Miten pukea takkuuntuva rotu?

Posted on

Puuterihuiskun kanssa on ikuinen ongelma, turkki on sen verran ohut, että koira ei kestä pakkasta, etenkään tuulella ja viimalla, mutta turkki takkuuntuu pukemisesta. Mutta koska koiraa on tärkeä pukea ihan jo sen takia, ettei saada lihasjumeja esimerkiksi selkään, puhumattakaan että koiralla olisi epämiellyttävä olo palelemisesta. Lihasten lämpimänä pitämisestä puhutaan ihan liian vähän.

Puvuissa ehdottoman kiellettyjä on fleecet ja kaikki karvapörröt, ne takuttavat armotta pitkän turkin. Nykypäivänä onneksi löytyy jo vaatteita, jotka ovat liukasvuorisia ja ajateltu juuri takkuuntumista. Luonnonkuidut ei myös takuta niin paljoa kuin keinokuidut eli kysymykseen voi tulla myös puuvilla ja seimerkiksi liukas bambukangas. Silti kannattaa takkien käytön jälkeen harjailla turkkia hoitoaine suihkeen kanssa ainakin parin päivän välein (selkäpuoleltahan koira ei likaannu, joten sitä voi sieltä harjata).

Kun turkin leikkaa lyhyeksi, voikin käyttää sitten jo mitä vaan vaatteita 🙂

Tässä esiteltynä joitakin pitkälle silkkiselle takkuuntuvalle turkille sopivia vaatteita. En ota vastuuta vaatteiden toimivuudesta turkkiroduille.

Olen itse tehnyt liukasvuorisesta toppakankaasta loimimallisia takkeja, joissa ei ole ollenkaan vatsaosaa. Tämä estää kainaloita takuttumasta, jotka on se pahin paikka, mutta suojaa kumminkin selän ja reidet.

Tälläinen takki on, ei vatsaosaa takuttamassa.

Takki HUpin päällä. Hupille tämä jäi pieneksi ja tätä on käyttänyt puuterihuisku Jekku.

Silkkikangas vuorinen pienen pieni toppamantteli puuteripennulle.

***

ForMyDogsilla on silkki/satiinivuorisia toppahaalareita. Ne takuttuvat hieman lahkeiden alareunasta, mutta toimivat hyvin juuri esim. kovilla pakkasilla. ForMy Dogsia olen ostanut suomessa Tuusulan Hau&Mau liikkeestä. Niitä löytyy myös nettikauppa Puppystylestä mutta pääosin tilaan ulkomailta, briteistä mm. Ziggy’s nettikaupasta.

Koko 20

Koko 18

ForMyDogsilla on sekä pörrövuorella että silkkivuorella olevia haalareita, joten tilatessa pitää olla tarkkana kumpaa tilaa. Lisäksi löytyy erikseen tyttö- ja poikamallit.

***

Ispetillä on myös liukasvuorisia haalareita. Jekulla on sellainen yksi, joka olen ostanut Tuusulan Hau&Mau liikkeestä. Niitä löytyy myös nettikauppa Puppystylessä.

Im special pet (eli IS pet) koko 2XL

***

Loimista liukasvuoria on olleet myös Jackson loimet, joita meillä on ollut useampia. Näitä myy mm. XXL ja Murren murkina.

***

Hyviä pikaloimia meillä on olleet Dopazin loimet, joita olemme ostaneet  Tuusulan Hau&Mau liikkeestä mutta niitä löytyy varmasti muualtakin.


***

Sadetakeista meillä on Kepeän taipaleen City Jacket -takki, mutta se on valitettavasti poistuva malli. Siinä ei ole vatsakappaletta ja vuori on puuvillaa. Kaulus on kyllä aika tiukka. Kyseisessä kaupassa on myös muita puuvillaisia vaatteita.

***

Yllättävistä paikoista voi löytyä liukasvuoria takkeja, itse tilasin ebaystä nakulle vaatteita ja kappas, yksi loimista olikin liukasvuorinen. Myös eläinkaupoissa kannattaa hiplata kaukkia pukuja, että millaisia vuorikankaita niistä löytyy…

Ebay löytö liukkaalla vuorella.

