Sisun kotiläksyjä

Posted on

Sisu sai viimeksi kotiläksyksi harjoitella peruuttamista, kohteen päälle. Tämä on Sisulle hyvää jumppaa selälle ja takaosalle. Koira oppii että sillä on takajalat ja missä ne on ja miten ne toimii. Siitä on apua monessa asiassa. Sisu ymmärsi yllättävän hyvin idean, kun alkuun kosketuskepillä aloitettiin (alussa kosketuskeppi etujalkojen väliin), nyt menee jo tarjoamismeiningillä. Ainut vaan on, että jos istuu, niin sitten se pepun nostaminen enää ylös on tosi vaikeaa. Ja tuli todistettua, että ceskyllä peruuttaminen onnistuu myös istuen xD


Treeniä

Posted on

Sisu hyväksyttiin kilpatavoitteisten ryhmään treenaamaan tammikuun alusta, joten aloitettiin pieni preppaus ennen koulutusten alkua. Tähtäimenä olisi nyt toko, kun en rally-tokoon niin innostunut, vaikka nekin kurssit Sisu kävi. Rallytokossa on liikaa kylttejä ja temppuilua mulle (ei koiralle 😀 ), toko on mulle vanha tuttu. Joskin siinäkin säännöt muuttuneet, joten pitää lukasta myös uudet liikkeet läpi. Sisu on todella fiksu ja kun se on todella ahne, on kouluttaminen helppoa. Tosin liika ahneus näkyy videolla, sormia on pakko näykkiä, kun niissä on aiemmin ollut namia. Veikkaan, että tuo jää pois, kunhan treenataan lisää ja tietää mistä se nami tulee.

Videolla tarkoitus oli vain treenata sivulle tuloa, lähinnä sitä, että oppii tulemaan suunnilleen oikeaan paikkaan. Alussa käytin vahingossa vanhaa sivu-käskyä. Olen vaihtanut sen sivulle-käskyksi, koska sana sivu on liian lähellä sanaa Sisu. Etenkin kun käännytään, näkyy tuo sormien näykkiminen. Lopussa haen namittamalla lähempää istumista. Ja sitä haetaan koko ajan palkkaamalla koira sen vasemmalta sivulta, ettei ala istuminen kääntymään väärään suuntaan alun alkaenkaan. Yritän koko ajan vähentää avuja, nyt ei ole enää namia kädessä, mutta pientä ohjailua on vielä kädellä ja vartalolla.

Videolla ei näy, mutta lopuksi harjoteltiin parin sekunnin paikalla oloa istuen ja maaten, kun tuo Sisun odottamisen jaksaminen ei ole sitä parasta mahdollista 😀


Mitä vuosi 2013 toi?

Posted on

Vuoteen 2013 on kuulunut menestystä ja menetystä.

Jekku
kävi vain kahdeksassa näyttelyssä, mutta silti sai 4 paras uros sijoitusta ja oli kaksi kertaa rotunsa paras (ROP). Jekku sai myös viimeisen sertinsä ROP-voitolla ja tuli Suomen Muotovalioksi. Jekku treenasi koko vuoden ahkerasti myös agilityä ja kävi Rally-Tokon alkeiskurssin. Molemmissa lajeissa koira osoitti olevansa todella hyvä. Jekku toimi myös Hupin vara-miehenä tokotreeneissä ja osaisi näemmä sitäkin. Jekku suoritti hyväksytysti myös MH-luonnekuvauksen.

Hupi
teki loistavan näyttelyvuoden, josta erityisesti nousee esiin pentunäyttelyn RYP-2 tulos, sekä aikuisten luokissa ryhmänäyttelyn RYP-4 tulos. Hupi kävi 7 näyttelyssä ja oli  Rotunsa paras kolmessa näyttelyssä ja paras uros-2 kolmessa näyttelyssä. Hupi sai myös 6 sertifikaattia. Vuoden viimeisessä näyttelyssä Hupi sai hienosti molemmat tavoittelemamme tittelit. Hupi on Pohjoismaiden juniorivoittaja 2013 ja Suomen juniorivoittaja 2013. Hupi aloitti tokotreenaamisen. Ensimmäisen 5 viikon aikana oli pelkkää pään hakkaamista seinään, mutta sitten tapahtui naps ja nyt Hupi on jo käsittämättömän hyvä.

