Miten pukea takkuuntuva rotu?

Posted on

Puuterihuiskun kanssa on ikuinen ongelma, turkki on sen verran ohut, että koira ei kestä pakkasta, etenkään tuulella ja viimalla, mutta turkki takkuuntuu pukemisesta. Mutta koska koiraa on tärkeä pukea ihan jo sen takia, ettei saada lihasjumeja esimerkiksi selkään, puhumattakaan että koiralla olisi epämiellyttävä olo palelemisesta. Lihasten lämpimänä pitämisestä puhutaan ihan liian vähän.

Puvuissa ehdottoman kiellettyjä on fleecet ja kaikki karvapörröt, ne takuttavat armotta pitkän turkin. Nykypäivänä onneksi löytyy jo vaatteita, jotka ovat liukasvuorisia ja ajateltu juuri takkuuntumista. Luonnonkuidut ei myös takuta niin paljoa kuin keinokuidut eli kysymykseen voi tulla myös puuvilla ja seimerkiksi liukas bambukangas. Silti kannattaa takkien käytön jälkeen harjailla turkkia hoitoaine suihkeen kanssa ainakin parin päivän välein (selkäpuoleltahan koira ei likaannu, joten sitä voi sieltä harjata).

Kun turkin leikkaa lyhyeksi, voikin käyttää sitten jo mitä vaan vaatteita 🙂

Tässä esiteltynä joitakin pitkälle silkkiselle takkuuntuvalle turkille sopivia vaatteita. En ota vastuuta vaatteiden toimivuudesta turkkiroduille.

Olen itse tehnyt liukasvuorisesta toppakankaasta loimimallisia takkeja, joissa ei ole ollenkaan vatsaosaa. Tämä estää kainaloita takuttumasta, jotka on se pahin paikka, mutta suojaa kumminkin selän ja reidet.

Tälläinen takki on, ei vatsaosaa takuttamassa.

Takki HUpin päällä. Hupille tämä jäi pieneksi ja tätä on käyttänyt puuterihuisku Jekku.

Silkkikangas vuorinen pienen pieni toppamantteli puuteripennulle.

***

ForMyDogsilla on silkki/satiinivuorisia toppahaalareita. Ne takuttuvat hieman lahkeiden alareunasta, mutta toimivat hyvin juuri esim. kovilla pakkasilla. ForMy Dogsia olen ostanut suomessa Tuusulan Hau&Mau liikkeestä. Niitä löytyy myös nettikauppa Puppystylestä mutta pääosin tilaan ulkomailta, briteistä mm. Ziggy’s nettikaupasta.

Koko 20

Koko 18

ForMyDogsilla on sekä pörrövuorella että silkkivuorella olevia haalareita, joten tilatessa pitää olla tarkkana kumpaa tilaa. Lisäksi löytyy erikseen tyttö- ja poikamallit.

***

Ispetillä on myös liukasvuorisia haalareita. Jekulla on sellainen yksi, joka olen ostanut Tuusulan Hau&Mau liikkeestä. Niitä löytyy myös nettikauppa Puppystylessä.

Im special pet (eli IS pet) koko 2XL

***

Loimista liukasvuoria on olleet myös Jackson loimet, joita meillä on ollut useampia. Näitä myy mm. XXL ja Murren murkina.

***

Hyviä pikaloimia meillä on olleet Dopazin loimet, joita olemme ostaneet  Tuusulan Hau&Mau liikkeestä mutta niitä löytyy varmasti muualtakin.


***

Sadetakeista meillä on Kepeän taipaleen City Jacket -takki, mutta se on valitettavasti poistuva malli. Siinä ei ole vatsakappaletta ja vuori on puuvillaa. Kaulus on kyllä aika tiukka. Kyseisessä kaupassa on myös muita puuvillaisia vaatteita.

***

Yllättävistä paikoista voi löytyä liukasvuoria takkeja, itse tilasin ebaystä nakulle vaatteita ja kappas, yksi loimista olikin liukasvuorinen. Myös eläinkaupoissa kannattaa hiplata kaukkia pukuja, että millaisia vuorikankaita niistä löytyy…

Ebay löytö liukkaalla vuorella.

 

Muita kehuttuja, mutta mitä itse en ole kokeillut on:

Hurtta extreme Warmer takki

Tonia desingin mantteli

 


Kuinka turkin saa tapettua?

