Mitä tarkoittaa kun elää koiranelämää?

Posted on

Aina kun puhutaan turkkiroduista, tulee puhetta kuinka koira elää koiran elämää turkista huolimatta. Kun alkaa setvimään yksityiskohtia, selviääkin, että se tarkoittaa korttelikierrosta tai pihapissaa huonoilla keleillä ja pidempiä lenkkejä vain hyvällä kelillä. Metsässä käydään kuivalla kauniilla ilmalla, jolloin roskamäärä on vähäisin. Näin toimin itsekkin ennen, kun yritin vaalia koirien turkkeja viimeiseen asti, niitä ei voinut pukea, että pärjäisivät lenkit, koska tuli takkuja, jotka pilasivat turkin.

Suomen eläinsuojeluyhdistys antaa lenkitysminimiksi koiralle sen 2 tuntia päivässä ja siiihen päälle vielä jotain kivaa aktivointia. Paras olisi jos lenkkeilyt olisi vaihtelevassa maastossa ja välillä aivan uusissa paikoissa. Vaikka ottaisi puolet siitä ajasta, niin harva kotikoirakaan saa tuollaista koiranelämää, saatika turkkikoirat.  Kyllä se vaatii aikamoista uhrautumista turkin eteen, jos tähän pyrkii, joka päivä. Ja tällä tarkoitan, että koira lenkkeilee säässä kuin säässä 1-2h päivässä ja lenkki kertoja tulee se normaalikoiran vaatima 3-4 kertaa. Se kun kolmannnen kerran päivässä sulatat sitä umpilumista koiraa, kun ne lumipaakut vielä takuttaa (ja ihokosketuksissa saattaa aiheuttaa paleltumia jalkoihin tunninkin lenkillä). Tai lenkkeilet kaatosateessa jo kolmatta päivää, pesemällä koiran kurasta 3-4krt päivässä, niin kyllä mä sanon, että töitä joutuu tekemään, jos haluaa pitää turkin kauniina ja hyväkuntoisena.

Tosin sitten on yksilöitä, joita ei se sadelenkki kiinnosta, oli meilläkin Naomi. En tosin tiedä, jos Naomia olisi kuskattu pennusta asti kunnon vaihtelevilla lenkeillä ja kurjilla säillä puettuna, että olisiko se oppinut ihan toisenlaiseen. Ennen tehtiin tuo välttämätön lenkkeily kurjalla säällä eli korttelin ympäri + pihapissatukset. Mutta nyt kun on homma muuttunut, niin nykyiset 3 koiraa on nyt nopeasti oppineet pidempiin ja puettuihin lenkkeihin ja nyt ne nauttivat. Jekku pyytää joka risteyksessä hihna piukeella, että mentäisiin vielä vähän pidemmältä.

Olen miettinyt mikä osuus tällä turkinsuojelulla on ollut meidän isovillojen käytöksessä, nehän on olleet enemmän tai vähemmän villejä, vaikka eivät niin tuhoja tehneet (no paitsi Uni). Jos niitä olisi lenkitetty joka päivä tuo minimi 2h, niin olisiko ne olleet rauhallisempia… Etenkin kun isommille koirille suositellaan vielä enemmän lenkkeilyä päivässä. Missähän välissä sitä olisi ehtinyt työt hoitamaan ja lapset, jos olisi mennyt 4 tuntia päivässä puudelien lenkkeilyyn 😀 No Jekku kyllä arvostaisi moista.

Lopuksi kavalkaadia mitä se turkkikoiran normaalielämä tarkoittaa ja voi miettiä, että tuollainen umpirapainen koira voi olla käsissä 3 kertaa päivässä 😀

140523-DSC_4595-001

Turkkikoiran arkea, turkki takussa, pesu odottaa…

DSC_5300-001

Suomen vuoden ajat on armottomia turkeille…

131212-DSC_3692

Pesuhuoneessa joutuu vierailemaan 3-4krt päivässä.