Pupu 
Ei käynyt koko vuonna näyttelyissä. Tarkoitus oli, mutta hännässä ollut kasvain pysäytti suunnitelmat. Häntä jouduttiin amputoimaan kasvainta poistaessa entistä lyhyemmäksi. Pupu aloitti myös säännöllisen tokotreenaamisen. Muuten Pupu on toiminut lähinnä Hupin personal trainerina, juoksuttaen Hupia pihamaalla ja antaen painioppeja.

Menetyksiltä
ei ole selvitty tänäkään vuonna. Menetimme kaksi rakasta koiraa. Naomi joutui taipumaan kilpirauhasen vajaatoiminnan oireillessa lääkityksestä huolimatta ja sydänvian pahentuessa hurjaa vauhtia. Naomilla oli kesällä hetkellinen parempi hetkensä, kunnes alamäki kääntyi hurjaksi ja päästimme Naomin kärsimyksistä.
Vain hetki tuon jälkeen menetimme myös entisen koiramme Unin. Uni jouduttiin lopettamaan hyvin lyhyen ja rajun sairastamisen jälkeen, Uni sairastui autoimmuunitauti IMHAan. Monet on kysyneet, miten olen kestänyt nämä menetykset ihan peräjälkeen. Kyllä se on koville ottanut ja vaikka Uni ei meillä enää asunutkaan, silti se oli tavattoman tärkeä.

2013-01-008

Entäs vuosi 2014…
Jatkamme näyttelykäyntejä ilmeisesti huhtikuussa. Kaikki koirat jatkavat lajeissaan, Jekku agilityssä ja Hupi ja Pupu tokon parissa. Jos kaikki menee hyvin, Hupista pitäisi tulla iskä pikkuhupeille ensi vuonna. Ja yksi koiranpaikkakin olisi vapaana ja itsellä kyllä kova pentukuume. Mutta tällä hetkellä on mielessä vain muutamia ehdokkaita, jotka ovat vasta suunnitelma asteella, jos ne toteutuvat ja osoittautuvat odotusten mukaiseksi, niin saattaa olla, että pentukoirakin astelisi taloon ensi vuonna, mutta saattaa olla, että ei myös astele, aika näyttää…

 

 


Treeniä

Posted on

Nyt kun RallyToko treenit loppu, on treenattava kotosalla. Tänään otettiin pientä tottelevaisuustreeniä, lähinnä rallytoko henkeen. Jokaisella harjoiteltiin niitä Jekun alkuharjoituksia ja huomasin, että ei se oikein suju keltään. Naomi sai tehä vähän sinnepäin. Pääosin pikkukoirat liiteli ilmassa metrin korkeudessa, jokainen noista oli pelkkää pomppupalloa, yritä nyt kouluttaa sellasia 😀

Ekana oli Jekku. Harjoiteltiin vähän seuraamista, mutta se meni ihan pompuiluksi ja väärällä puolelle menemistä käännöksissä. En käytä kotikoulutuksissa hihnaa, jotta en korjaa vahingossa hihnalla käytöstä, niin silloin on hieman haastavampaa hillitä koiria. Koska seuraaminen ei niin sujunut, harjoiteltiin paikalla pysymistä istuen ja maaten, niin että kierrän koiran ympäri. Jekku periaatteessa osasi tämän jo, mutta niin vaan koira yritti nousta ja pomppailla ylös.

Sitten olikin haastavin, eli Hubbitti. Hupi harjoittelee edelleen sivulle tuloa ja sillä on selkeitä vaikeuksia tulla lähelle. Koska koira on niin lyhytjalkainen, on itse taivuttava kaksin kerroin ja samalla asento painostaa koiraa ja sitten koirakin jää kauemmaksi. Ohjasin koiran sivulle tuloa vasemmalla kädellä, niin, että koiran oli tultava käden ja minun väliin. Sitten tajusin treenata lähellä oloa. Käytössä on KOM-käsky eteen lähelle tulolle (vanhalle palveluskoirien eteenistumiselle), nyt en vaatinut vielä istumista, vaan sitä aivan kiinni minuun tulemista. Ensin paikallaan ja palkkaus 5 sek välein, ennen kuin koira ehti siirtyä muualle, käsky ennen jokaista namia. Sitten askelta taaksepäin ja palkkaus, kun tarpeeksi lähellä. Koska nami tuli suht ylhäältä minun ihoa vasten, alkoi melko nopeasti Hupi tarjota myös istumista (tai siltä se ainakin näytti, tappijalasta on vaikea sanoa milloin se istuu 😀 ). Lopuksi otin sivulla seuraamista, niin että palkka tuli jalasta kiinni ja vauhti oli tosi hidasta (siis imuttamista). Yllättävän hyvin se sujui, sormet vaan meinasi kuolla ahneen tappijalan kanssa.