Posted on

Niin, nyt kun taas elvytän yhtä turkkia ja kasvatan toista turkkia, pystyn helposti kertomaan miten turkki tapetaan. Toki tehokkain tapa on antaa turkin olla likainen ja päästää se moneen kertaa pahaan takkuun, mutta on niitä muitakin.

Yksi helpoin on pitkät pesuvälit. Jossain vaiheessa etsin ja etsin aineita, millä koira pysyi mahdollisimman pitkään takuttomana. Siinä on puolensa, sillä tottakai takut kuluttavat turkkia, mutta likainen ja hiekkainen turkki myös kuluttaa turkkia todella paljon. Pitkällä pesuvälillä, vaikka olisi kuivakeli, koiran turkki kerää hiekkaa ja epäpuhtauksia, jotka syö turkkia. Aina kun mennään yli viikon pesuväleihin suoraturkkisilla turkkiruduilla, ollaan vaaranpaikassa. Sopiva pesuväli tuntuu olevan 3-7päivän kieppeillä.
Tiedän kyllä monia ja monia koiria, joilla on monien viikkojen pesuväli ja silti kaunis ja ehjä turkki, mutta ne kehissä liihottavat upeat kiiltäväturkit, on yleensä melkoisen tiheästi pestyjä kavereita. Onneksi nykyajan shampoot on sellaisia, että niillä voi hyvin laimennettuna pestä vaikka joka päivä.

Yksi tappo on myös pestä sitkeästi niillä aineilla joita kuvittelee hyviksi, mutta pesutulos on kerta kerran jälkeen ei niin kaunis. Ei auta vaikka pullon esittelytekstit lupaa vaikka mitä, jollei se sovi kyseiselle koiralle.

Tämä pitää huomioida myös turkkia kasvatettaessa. Heti kun päätös on tehty, hoito alkaa samalla lailla kuin turkki olisi pitkä. Näin säästetään myös ne karvanpäät ehjinä ja hyväkuntoisina, eikä turkki ala sitten takkuamaan tietyssä mitassa. Tuntuu ihan urpolta nytkin pestä Jekkua 6 päivän välein, mutta uskon, että se kantaa hedelmää siinä vaiheessa kun turkki on pidempi.

IMG_20160713_184136

Hupin hamppuinen helma ja etujalka. Yritetään elvytellä.

IMG_20160713_184237

Osa onneksi säilynyt kauniina…

IMG_20160713_182408

Jekku kasvattelee ehkä pitkää turkkia, sitä on nyt hoidettava jo tässä mitassa kuin olisi pitkä ja takkuava.

IMG_20160713_182435

Laatu on nyt todella kiva, mutta kyllä se siitä muuttuu kasvaessaan.


Pentuajatuspyörittelyä

Posted on

Mikä laimentaa tehokkaasti pentukuumetta? NO se kun Jekku ja Hupi otti jostain tyhjästä(?) pienen rähinän keskenään. Tuli tunne, että ei perkele enää yhtään urosta tähän taloon! Viimeinen naula arkkuun, että seuraava on narttu. Siinä on vaan yksi iso mutta… Kahdella kun on vielä pallit tallella ja sekalauma ei tule kysymykseen missään nimessä. Harjakoira, villakoira, cesky, vesikoira… Sen näkee sitten kun tulee, että mikä se lopulta on ja koska se edes tulee 😀 Mut sen näkee sitten.

Sisu ja Hupi ei ole tapelleet leikkauksen jälkeen ja Sisukaan ei ole pissinyt yhtään kertaa. Vietämme siis mukavan kesän kolmen järkevän pienen aikuisen koiran kanssa 😀 Silmä alkaa pikkuhiljaa tottua sporttiSisuun, mutta toivottavasti karvat silti kasvaa nopeasti 😀

Facebookin muistot antoivat ihanan kuvan viiden vuoden takaa. Reipas Naomi ja niiiiiiin suloinen Jekku 4kk ikäisenä.

dsc_2405.JPG


Parantumaton ja Sisu leikattu

Posted on

Kyl mä vaan oon parantumaton näyttelyihminen 😀 Pentukuumeessa olen pentusia katsellut ja aina mietin niistäm kävisikö ne kehiin. No olen kumminkin aloittanut näyttelyt match showssa melkein 30 vuotta sitten. Ei siitä hauskasta harrastuksesta niin pääse eroon. Nyt vaan on kaikki valioita, niin ei ole juuri mitään enää haettavaa.