Eilen --tänään

Ja juuri kun olet saanut sen kauniiksi, käyt lenkillä ja kaikki on menetetty.

dsc_0552.JPG

Kyllä se Jekku sai painella ennenkin, mutta pääosin turkkiystävällisellä säällä.

dsc_7421.JPG

Mökkeilyelämä näyttää usein tältä.

dsc_7362.JPG

Tämä on ehkä yksi pahimmista kerroista, pieni metsälenkki mökillä kuraisessa metsässä 😀

170620121136.jpg

Kun on sateessa ilman vaatteita, harjakoiran turkki kastuu hetkessä läpi ja koiralle tulee kylmä ja epämukava (verrattuna pohjavillaiseen rotuun)

170620121130.jpg

Sitkeästi Jekku nämäkin lenkit veti, nykyään sitten puettuna, niin hieman mukavampi lenkkeillä.

dsc_2046.JPG

Märkä kuusimetsä ja tulos oli tämä… Kyllä siihen hetki menikin ja sen jälkeen olen varonut märkiä kuusimetsiä pukemattoman pitkäturkin kanssa.

dsc_0796.JPG

Kyllä se Naomi tykkäsi leikkiäkkin talvisäässä, kun oli kunnolla puettu (vaikka muuten Naomi arvosti takkatulen lämpöä)

dsc_8613.JPG

Tätä on sitten tämä loskakausi, nuo lumipaakut estää koiraa kävelemästä ja saattavat aiheuttaa paleltumavammoja jalkoihin.


Vaatetta…

Posted on

Nostin pitkästä aikaa kaapin ylhäältä alas ison pahvilaatikon, jossa on koirien vaatteita. Pieni setviminen paljasti, että vaatetta on TODELLA paljon. No toisaalta siinä on montaa kokoakin: Roosan ja Ilon haalarit ja takit (2-3kg), Wilman haalarit ja takit (3,5-4kg), Naomin ja nyt Jekun takit ja haalarit (5,5-6,5kg), Hupin takit (10-12kg) Ja Pupun (18-21kg) puvut ja takit. Lisäksi jotain pennuille pikaisesti kyhättyjä pentutakkeja, töppösiä, huppuja jne. Ajattelin karsia niistä jotain, mutta ei siellä oikeastaan ollut kuin yksi Naomin takki josta voisin luopua. Siellä on kumminkin 90-luvun lopun huippu Hurtta haalareita, ajalta, jolloin Hurtta tuotteet oli suomessa käsin tehtyjä ja niitä pystyi tilaamaan mittatilauksena. Silloin ne vielä istuivat, toisin kuin nykyään kiinassa tehdyt halpatuotanto Hurtat. Niistä en halua millään luopua ja käytän niitä varmasti hajoamiseen asti.

Siihen päätökseen selailulla tulin, että koirat ei tarvitse lisää vaatteita, jokaiselle on juuri se mitä tarvitsee. Ja Jekulle on hupparia ym vähän enempi, kun on kaljuna ja pikkasen palelevainen. Jekku tosin harjoittelee vielä tuota vaatettamista. Mieluisin on tänään ollut Naomin vanha Hello Kitty -fleece takki, se on Jekulle iso ja roikkuva, mutta jostain syystä siinä se ei tärise ja ällöönny vaatteesta.

140613-DSC_4806-001

Takki ja haalari poikineen, näillä vaatetetaan melkein millainen koira tahansa 😀

140613-DSC_4808-001

Vanhat laadukkaat 90-luvun Hurtta haalarit.