Naomi pääsi helpolla, sai uutena harjoitella takaa kiertoa sivulle tulosta, joka oli Naomille uusi juttu, mutta tapansa mukaan se osasi sen melkein heti.

Pupukaan ei toiminut oikein paikalleen jättämisessä, halusi kääntyä, pyrki ylös maasta ja jollei muuta niin pieniä pomppuja pepulla. En tiedä miten saisin Pupun ymmärtämään, että tuo pienikin liikahdus on liikaa. Periaatteessa Pupu tietää mitä paikka tarkoittaa, mutta jostain syystä se ei oikein kumminkaan pysynyt. No treeniä treeniä.

Treenien lopuksi poika leikitti yksivärisiä leluhulluja, piilottamalla lelua eri tavoin. Treeni oli hyvästä, oli kiva katsoa sivusta miten koirat toimii myös lasten kanssa ja lapset pärjää niiden kanssa. Pojille on aina tolkutettu, että jos sanot paikka, niin se on paikka ja koira palautetaan paikalleen jollei se pysy ja niin näytti oppi päähän menneen, niin koirille kuin lapsille. Hubbitin hyppykorkeus jaksaa hämmästyttää ja naurattaa toi Pupu, se raukka ei huomaa, että Hupi jo vei sen lelun 😀


RallyTokoa

Posted on

Jekulla oli toiseksi viimeinen kerta rallytokoa, jos oikein laskin. Poika on edistynyt huimasti ja on todella innokas tekijä. Viime kerralla meillä oli kokeeksi leikkimielinen kilparata. Eka kokeilu meni ihan pilalle, kun olin hermostunut, enkä tajunnut palkata tarpeeksi tiheään joka suorituksen jälkeen. Jekku alkoi miettimään, että mitä kun ei mitään tipu ja emäntäkin on ihan kummallinen. Jekku vaan halusi koko ajan haistella, kun ei keksinyt mikä ihme emäntään meni ja mitä hänen pitäisi tehdä. Kun rataa tehtiin toiseen kertaan rauhotuin itse, leikin, että suoritan yhden kyltin kerrallaan, enkä mieti, että tässä olisi joka rata. Lisäksi palkkasin koiran joka kyltin oikeasta suorituksesta. Nyt Jekku sitten toimi niinkuin kuuluukin, iloisena, innokkaana ja hyppivänä.

Näyttelytaustasta on etua treenaamisessa. Jekku osaa rentoutua pöydälle jätettynä ja odottelee rauhassa omaa vuoroaan. Myös radan harjoittelu ilman koiraa sujuu, koska Jekku pysyy kyllä pöydällä, kun sen sinne laittaa. Lisäksi Jekku on tottunut möykkääviin koiriin, eikä provosoidu toisten haukunnasta.

Harmiksemme rally-toko muuttaa tuosta vierestä tattarisuolle ja emme sitten jatka siellä. Olin niin miettinyt aloittavani myös Hupin kanssa treenin… No ilmoitin jo Jekun takaisin harjakoirien agilityyn, jatketaan sitten siellä harjoituksia lokakuusta.

DSC_3113

Kohta pitäis lähteä suoritukseen…

DSC_3112

Tossa ois lähtö

DSC_3115

Näyttelytausta on kätevä suoritusten välillä. Koira osaa rentoutua pöydällä.


Rally-toko

Posted on

Jekku oli eilen rally-toko harjoituksissa. Ja todella hyvin pojalla meni. Vaikka Jekulla ei ole juuri mitään koulutuspohjaa, niin todella nopeasti se hoksasi asioita. Intoa riitti ehkä liikaakin ja etujalat ei meinanneet pysyä maassa. Ja sikälikin meni hyvin, että paikalla oli myös narttuja, sekä rähjäävä uros, mutta Jekku totesi olevansa töissä, eikä silloin muihin kiinnitetä huomiota.

