin vakavasti ottaa.

DSC_6252

Normaalia enempi koiria paras uros kehässä… jopa 6kpl urokia erikoisnäyttelyssä.

IMGP6732

Vähän eri meininkiä harjakoira kehässä erikoisnäyttelyssä. Pelkkiä junorinarttuja mukana hurjat 25kpl… Siinä käy jo niin, että hyväkään koira ei pärjää… (kuva vuodelta 2008)


Vauhtia riittää

Posted on

Maalla oli kiva ottaa hidastusvideoita koirista, jotka hakee palloa. Videoissa näkee hyvin, miten erikoinen on ceskyjen juoksutyyli. Takajalat viedään aivan taakse kummallisesti potkaisten, hieman epätaloudellista juoksua. Jekku taas juoksee vinttikoiratyylillä kiitolaukkaa.


Pentuajatuspyörittelyä

Posted on

Mikä laimentaa tehokkaasti pentukuumetta? NO se kun Jekku ja Hupi otti jostain tyhjästä(?) pienen rähinän keskenään. Tuli tunne, että ei perkele enää yhtään urosta tähän taloon! Viimeinen naula arkkuun, että seuraava on narttu. Siinä on vaan yksi iso mutta… Kahdella kun on vielä pallit tallella ja sekalauma ei tule kysymykseen missään nimessä. Harjakoira, villakoira, cesky, vesikoira… Sen näkee sitten kun tulee, että mikä se lopulta on ja koska se edes tulee 😀 Mut sen näkee sitten.

Sisu ja Hupi ei ole tapelleet leikkauksen jälkeen ja Sisukaan ei ole pissinyt yhtään kertaa. Vietämme siis mukavan kesän kolmen järkevän pienen aikuisen koiran kanssa 😀 Silmä alkaa pikkuhiljaa tottua sporttiSisuun, mutta toivottavasti karvat silti kasvaa nopeasti 😀

Facebookin muistot antoivat ihanan kuvan viiden vuoden takaa. Reipas Naomi ja niiiiiiin suloinen Jekku 4kk ikäisenä.

dsc_2405.JPG


Parantumaton ja Sisu leikattu

Posted on

Kyl mä vaan oon parantumaton näyttelyihminen 😀 Pentukuumeessa olen pentusia katsellut ja aina mietin niistäm kävisikö ne kehiin. No olen kumminkin aloittanut näyttelyt match showssa melkein 30 vuotta sitten. Ei siitä hauskasta harrastuksesta niin pääse eroon. Nyt vaan on kaikki valioita, niin ei ole juuri mitään enää haettavaa.

Sisu leikattiin melkein pari viikkoa sitten ja poika on hyvin parantunut. Luonteessa ei juuri muutosta vielä näy, mutta isä ja poika ei ole enää ollenkaan rähisseet ja jalka ei ole noussut enää sisällä. Eli ainakin vielä näyttää lupaavalta.

Karvat Sisulta lähti tänään, toivottavasti ne kasvavat parempina takaisin (koska koirasta tuli järjettömän ruma 😀 )

13418515_10153795999293865_505766708352622597_o


Hullu näyttelyelämä

Posted on

Kirjoitin facebookkiin tämän päivityksen Sisun saatua viimeisen sertinsä ja tultua valioksi:

”Joskus sitä oikeesti miettii koiranäyttelyiden järkevyyttä. Maksan ison summan rahaa, jotta saisin arvostelun koirasta ja ehkä ruusukkeen. Usein arvostelussa lukee positiivisena asiana asioita, joita ei saisi rodusta edes löytyä ja koira on kumminkin Rop. Pitäisi toki iloita ropista, mutta seuraavana päivänä, sama koira voi olla universumin rumin. Miten se on mahdollista? Mitä pystyy tekemään, että koira olisi ensi kerralla nätimpi? Ei mitään, koska kaikki on tuomarin mielipiteestä kiinni, joka ei ees nojaa rotumääritelmän…
Silkkaa hulluutta ja mä vielä osallistun itsekkin näihin karkeloihin 😀 Mitä jos ne rahat ohjaisi muuhun järkevämpään”