Sisu leikattiin melkein pari viikkoa sitten ja poika on hyvin parantunut. Luonteessa ei juuri muutosta vielä näy, mutta isä ja poika ei ole enää ollenkaan rähisseet ja jalka ei ole noussut enää sisällä. Eli ainakin vielä näyttää lupaavalta.

Karvat Sisulta lähti tänään, toivottavasti ne kasvavat parempina takaisin (koska koirasta tuli järjettömän ruma 😀 )

13418515_10153795999293865_505766708352622597_o


Hullu näyttelyelämä

Posted on

Kirjoitin facebookkiin tämän päivityksen Sisun saatua viimeisen sertinsä ja tultua valioksi:

”Joskus sitä oikeesti miettii koiranäyttelyiden järkevyyttä. Maksan ison summan rahaa, jotta saisin arvostelun koirasta ja ehkä ruusukkeen. Usein arvostelussa lukee positiivisena asiana asioita, joita ei saisi rodusta edes löytyä ja koira on kumminkin Rop. Pitäisi toki iloita ropista, mutta seuraavana päivänä, sama koira voi olla universumin rumin. Miten se on mahdollista? Mitä pystyy tekemään, että koira olisi ensi kerralla nätimpi? Ei mitään, koska kaikki on tuomarin mielipiteestä kiinni, joka ei ees nojaa rotumääritelmän…
Silkkaa hulluutta ja mä vielä osallistun itsekkin näihin karkeloihin 😀 Mitä jos ne rahat ohjaisi muuhun järkevämpään”

Edelleen katselen ihmisten facebookpäivityksiä näyttelyistä hieman hämilläni. Erikoisiin asentoihin venytettyjä koiria, joita on ehkä supsutettu tuntikausia, jotta nimen eteen tulisi joku kirjainyhdistelmä ja saisi jonkun ruusukkeen ja pokaalin. Lajissa, jossa et voi todella itse juuri vaikuttaa lopputulokseen. Et voi treenata koiraa paremmaksi ja toimivammaksi, niin, että se voittaisi. Olen ennenkin kirjoittanut tästä ja viime aikoina useammin. En tiedä mitä on tapahtunut, seurailen itseäni sivusta. Jos näyttelyt alkavat tuntumaan järkevältä rahantuhlaukselta, niin mennään sitten taas, mutta juuri nyt ei voisi vähemmän kiinnostaa random arvostelu ja ruusuke 40-50 eurolla. Menen mieluummin metsään ja annan koirille oikeasti nautintoa ja elämyksiä ja makkaraa voi syödä metsässäkin. Näyttelyn ulkopuolella koiran tietty trimmauskin alkaa kuullostaa ihan hoopolta, miksei koiraa voi trimmata koiralle mukavaan malliin, vaan pitää hirveät harjat kasvattaa villakoiralle ja leikata millilleen oikein tai karvaiselta nakulta klanittaa koko turkki pois…

Tämä on nyt vaikuttanut koirahaaveeseenkin. Minulla on pentukuume. Mutta en hae enää sitä näyttelyn ryhmävoittajaa. Haen meille sopivaa kilttiä koiraa, ehkä narttua. Villakoiraa, apikoosia tai harmaata, harjakoiranarttua, ehkä ceskynarttu tai joku muu, metsäretkeilyyn hyvin sopivaa rotua. Tai eipä sillä rotu tai väripuhtaudellakaan ehkä niin väliä, joskin oishan se hauska jättää mahdollisuus kehäkäynteihin, jos taas innostuisin 🙂 No tää pennun hankinta on pitkä projekti, kaikilla pojilla on vielä pallit. Maanantain jälkeen Sisulla ei enää ole. Pelkään, että ihastun pallittomuuteen ja sit nipsasen lopuiltakin… Sit voiskin nartun hommata. Toisaalta olen kauhean tyytyväinen oloon myös näiden kolmen pojan kanssa, mutta hetkittäin tuntuu, että joku puuttuu…

DSC_5083-001

Mielestäni kaunis valioitumiskuva Sisusta. Ei venytettynä ja vanutettuna vaan juuri sillä omalla persoonalla 🙂

DSC_5170-001

Kuivat takkuavat masukarvat läks ja maanataina lähtee palliosastokin.