Tunnilla harjoiteltiin ensin ihan sivulle tuloa ja parin askeleen siirtymiä. Seuraaminen on oleellisin liike rally-tokossa ja siksi sen pohja luodaan ensin. Jekun on vaikea tulla ihan viereen istumaan, mutta tosi hyvin se silti nyt tuli. Sen jälkeen oli vuorossa pyörähtäminen, niin, että omistaja kiertää koiran ympäri ja koira seuraa mukana, takajalkojen pysyessä aikalailla paikallaan. Sitten otettiin vielä sivulta eteentuloa ja palaamista sivulle, aika monet perustuu myös tähän.

Kotiläksyksi tuli tuon sivulletulon ja pienien seuraamisten harjoittelu, edessä istuminen ja lisäksi koiran motoriikan parantaminen. Monet koirat ei osaa oikein hallita peräpäätään, juuri näissä pyörähdyksissä, joita tehdään molempiin suuntiin sekä peruuttamisessa. Eli koiraa pyöritellään namin perässä molempiin suuntiin ja peruutellaan, ilman käskyjä. Jekulla nuo kaikki onnistui jo treenipaikalla ilman ongelmia, sillä on keho hallussa.

Koska treenit oli tuossa lähellä, päätin mennä sinne pyörällä. Jekku oli niin innoissaan, se on huskyksi syntynyt. Otin melkoisessa vauhdissa videota pojan menosta… Onni on päästä vetämään niin kovaa kuin pääsee…

DSC_2969

Hienosti jo sivulla, emännällä vaan hihna liian kireällä…

Jekku pyörän rinnalla:


Tokomaahan katoaminen

Posted on

Kirjoitin aikasemmin näyttely- ja lajiharrastajien koiramääristä. Toinen yleinen ilmiö, mitä olen huomannut, on katoaminen tokomaahan. Olen tutustunut useaan ihmiseen pääosin näyttelyiden kautta, jossain välissä joku innostuu tokoilusta tms lajista ja intoutuu siitä entistä enempi ja sen jälkeen ei enää näyttelyissä törmätäkkään. Koiratuttu on kadonnut tokomaahan ja saattaa kerran vuodessa piipahtaa jossain näyttelyssä. Jotain kiehtovaa on tokomaassa oltava, koska se tempaisee niin vauhdilla ja syvälle. Ensi viikolla tiistaina, tehdään Jekun kanssa hyppäys kohti tokomaata tai no rallytokomaata, saapa nähdä viekö se mukanaan vai pysytäänkö me vielä näytteyihmisinä, ainakin pelastusrenkaana laitoin pari syksyn ilmottautumista lisää 😀

DSC_2912

Rentoreiskat kesäpäivillä, keskellä näyttelyä, koirien ja ihmisesten kävellessä ohi, pojat veti unta kuuppaan.


Näyttelytouhuista ja harrastamisesta

Posted on

Olen miettinyt viime päivinä ihmisten koiramääriä. Ei saisi yleistää, mutta monesti näyttelyharrastajilla on enempi koiria, kuin niillä,  jotka harrastavat innokkaasti jotain lajia. Tähän on ihan selkeä selityskin, koirilla on usein vikoja, jotka estävät niiden menestyksen näyttelykehissä, vaikka ne muuten olisivat täydellisiä. Korva vähän vinossa, hammas puuttuu tai pieni väri virhe (meiltä löytyy nuo kaikki 😀 ) Niinpä hankitaan ehkä uusi kilpakumppani, toivoen, että sen kanssa sitten niitettäisiin menestystä. Näyttelytreenaus ei peruskoiralta isoja vaadi, pentuna pidetään huolta, että vieraat on kivoja ja saa kosketella, sitten harjoitellaan vaan vähän remmikävelyä kehään ja pienillä pöydällä olo, suuria ei vaadita. Koiria voi olla useita, koska niiden treenaamiseen ei mene vuosia.

Tottelevaisuus ym lajien treenaajilla on yleensä yksi koira erityisesti treenin alla. Koska treenataan huolella, on ajan jakaminen useammalle jo aikaa vievämpää. Joskus on kaksikin, vanha jo hyvin koulutettu ja nuori uusi jota treenataan aktiivisesti. Treenaajalla ei millään voisi olla 5 koiraa treenauksessa kilpailutasoisesti.