 

Muita kehuttuja, mutta mitä itse en ole kokeillut on:

Hurtta extreme Warmer takki

Tonia desingin mantteli

 


Pienilukuisen rodun aiheuttama näyttelyharha

Posted on

Eilen erkkarissa mieleen tuli asia, jotan harvoin mietitään. Se on vähälukuisten rotujen aiheuttama harha näyttelyssä. Meilläkin ceskyterrieri on harvinainen ja etenkin näyttelyharrastajia on vähän. Usein näyttelyssä koiria on vain 1-3 ja nekin saattaa olla samasta perheestä kaikki. Omat koirat voittaa hyvin usein ROPin. Ei tuomarit ole höveleitä välttämättä sille ainoalle ja palkitse sitä, mutta kun ei ole kilpailua, niin toki se ainoa, on paikalla olijoista se paras. Ei ole mitään mihin verrata. Vielä kun rotu on harvinainen, niin monet tuomarit ei ole ihan perillä rotutyypin yksityiskohdista. Ja usein ceskyt onkin ihan perushyviä. Tottakai saa iloita siitäkin ROPista, niin minäkin iloitsen, mutta se tuo tunteen, että oma koira on uskomattoman hyvä, kun aina voittaa.

Entäs sitten kun vastaan saadaan muita rotutovereita… Sitten alkaa näkemään mikä se oman koiran taso on. Eilenkin erikoisnäyttelyssä oli vastakkain 6 urosta, joista jokainen oli ollut voittoisa aikaisemmissa näyttelyissä, joissa juuri muita ei ole ollut. Silloin kun on enempi koiria paikalla, käy helposti, että se oma koira ei olekkaan se voittoisin ja paras. Sitten on ihmeissään, että eikö se voittanutkaan, vaikka on moninkertainen ROP voittaja.

Itselleni on käynyt niin, että ceskyissä sitten lähden tavoittelemaan sitä paras uros voittoa. Jos sijoitus on pu-2, niin se on sama kuin häviö. Harjakoirissa tai villakoirissa pelkkä PU-sijoitus on jo iso voitto ja jos ROP tai VSP tulee, niin melkein pyörtyy. Sisukin jäi kehistä, kun ei ole niin voittajalaatua (ja oli kyllä muitakin syitä), mutta tältäkin koiralta löytyy ROP voittoja ja lähes aina se on sijoittunut PU-kehässä. Sairasta… Harjakoirana Sisu olisi ollut tuloslistansa kanssa huippulaatua. Tietenkin sitä haluaisi samaa tulevalta koiralta, jos kehissä kävisi, sen haluaisi olevan sitä ROP-laatua, mihin on tottunut… Ja tietenkin vielä mieluiten rotua, joka menestyisi sitten RYP-kehissä. Mutta ei se niin mene. Ne rodut jotka sitten keulii usein RYP-kehissä, on usein näitä suurempi lukuisia rotuja, jotka on tahkonneet jo rotukehissä yli 30 kilpailijan kanssa ja saaneet kovassa kaartissa ansaitun voiton.

Jos ceskyllä haluaa aina voittaa ja koiranettiin kauniin ROP rivin, niin resepti on yksinkertainen, kannattaa kiertää kaikki pienemmät näyttelyt, pysyä poissa isoista näyttelyistä ja pääkaupunkiseudun näyttelyistä. Se on niin helppoa. Onko ne oikeita ROP-voittaja sitten? Tietenkin on mutta jos haluaa nähdä mikä koiran taso oikeasti on tai miten tuomari arpoo isommasta joukosta, kannattaa hakeutua noihin isompiin tai tänne etelään, missä näitä on pari enempi kehissä.

Eilen erikoisnäyttelyssä meillä oli tuuria, Hupi on paras uros ja VSP, tänään mennään Riihimäelle, jossa 5 koiraa paikalla ja ei todella mennä voittamaan, saa nähdä millainen tuuri tänään on. Tuomaristahan se lopulta on kiinni, että mistä tykkää. Minä kun edelleen pidän näyttelyvoittoja jollain tavalla tuurina, se kun on tuomarin henk.koht. mielipide sinä päivänä. Niin että ei näyttelyitä kannata niin vakavasti ottaa.

DSC_6252

Normaalia enempi koiria paras uros kehässä… jopa 6kpl urokia erikoisnäyttelyssä.

IMGP6732

Vähän eri meininkiä harjakoira kehässä erikoisnäyttelyssä. Pelkkiä junorinarttuja mukana hurjat 25kpl… Siinä käy jo niin, että hyväkään koira ei pärjää… (kuva vuodelta 2008)


Kuinka turkin saa tapettua?