140613-DSC_4810-001

Tälläsetkin osui käsiin, siinä on vasemmalla Jekun ja Naomin kokoiset Vänttisen valjaat. Oikealla on Pupun valjaat ja alla on Roosan vanhat valjaat, jotka äiti osti Roosalle kun se tuli. Koira- ja kissapuolelta ei löytynyt tarpeeksi pieniä, nämä ovat rotan valjaat 😀 Roosa painoi tullessaan 750g (aikuisena 2kg)

 

 

 


Jos metsään haluat mennä nyt

Posted on

Tehtiin tänään metsäretki Myllykosken luontopolulle. Koirat oli innoissaan kaikista metsän hajuista. Myös iso koski kiinnosti etenkin Hupia ja Hupi ainoana myös maistoi joen virtaavaa vettä. Ei toki kuohuvimmalta kohdalta 😀 . Ja kun metsässä oltiin niin karvapojat saivat ihanan risukuorrutteen. Yllättävän helposti ne onneksi lähtivät, kun pahimpia irrotettiin koko ajan matkan kuluessa.

Nyt on ollut pari päivää niin lämmintä, että ollaan oltu melkein koko päivä ulkona. Koirat on lähinnä hengailleet aidatulla terassilla, jotta nurmikko toipuisi, mutta silti ne ovat viihtyneet siinäkin. Tänään lenkin jälkeen koirat makasivat ihan raatoina, Hupi ihan kuin Naomi aikanaan, auringossa paistatellen.

Hupi kipaisi myös näyttelyn esipesussa tänään, lauantaina Hupi yrittää pärjätä Lahden näyttelyssä 4 muun ceskyn kanssa. Se on ihanan helppo ja nopea laittaa, kun trimmiä ei tarvitse tehdä joka kerta ja sillä on niin vähän karvaa, joka on hyvälaatuista eikä takkua.

140421-DSC_4398

Vielä löytyi jäätäkin.

140421-DSC_4401-001

Lenkin jälkeen oli kiva pötköttää.

 


Auringon palvojat ja pomppua

Posted on

Nyt kun on ollut aurinkoiset päivät, löytyy aina aurinkopilkuista kaksi poikaa möllöttämässä. Pikkasen tuli ikävä Naomia, jolle nuo aurinkopaikat oli tosi tärkeitä, mutta pojat tekee parhaansa. Toivottavasti ees muutama säde tulee lasinkin läpi ja Jekun kuonokin alkaisi ruskettua.

Kovalla tuulella piha-aidat aina kaatuu. Ovat siis siirrettävät, jotta pihalle pääsee tarvittaessa ajamaan, niin on parempikin, että kaatuvat, eivätkä hajoa. Tuo kohta kun on oikea tuulitunneli.Tänään tuli vaan todistettua, että ceskyllä on järjetön pomppuvoima. Hupi nimittäin pomppasi kaatuneiden aitojen yli pihasta pois ja komensin sen takaisin. Koira tuli kovaa juoksua ja yhdellä pompulla yli 80cm korkeista, maassa makaavista aidoista, koskettamatta niihin… Mä taidan aina hieman aliarvioida tappijalan kykyjä 😀

140312-DSC_4195

140314-DSC_4209

140314-DSC_4211

Tosta se vaan pomppas, korkeasta reunasta pihan puolelle, jossa seisoo

 

 


Mitä vuosi 2013 toi?

Posted on

Vuoteen 2013 on kuulunut menestystä ja menetystä.

Jekku
kävi vain kahdeksassa näyttelyssä, mutta silti sai 4 paras uros sijoitusta ja oli kaksi kertaa rotunsa paras (ROP). Jekku sai myös viimeisen sertinsä ROP-voitolla ja tuli Suomen Muotovalioksi. Jekku treenasi koko vuoden ahkerasti myös agilityä ja kävi Rally-Tokon alkeiskurssin. Molemmissa lajeissa koira osoitti olevansa todella hyvä. Jekku toimi myös Hupin vara-miehenä tokotreeneissä ja osaisi näemmä sitäkin. Jekku suoritti hyväksytysti myös MH-luonnekuvauksen.