Olen itse taas innostunut jotenkin kouluttamisesta, niin näitä asioita tulee mietittyä. Naomi meillä on rajattu kaikesta harrastamisesta ulos, mutta mulla ois oikeesti 3 hyvää harrastuskoiraa täällä, päätä sitten aina kenet valitset minnekkin ja kun ois niin kiva nyt mennä Jekun kanssa sinne rallytokoon ja sit Pupun kanssa tokoon ja mitäs Hupin kanssa keksittäis… Ei näin perheellisen aika riitä koko porukan kouluttamiseen kaikissa koulutuksissa. Pitää valita sitten yksi, jonka kanssa tekee enempi ja samalla tuntee koko ajan huonoa omatuntoa siitä, että toisistakin koirista tämä olisi varmasti tosi kivaa.

Kun Jekku tuli muotovalioksi, tipahti vähän tyhjiöön, että mitäs sitten. No toki cacibeja pitää nyt lähteä keräämään, mutta en tiedä onko minusta lähtemään ulkomaille näyttelyyn. Hetkittäin koko näyttelytouhukin tuntuu ihan urpolta ja silti mulla on 3 näyttelyilmottautumista sisässä, yksi jokaiselle koiralle tässä kuussa. Hauskoja hetkiä oli mm. Honkajoella, jossa Jekku valioitui, kun katsoin löwchen rodun arvostelua: ”Miksi noilta on ajeltu peppu kaljuksi?”, ”sama kuin ajelisin Jekun pyrstön”… Niin ja samaan aikaan mulla oli kotona peppu paljaaksi ajeltu koira, jolla oli vielä kivat sämpyläpallot siellä lisänä 😀 Että onko näissä näyttelyjutuissa oikeasti järkeä 😀

Hupi omistaa hassut korvat, välillä ne on ihan ceskyn korvat, mutta koira osaa höristää niitä ylöspäin, jolloin ollaan hyvin kaukana kauniista ceskyn päästä. Välillä korvat voi olla puoli päivää ihan pöljästi ja sitten yhtäkkiä palaavat paikalleen. Kun korvissa oli hiivaa, niin ne olivat pitkään ihan hullusti, silloin piti alkaa miettimään, että jos ne nyt jäävät noin, niin mitäs sitten, siihen kosahtaa koko näyttelyura. Siinä mietit juuri tätä näyttelyjen järkevyyttä, muuten täydellinen mutta mitä jos noi korvat jääkin lopulta pieleen, niin koira on arvoton. Jos haluat jatkaa näyttelyharrastusta, niin sinun on hankittava taas uusi koira (ja jos tilaa ei ole, niin antaa se epäkelpo pois). Itselleni koirien maksimimäärä on ehdottomasti 4kpl ja koska meillä ei koiria kierrätetä, niin piti alkaa miettimään että mitäs me sitten tehdään. No me alettiin harjoitella katsekontaktia, joka on tottelevaisuuskoulutuksen perusta 😀 No korvat elää omaa elämäänsä ja ainakin tähän asti ne on olleet kehässä aina hienosti ja kotonakin jos ei ole liian vauhdikas meno päällä.

Hei olen Hupi ja osaan nostaa korvani myös näin :D

Hei olen Hupi ja osaan nostaa korvani myös näin 😀

Mut sit kun haluun olla ceskyn näköinen, pidän ne näin... :D

Mut sit kun haluun olla ceskyn näköinen, pidän ne näin… 😀

Jekun valiotaulu, kaikki mitä valioitumiseen tarvittiin...

Jekun valiotaulu, kaikki mitä valioitumiseen tarvittiin…

Ja sit valio kauneimmillaan. Tänään jo vitsillä heitin, että nyt lähtee turkki... kastumisen jälkeen huomenna on edessä pesu tai muuten tulee iiiiso takku...

Ja sit valio kauneimmillaan. Tänään jo vitsillä heitin, että nyt lähtee turkki… kastumisen jälkeen huomenna on edessä pesu tai muuten tulee iiiiso takku… Tahtoo sen normirakenteisen helppoturkki koiran, josta ei lähde karvaa 😀

Ja sitten vielä ihana Naomi, joka näyttää mikä on kivointa, tehdä hommia ja saada siitä namia, viis tittelit ja turkit 😀