DSC_5128-001

Jekkukin pääsi kesäkarvaan nakuharjakoiramalliin. Muuten kiva, mutta pitää pukea, ettei hyttyset kuppaa koko koiraa.


Pikkasen tuli lunta

Posted on

Ihan pikkasen oli satanut lunta ja sekin paksua nuoskalunta. Eilisellä iltalenkillä koirat saivat muhkeat lumipallot jalkoihin, niin että ne piti suihkuttaa ennen pukujen riisumista, että puvut sai pois 😀

Tänään vietettiin tunti pihalla ja olin varustanut koirat taas puvuilla, jottei lumipaakut aiheuta paleltumavammoja ihoon. Puolessa välissä ulkoilua poistin pahimmat paakut ceskyjen jaloista, mutta kohtahan ne oli ihan samannäköisiä. Sisääntullessa sai taas suihkutella lämpimällä vedellä paakut pois.

538c43f7-351f-40be-9669-004

Ennen lenkille lähtöä puettuina.

49ce006d-30c4-448d-8222-df2831723da6-001

Lenkin jälkeen muhkeat lumipaakut ja Jekullakin pari pienempää.

DSC_3600

Jekku ei tykkää uudenhaalarin takalahkeista ja kävelee pelkillä etujaloilla. No hiuspompulat lahkeisiin ja johan lahkeet pysyy ja kävely sujuu.

DSC_3610

2 kaveria osallistui innolla lumisotaan.

DSC_3606

Ihan varmasti tänne upposi lumipallo…

DSC_3598

Tein käytäviä koirille, jotta pääsivät eteenpäin.


Mitä tarkoittaa kun elää koiranelämää?

Posted on

Aina kun puhutaan turkkiroduista, tulee puhetta kuinka koira elää koiran elämää turkista huolimatta. Kun alkaa setvimään yksityiskohtia, selviääkin, että se tarkoittaa korttelikierrosta tai pihapissaa huonoilla keleillä ja pidempiä lenkkejä vain hyvällä kelillä. Metsässä käydään kuivalla kauniilla ilmalla, jolloin roskamäärä on vähäisin. Näin toimin itsekkin ennen, kun yritin vaalia koirien turkkeja viimeiseen asti, niitä ei voinut pukea, että pärjäisivät lenkit, koska tuli takkuja, jotka pilasivat turkin.

Suomen eläinsuojeluyhdistys antaa lenkitysminimiksi koiralle sen 2 tuntia päivässä ja siiihen päälle vielä jotain kivaa aktivointia. Paras olisi jos lenkkeilyt olisi vaihtelevassa maastossa ja välillä aivan uusissa paikoissa. Vaikka ottaisi puolet siitä ajasta, niin harva kotikoirakaan saa tuollaista koiranelämää, saatika turkkikoirat.  Kyllä se vaatii aikamoista uhrautumista turkin eteen, jos tähän pyrkii, joka päivä. Ja tällä tarkoitan, että koira lenkkeilee säässä kuin säässä 1-2h päivässä ja lenkki kertoja tulee se normaalikoiran vaatima 3-4 kertaa. Se kun kolmannnen kerran päivässä sulatat sitä umpilumista koiraa, kun ne lumipaakut vielä takuttaa (ja ihokosketuksissa saattaa aiheuttaa paleltumia jalkoihin tunninkin lenkillä). Tai lenkkeilet kaatosateessa jo kolmatta päivää, pesemällä koiran kurasta 3-4krt päivässä, niin kyllä mä sanon, että töitä joutuu tekemään, jos haluaa pitää turkin kauniina ja hyväkuntoisena.

Tosin sitten on yksilöitä, joita ei se sadelenkki kiinnosta, oli meilläkin Naomi. En tosin tiedä, jos Naomia olisi kuskattu pennusta asti kunnon vaihtelevilla lenkeillä ja kurjilla säillä puettuna, että olisiko se oppinut ihan toisenlaiseen. Ennen tehtiin tuo välttämätön lenkkeily kurjalla säällä eli korttelin ympäri + pihapissatukset. Mutta nyt kun on homma muuttunut, niin nykyiset 3 koiraa on nyt nopeasti oppineet pidempiin ja puettuihin lenkkeihin ja nyt ne nauttivat. Jekku pyytää joka risteyksessä hihna piukeella, että mentäisiin vielä vähän pidemmältä.