Hupi
teki loistavan näyttelyvuoden, josta erityisesti nousee esiin pentunäyttelyn RYP-2 tulos, sekä aikuisten luokissa ryhmänäyttelyn RYP-4 tulos. Hupi kävi 7 näyttelyssä ja oli  Rotunsa paras kolmessa näyttelyssä ja paras uros-2 kolmessa näyttelyssä. Hupi sai myös 6 sertifikaattia. Vuoden viimeisessä näyttelyssä Hupi sai hienosti molemmat tavoittelemamme tittelit. Hupi on Pohjoismaiden juniorivoittaja 2013 ja Suomen juniorivoittaja 2013. Hupi aloitti tokotreenaamisen. Ensimmäisen 5 viikon aikana oli pelkkää pään hakkaamista seinään, mutta sitten tapahtui naps ja nyt Hupi on jo käsittämättömän hyvä.

Pupu 
Ei käynyt koko vuonna näyttelyissä. Tarkoitus oli, mutta hännässä ollut kasvain pysäytti suunnitelmat. Häntä jouduttiin amputoimaan kasvainta poistaessa entistä lyhyemmäksi. Pupu aloitti myös säännöllisen tokotreenaamisen. Muuten Pupu on toiminut lähinnä Hupin personal trainerina, juoksuttaen Hupia pihamaalla ja antaen painioppeja.

Menetyksiltä
ei ole selvitty tänäkään vuonna. Menetimme kaksi rakasta koiraa. Naomi joutui taipumaan kilpirauhasen vajaatoiminnan oireillessa lääkityksestä huolimatta ja sydänvian pahentuessa hurjaa vauhtia. Naomilla oli kesällä hetkellinen parempi hetkensä, kunnes alamäki kääntyi hurjaksi ja päästimme Naomin kärsimyksistä.
Vain hetki tuon jälkeen menetimme myös entisen koiramme Unin. Uni jouduttiin lopettamaan hyvin lyhyen ja rajun sairastamisen jälkeen, Uni sairastui autoimmuunitauti IMHAan. Monet on kysyneet, miten olen kestänyt nämä menetykset ihan peräjälkeen. Kyllä se on koville ottanut ja vaikka Uni ei meillä enää asunutkaan, silti se oli tavattoman tärkeä.

2013-01-008

Entäs vuosi 2014…
Jatkamme näyttelykäyntejä ilmeisesti huhtikuussa. Kaikki koirat jatkavat lajeissaan, Jekku agilityssä ja Hupi ja Pupu tokon parissa. Jos kaikki menee hyvin, Hupista pitäisi tulla iskä pikkuhupeille ensi vuonna. Ja yksi koiranpaikkakin olisi vapaana ja itsellä kyllä kova pentukuume. Mutta tällä hetkellä on mielessä vain muutamia ehdokkaita, jotka ovat vasta suunnitelma asteella, jos ne toteutuvat ja osoittautuvat odotusten mukaiseksi, niin saattaa olla, että pentukoirakin astelisi taloon ensi vuonna, mutta saattaa olla, että ei myös astele, aika näyttää…

 

 


Hyvää joulua!

Posted on

DSC_4462-001

 

Likaiset ja trimmaamattomat koirat toivottavat hyvää joulua! Näillä säillä ei koirat pysy hetkeä pidempään puhtaina, kuraa ja vesisadetta riittää. Joulun jälkeen pääsemme bloginkin kanssa ehkä takaisin vanhaan rytmiin, nyt paha flunssa on vienyt kaikki voimat. Selasin vanhoja joulukortti kuvia ja kyllä mieli meni mustaksi tätä kuvaa katsoessa: KUVA. Aikaa on 4 vuotta tuon kuvan otosta ja jo kolme on kuvasta poissa…


Yksi puuttuu ja treeniä

Posted on

Minun mieleni mukaan koiria puuttuu yksi. Aina kun otan koiria pihalta sisälle tai päästän pihalle, tiedostamattani olen laskenut koirat ja aina tulee tunne, että yksi puuttuu. Sitten järki muistuttaa, että hei, kolme näitä nykyään on. Jotenkin tuo tulee ihan automaattisesti.