Posted on

Niin, nyt kun taas elvytän yhtä turkkia ja kasvatan toista turkkia, pystyn helposti kertomaan miten turkki tapetaan. Toki tehokkain tapa on antaa turkin olla likainen ja päästää se moneen kertaa pahaan takkuun, mutta on niitä muitakin.

Yksi helpoin on pitkät pesuvälit. Jossain vaiheessa etsin ja etsin aineita, millä koira pysyi mahdollisimman pitkään takuttomana. Siinä on puolensa, sillä tottakai takut kuluttavat turkkia, mutta likainen ja hiekkainen turkki myös kuluttaa turkkia todella paljon. Pitkällä pesuvälillä, vaikka olisi kuivakeli, koiran turkki kerää hiekkaa ja epäpuhtauksia, jotka syö turkkia. Aina kun mennään yli viikon pesuväleihin suoraturkkisilla turkkiruduilla, ollaan vaaranpaikassa. Sopiva pesuväli tuntuu olevan 3-7päivän kieppeillä.
Tiedän kyllä monia ja monia koiria, joilla on monien viikkojen pesuväli ja silti kaunis ja ehjä turkki, mutta ne kehissä liihottavat upeat kiiltäväturkit, on yleensä melkoisen tiheästi pestyjä kavereita. Onneksi nykyajan shampoot on sellaisia, että niillä voi hyvin laimennettuna pestä vaikka joka päivä.

Yksi tappo on myös pestä sitkeästi niillä aineilla joita kuvittelee hyviksi, mutta pesutulos on kerta kerran jälkeen ei niin kaunis. Ei auta vaikka pullon esittelytekstit lupaa vaikka mitä, jollei se sovi kyseiselle koiralle.

Tämä pitää huomioida myös turkkia kasvatettaessa. Heti kun päätös on tehty, hoito alkaa samalla lailla kuin turkki olisi pitkä. Näin säästetään myös ne karvanpäät ehjinä ja hyväkuntoisina, eikä turkki ala sitten takkuamaan tietyssä mitassa. Tuntuu ihan urpolta nytkin pestä Jekkua 6 päivän välein, mutta uskon, että se kantaa hedelmää siinä vaiheessa kun turkki on pidempi.

IMG_20160713_184136

Hupin hamppuinen helma ja etujalka. Yritetään elvytellä.

IMG_20160713_184237

Osa onneksi säilynyt kauniina…

IMG_20160713_182408

Jekku kasvattelee ehkä pitkää turkkia, sitä on nyt hoidettava jo tässä mitassa kuin olisi pitkä ja takkuava.

IMG_20160713_182435

Laatu on nyt todella kiva, mutta kyllä se siitä muuttuu kasvaessaan.


Vauhtia riittää

Posted on

Maalla oli kiva ottaa hidastusvideoita koirista, jotka hakee palloa. Videoissa näkee hyvin, miten erikoinen on ceskyjen juoksutyyli. Takajalat viedään aivan taakse kummallisesti potkaisten, hieman epätaloudellista juoksua. Jekku taas juoksee vinttikoiratyylillä kiitolaukkaa.


Pentuajatuspyörittelyä

Posted on

Mikä laimentaa tehokkaasti pentukuumetta? NO se kun Jekku ja Hupi otti jostain tyhjästä(?) pienen rähinän keskenään. Tuli tunne, että ei perkele enää yhtään urosta tähän taloon! Viimeinen naula arkkuun, että seuraava on narttu. Siinä on vaan yksi iso mutta… Kahdella kun on vielä pallit tallella ja sekalauma ei tule kysymykseen missään nimessä. Harjakoira, villakoira, cesky, vesikoira… Sen näkee sitten kun tulee, että mikä se lopulta on ja koska se edes tulee 😀 Mut sen näkee sitten.