Edelleen katselen ihmisten facebookpäivityksiä näyttelyistä hieman hämilläni. Erikoisiin asentoihin venytettyjä koiria, joita on ehkä supsutettu tuntikausia, jotta nimen eteen tulisi joku kirjainyhdistelmä ja saisi jonkun ruusukkeen ja pokaalin. Lajissa, jossa et voi todella itse juuri vaikuttaa lopputulokseen. Et voi treenata koiraa paremmaksi ja toimivammaksi, niin, että se voittaisi. Olen ennenkin kirjoittanut tästä ja viime aikoina useammin. En tiedä mitä on tapahtunut, seurailen itseäni sivusta. Jos näyttelyt alkavat tuntumaan järkevältä rahantuhlaukselta, niin mennään sitten taas, mutta juuri nyt ei voisi vähemmän kiinnostaa random arvostelu ja ruusuke 40-50 eurolla. Menen mieluummin metsään ja annan koirille oikeasti nautintoa ja elämyksiä ja makkaraa voi syödä metsässäkin. Näyttelyn ulkopuolella koiran tietty trimmauskin alkaa kuullostaa ihan hoopolta, miksei koiraa voi trimmata koiralle mukavaan malliin, vaan pitää hirveät harjat kasvattaa villakoiralle ja leikata millilleen oikein tai karvaiselta nakulta klanittaa koko turkki pois…

Tämä on nyt vaikuttanut koirahaaveeseenkin. Minulla on pentukuume. Mutta en hae enää sitä näyttelyn ryhmävoittajaa. Haen meille sopivaa kilttiä koiraa, ehkä narttua. Villakoiraa, apikoosia tai harmaata, harjakoiranarttua, ehkä ceskynarttu tai joku muu, metsäretkeilyyn hyvin sopivaa rotua. Tai eipä sillä rotu tai väripuhtaudellakaan ehkä niin väliä, joskin oishan se hauska jättää mahdollisuus kehäkäynteihin, jos taas innostuisin 🙂 No tää pennun hankinta on pitkä projekti, kaikilla pojilla on vielä pallit. Maanantain jälkeen Sisulla ei enää ole. Pelkään, että ihastun pallittomuuteen ja sit nipsasen lopuiltakin… Sit voiskin nartun hommata. Toisaalta olen kauhean tyytyväinen oloon myös näiden kolmen pojan kanssa, mutta hetkittäin tuntuu, että joku puuttuu…

DSC_5083-001

Mielestäni kaunis valioitumiskuva Sisusta. Ei venytettynä ja vanutettuna vaan juuri sillä omalla persoonalla 🙂

DSC_5170-001

Kuivat takkuavat masukarvat läks ja maanataina lähtee palliosastokin.

DSC_5128-001

Jekkukin pääsi kesäkarvaan nakuharjakoiramalliin. Muuten kiva, mutta pitää pukea, ettei hyttyset kuppaa koko koiraa.


Helpompaa elämää

Posted on

Meillä on taas koirien kesken elämä rauhoittunut. Adaptil pöhisee rauhoitustuoksujaan pistorasiassa ja aamuisin molemmat saa serene-um ravintolisät. Tämän aloituksen jälkeen rähinää on tullut isän ja pojan kesken vain kerran. Onneksi, sillä meinasin jo viivana viedä Sisun kastraatioon, nyt voimme rauhallisin mielin odotella parin seuraavan viikon näyttelyt.