Minulle on vihjailtu, että tuon vajeen voisi helposti paikata, mutta ei se niin helppoa ole. Kun olen ihan tyytyväinen tähän kolmen laumaankin tällä hetkellä, 3 aikuista tai no kaksi aikuista ja yksi nuori koira, jotka ei tuhoa ja on sisäsiistejä. Koulutuskin on jo hyvällä mallilla. Mutta pakko myöntää, kun lumi tuli maahan, kaipaili sitä pikku pennun ihmetystä ja hämmästystä… Pentukuume nostelee päätään, tottakai, mutta eipä ole nyt pentuja, joita huolisin. Jos pennun ottaisi, sen pitäisi olla terveestä suvusta, hyvä luonteista, kaunis jnejnejne ei sellasia joka puussa kasva, on helppo olla edes harkitsematta pentuja. Jos Jekun äidille tulee vielä pentuja, niin siinä on sellaiset pennut sitten, että on varmasti vaikea olla ottamatta. Jos pennut tulisi, pitäisi toivoa mahdollisimman rumia 😀 Jekku on kumminkin super terve, mikä tahansa sapuska sopii, polvet ja silmät terveet, sisäsiisti, hyvin oppivainen ja innokas ja asennetta löytyy, paketti on lähes täydellinen.

131201-DSC_3631

Olen unohtanut kertoa, että Hupi löysi koulutuksesta maailman parhaan ystävän. Sille häntä viuhui hurjana, kauheasti yrittti leikkiä kaverin kanssa. Hupista ihan mahtava loisto tyyppi! No se oli hänen oma peilikuvansa, jota Hupi ei missään vaiheessa tajunnut, ettei ole oikea koira.


Muutos laumassa

Posted on

Vaikka laumastamme poistui se lauman alin jäsen Naomi, on laumassa huomannut muutoksia. Oletin, että tuo ei paljon hetkauttaisi koiria, mutta kyllä on vähän säpinää pojilla ollut ja Pupulla muuten outoa käytöstä. Naomin lähdettyä vietimme lasten syntymäpäiviä, joissa normaalisti Pupu on viettänyt juhlia suljettujen ovien takana. Lähinnä siksi, että vieraiden tullessa Pupu on ollut kuin tykinkuula, täysin hallitsematon ja lisäksi se on loputtomasti ja loputtomasi piinannut vieraita läpsimällä rapsutuspyyntöjä ja kiipeämällä syliin, eikä mitenkään kauniisti vaan Pupun ronskilla tavalla. Nyt ajattelin pitää Pupun vapaana kokeeksi, koska muistissa oli, että neloskora Unin lähtö vaikutti aikanaan rauhoittavasti. Ja ihme ja kumma, Pupu pystyi olemaan koko juhlien ajan vapaana ja se käyttäytyi kaikin puolin mallikkaasti. Toki se ilahtui ihmisten tulosta, mutta se ei ollut holtiton ja pyöri vain hetken vieraiden ympärillä. Se on käsittämätöntä, miten koira numero 4 vaikuttaa niin rankasti koiriin, mutta 3 on jo lauma ja 4 toimii jo täysin lauman ehdoilla.

Pojilla on myös ollut ilmeisesti jotain pientä mittelyä. Lauman alin lähti, joten kumpi on lauman alin… Pojat ovat panineet ja astuneet toisiaan joka ilta ja välillä Pupukin on ollut siinä mukana. Pojat myös leikkivät enempi keskenään. Toinen istuu olkkarissa ja toinen eteisessä, molemmat tuijottavat tiiviisti toisiaan ja odottavat kumpi tekee ratkaisevan siirron. Vähän kuin entisaikojen lännen kaksintaistelu. Kun toinen liikahtaa, ryntää toinen kahtasataa perään.
Muutama jalan nosto sisätiloissa on myös löytynyt, ilmeisesti tätä samaa pientä testailua… mrrrr, kohta lähtee molemmilta pojilta pallit, jos tämä ei heti lopu…