Sisu ja Hupi ei ole tapelleet leikkauksen jälkeen ja Sisukaan ei ole pissinyt yhtään kertaa. Vietämme siis mukavan kesän kolmen järkevän pienen aikuisen koiran kanssa 😀 Silmä alkaa pikkuhiljaa tottua sporttiSisuun, mutta toivottavasti karvat silti kasvaa nopeasti 😀

Facebookin muistot antoivat ihanan kuvan viiden vuoden takaa. Reipas Naomi ja niiiiiiin suloinen Jekku 4kk ikäisenä.

dsc_2405.JPG


Hullu näyttelyelämä

Posted on

Kirjoitin facebookkiin tämän päivityksen Sisun saatua viimeisen sertinsä ja tultua valioksi:

”Joskus sitä oikeesti miettii koiranäyttelyiden järkevyyttä. Maksan ison summan rahaa, jotta saisin arvostelun koirasta ja ehkä ruusukkeen. Usein arvostelussa lukee positiivisena asiana asioita, joita ei saisi rodusta edes löytyä ja koira on kumminkin Rop. Pitäisi toki iloita ropista, mutta seuraavana päivänä, sama koira voi olla universumin rumin. Miten se on mahdollista? Mitä pystyy tekemään, että koira olisi ensi kerralla nätimpi? Ei mitään, koska kaikki on tuomarin mielipiteestä kiinni, joka ei ees nojaa rotumääritelmän…
Silkkaa hulluutta ja mä vielä osallistun itsekkin näihin karkeloihin 😀 Mitä jos ne rahat ohjaisi muuhun järkevämpään”

Edelleen katselen ihmisten facebookpäivityksiä näyttelyistä hieman hämilläni. Erikoisiin asentoihin venytettyjä koiria, joita on ehkä supsutettu tuntikausia, jotta nimen eteen tulisi joku kirjainyhdistelmä ja saisi jonkun ruusukkeen ja pokaalin. Lajissa, jossa et voi todella itse juuri vaikuttaa lopputulokseen. Et voi treenata koiraa paremmaksi ja toimivammaksi, niin, että se voittaisi. Olen ennenkin kirjoittanut tästä ja viime aikoina useammin. En tiedä mitä on tapahtunut, seurailen itseäni sivusta. Jos näyttelyt alkavat tuntumaan järkevältä rahantuhlaukselta, niin mennään sitten taas, mutta juuri nyt ei voisi vähemmän kiinnostaa random arvostelu ja ruusuke 40-50 eurolla. Menen mieluummin metsään ja annan koirille oikeasti nautintoa ja elämyksiä ja makkaraa voi syödä metsässäkin. Näyttelyn ulkopuolella koiran tietty trimmauskin alkaa kuullostaa ihan hoopolta, miksei koiraa voi trimmata koiralle mukavaan malliin, vaan pitää hirveät harjat kasvattaa villakoiralle ja leikata millilleen oikein tai karvaiselta nakulta klanittaa koko turkki pois…

Tämä on nyt vaikuttanut koirahaaveeseenkin. Minulla on pentukuume. Mutta en hae enää sitä näyttelyn ryhmävoittajaa. Haen meille sopivaa kilttiä koiraa, ehkä narttua. Villakoiraa, apikoosia tai harmaata, harjakoiranarttua, ehkä ceskynarttu tai joku muu, metsäretkeilyyn hyvin sopivaa rotua. Tai eipä sillä rotu tai väripuhtaudellakaan ehkä niin väliä, joskin oishan se hauska jättää mahdollisuus kehäkäynteihin, jos taas innostuisin 🙂 No tää pennun hankinta on pitkä projekti, kaikilla pojilla on vielä pallit. Maanantain jälkeen Sisulla ei enää ole. Pelkään, että ihastun pallittomuuteen ja sit nipsasen lopuiltakin… Sit voiskin nartun hommata. Toisaalta olen kauhean tyytyväinen oloon myös näiden kolmen pojan kanssa, mutta hetkittäin tuntuu, että joku puuttuu…

DSC_5083-001

Mielestäni kaunis valioitumiskuva Sisusta. Ei venytettynä ja vanutettuna vaan juuri sillä omalla persoonalla 🙂

DSC_5170-001

Kuivat takkuavat masukarvat läks ja maanataina lähtee palliosastokin.

DSC_5128-001

Jekkukin pääsi kesäkarvaan nakuharjakoiramalliin. Muuten kiva, mutta pitää pukea, ettei hyttyset kuppaa koko koiraa.


Helpompaa elämää

Posted on

Meillä on taas koirien kesken elämä rauhoittunut. Adaptil pöhisee rauhoitustuoksujaan pistorasiassa ja aamuisin molemmat saa serene-um ravintolisät. Tämän aloituksen jälkeen rähinää on tullut isän ja pojan kesken vain kerran. Onneksi, sillä meinasin jo viivana viedä Sisun kastraatioon, nyt voimme rauhallisin mielin odotella parin seuraavan viikon näyttelyt.