Sisäsiisteyskin on nyt vakiintunut entistä elämää paremmaksi. Sisu ei enää pissaa öisin vaippaan. Mietin juuri vaipan pois jättöä, sillä se on ollut nyt todella pitkään kuiva. Pari kertaa viikossa saattaa tulla kakat lattialle, mutta tuokin on edistystä ja parempaan päin ollaan koko ajan menossa. Sisu syö nyt koko ajan vain omaa ruokaansa pienellä lisällä eli Sisulla menee edelleen Barking Headsia ja lisänä 50g kypsää lihaa/raakaa lihaa/kananmuna/lohta tms. Jekku söisi tuota samaa, mutta nyt se syö noita ylijääneitä koepusseja pois, Hupille ei nimittäin Barking Headsin viljaton sopinut. Kai se oli se bataatti taas, joka suoraan annettunakin pierettää kauheasti 😀 . No Hupille nappasin ruokakaupasta sen minkä tiesin sopivan varmasti eli Hauhaum Super Premium lohi-perunan.

Jekusta on löytynyt jo joku 5-6 punkkia, mikä on ihme, kun siinä ei ole niitä koskaan kauheasti ollut. Pahin punkkimagneetti viime vuonna oli nimittäin Sisu. En halua käyttää mitään hirmumyrkkyjä, niin ostin koirille Faunattaresta Symppis merkkiset karkotteet, jotka perustuvat luonnonaineisiin. Jekulla ja Sisulla on liuokset niskassa (kissojen, kun se oli helpompi annostella pienille koirille, mutta samaa ainettakuin koirien). Hupilla on panta, otin varuiksi sen, kun jos olisi tullut jotain oiretta, sen olisi saanut nopeasti pois. Ja kun niska on trimmattu turkittomaksi, niin ei ole takustustakaan tms.

DSC_4115

Metsästä löytyi valtava pahka

DSC_4113

Ja isoja majarakennelmia (ja on siellä joku musta koirakin kuvissa 😀 )

DSC_4110

Koirien luonnonmukaiset punkkiaineet.

DSC_4111

Hupilla punkkipanta, että saa pois, jos olisi tullut ongelmia.


Pissaa ja tappeluita

Posted on

Ei ole koiraperheen elämä aina auvoisaa. Sisun pissaongelman kanssa ollaan painittu pitkään. Nyt on sen tiimoilta saatu aikalisä. Muutettiin ruokajutut samanlaisiksi kuin silloin pentuna 8-9kk ikäisenä oli, kun koira oli sisäsiisteimmillään. Elikkä pääruoka on nappula ja lisänä noin 50g lihaa (raakana, kypsänä, kananmunana jne). Nappulana Sisulla tuntuu toimivan Barking Headsin Bad Hair Day ruoka (Lammas-riisi). Nyt ei ole pissailtu enää öisin kuin kaksi kertaa ja ehkä 10 onjo ollut kuivaa yötä. Kakatkin tulee nyt lähes 100% ulos, mikä on silkka ihme!
Muutkin siirtyi samaan ruokamuotoon, Jekku on syönyt samaa Sisun kanssa ja Hupilla ollut ensin Arden Grange sensitive ja sen loputtua se syö Barking Headsin viljatonta Kalkkuna nappulaa (Turkey Delight).

Riitoja on myös pojilla ollut. Tunteet on käyneet kuumina ja Hupi viime päivinä on höykyttänyt sekä Sisua että Jekkua. Jekun kanssa eivät ole riidelleet juuri koskaan ja nyt pari kertaa parissa päivässä. Sisu on se riidankylväjä tässä porukassa ja olinkin jo viemässä se leikattavaksi niin nopeasti kuin mahdollista. No nyt on Adaptil seinässä ja Serene-Um tabletteja on taas annettu ja tämään oli jo paljon rauhallisempi päivä. No kesän kuluessa Sisu sitten varmaan leikataan, jahka yritetään ensin valioitua.

DSC_4083-001

Lenkkikaveri <3 Punkkeja taas tuolla heinikossa oli, Jekun päässä taas yksi.

DSC_4089-001

Sisu the Minimies