Olen miettinyt mikä osuus tällä turkinsuojelulla on ollut meidän isovillojen käytöksessä, nehän on olleet enemmän tai vähemmän villejä, vaikka eivät niin tuhoja tehneet (no paitsi Uni). Jos niitä olisi lenkitetty joka päivä tuo minimi 2h, niin olisiko ne olleet rauhallisempia… Etenkin kun isommille koirille suositellaan vielä enemmän lenkkeilyä päivässä. Missähän välissä sitä olisi ehtinyt työt hoitamaan ja lapset, jos olisi mennyt 4 tuntia päivässä puudelien lenkkeilyyn 😀 No Jekku kyllä arvostaisi moista.

Lopuksi kavalkaadia mitä se turkkikoiran normaalielämä tarkoittaa ja voi miettiä, että tuollainen umpirapainen koira voi olla käsissä 3 kertaa päivässä 😀

140523-DSC_4595-001

Turkkikoiran arkea, turkki takussa, pesu odottaa…

DSC_5300-001

Suomen vuoden ajat on armottomia turkeille…

131212-DSC_3692

Pesuhuoneessa joutuu vierailemaan 3-4krt päivässä.

Eilen --tänään

Ja juuri kun olet saanut sen kauniiksi, käyt lenkillä ja kaikki on menetetty.

dsc_0552.JPG

Kyllä se Jekku sai painella ennenkin, mutta pääosin turkkiystävällisellä säällä.

dsc_7421.JPG

Mökkeilyelämä näyttää usein tältä.

dsc_7362.JPG

Tämä on ehkä yksi pahimmista kerroista, pieni metsälenkki mökillä kuraisessa metsässä 😀

170620121136.jpg

Kun on sateessa ilman vaatteita, harjakoiran turkki kastuu hetkessä läpi ja koiralle tulee kylmä ja epämukava (verrattuna pohjavillaiseen rotuun)

170620121130.jpg

Sitkeästi Jekku nämäkin lenkit veti, nykyään sitten puettuna, niin hieman mukavampi lenkkeillä.

dsc_2046.JPG

Märkä kuusimetsä ja tulos oli tämä… Kyllä siihen hetki menikin ja sen jälkeen olen varonut märkiä kuusimetsiä pukemattoman pitkäturkin kanssa.

dsc_0796.JPG

Kyllä se Naomi tykkäsi leikkiäkkin talvisäässä, kun oli kunnolla puettu (vaikka muuten Naomi arvosti takkatulen lämpöä)

dsc_8613.JPG

Tätä on sitten tämä loskakausi, nuo lumipaakut estää koiraa kävelemästä ja saattavat aiheuttaa paleltumavammoja jalkoihin.


Karvamörkö

Posted on

Sisu on kyllä ihan käsittämätön karvamörkö, kun isäänsä vertaa. Molemmat on trimmattu messukeskuksen näyttelyyn joulukuussa ja Hupin turkki näyttää edelleen suht kohtuulliselta, mutta Sisu näyttää täysin räjähtäneeltä. Sisulla on ainakin kolminkertaisesti turkkia verrattuna Hupiin, mutta laatukin on silkkisempi, kun vertaa Hupin kovaan karvaan.
Koirat savat pitää karvansa nyt talven ja pakkasten ajan, saapi nähdä millainen urakka on keväällä kuoria koiria turkeistaan. Hupi varmaan meneekin suht ok, mutta Sisun kanssa voi trimmeri taas yskähdellä. Mutta en millään raaski vetää lyhyeksi nyt pakkasilla, ettei kylmä iske taas koirien selkiin. Hauska nähdä miten Sisu keväällä kutistuu puoleen entisestä 😀

DSC_3573-001

Isällä ja pojalla on selkeä mielipide pesusta ja kuvaamisesta 😛

DSC_3577-001

Sisun karvan mitta on häkellyttävä

DSC_3575-001

Sisu näyttää nyt kookkaalta isän rinnalla, mutta sama pieni koira siellä turkin sisällä on, turkki on vaan monta kertaa pidempää, kuin isällään…