Sisäsiisteyskin on nyt vakiintunut entistä elämää paremmaksi. Sisu ei enää pissaa öisin vaippaan. Mietin juuri vaipan pois jättöä, sillä se on ollut nyt todella pitkään kuiva. Pari kertaa viikossa saattaa tulla kakat lattialle, mutta tuokin on edistystä ja parempaan päin ollaan koko ajan menossa. Sisu syö nyt koko ajan vain omaa ruokaansa pienellä lisällä eli Sisulla menee edelleen Barking Headsia ja lisänä 50g kypsää lihaa/raakaa lihaa/kananmuna/lohta tms. Jekku söisi tuota samaa, mutta nyt se syö noita ylijääneitä koepusseja pois, Hupille ei nimittäin Barking Headsin viljaton sopinut. Kai se oli se bataatti taas, joka suoraan annettunakin pierettää kauheasti 😀 . No Hupille nappasin ruokakaupasta sen minkä tiesin sopivan varmasti eli Hauhaum Super Premium lohi-perunan.

Jekusta on löytynyt jo joku 5-6 punkkia, mikä on ihme, kun siinä ei ole niitä koskaan kauheasti ollut. Pahin punkkimagneetti viime vuonna oli nimittäin Sisu. En halua käyttää mitään hirmumyrkkyjä, niin ostin koirille Faunattaresta Symppis merkkiset karkotteet, jotka perustuvat luonnonaineisiin. Jekulla ja Sisulla on liuokset niskassa (kissojen, kun se oli helpompi annostella pienille koirille, mutta samaa ainettakuin koirien). Hupilla on panta, otin varuiksi sen, kun jos olisi tullut jotain oiretta, sen olisi saanut nopeasti pois. Ja kun niska on trimmattu turkittomaksi, niin ei ole takustustakaan tms.

DSC_4115

Metsästä löytyi valtava pahka

DSC_4113

Ja isoja majarakennelmia (ja on siellä joku musta koirakin kuvissa 😀 )

DSC_4110

Koirien luonnonmukaiset punkkiaineet.

DSC_4111

Hupilla punkkipanta, että saa pois, jos olisi tullut ongelmia.


Pissaa ja tappeluita

Posted on

Ei ole koiraperheen elämä aina auvoisaa. Sisun pissaongelman kanssa ollaan painittu pitkään. Nyt on sen tiimoilta saatu aikalisä. Muutettiin ruokajutut samanlaisiksi kuin silloin pentuna 8-9kk ikäisenä oli, kun koira oli sisäsiisteimmillään. Elikkä pääruoka on nappula ja lisänä noin 50g lihaa (raakana, kypsänä, kananmunana jne). Nappulana Sisulla tuntuu toimivan Barking Headsin Bad Hair Day ruoka (Lammas-riisi). Nyt ei ole pissailtu enää öisin kuin kaksi kertaa ja ehkä 10 onjo ollut kuivaa yötä. Kakatkin tulee nyt lähes 100% ulos, mikä on silkka ihme!
Muutkin siirtyi samaan ruokamuotoon, Jekku on syönyt samaa Sisun kanssa ja Hupilla ollut ensin Arden Grange sensitive ja sen loputtua se syö Barking Headsin viljatonta Kalkkuna nappulaa (Turkey Delight).

Riitoja on myös pojilla ollut. Tunteet on käyneet kuumina ja Hupi viime päivinä on höykyttänyt sekä Sisua että Jekkua. Jekun kanssa eivät ole riidelleet juuri koskaan ja nyt pari kertaa parissa päivässä. Sisu on se riidankylväjä tässä porukassa ja olinkin jo viemässä se leikattavaksi niin nopeasti kuin mahdollista. No nyt on Adaptil seinässä ja Serene-Um tabletteja on taas annettu ja tämään oli jo paljon rauhallisempi päivä. No kesän kuluessa Sisu sitten varmaan leikataan, jahka yritetään ensin valioitua.

DSC_4083-001

Lenkkikaveri <3 Punkkeja taas tuolla heinikossa oli, Jekun päässä taas yksi.

DSC_4089-001

Sisu the Minimies