Nyt kun RallyToko treenit loppu, on treenattava kotosalla. Tänään otettiin pientä tottelevaisuustreeniä, lähinnä rallytoko henkeen. Jokaisella harjoiteltiin niitä Jekun alkuharjoituksia ja huomasin, että ei se oikein suju keltään. Naomi sai tehä vähän sinnepäin. Pääosin pikkukoirat liiteli ilmassa metrin korkeudessa, jokainen noista oli pelkkää pomppupalloa, yritä nyt kouluttaa sellasia 😀

Ekana oli Jekku. Harjoiteltiin vähän seuraamista, mutta se meni ihan pompuiluksi ja väärällä puolelle menemistä käännöksissä. En käytä kotikoulutuksissa hihnaa, jotta en korjaa vahingossa hihnalla käytöstä, niin silloin on hieman haastavampaa hillitä koiria. Koska seuraaminen ei niin sujunut, harjoiteltiin paikalla pysymistä istuen ja maaten, niin että kierrän koiran ympäri. Jekku periaatteessa osasi tämän jo, mutta niin vaan koira yritti nousta ja pomppailla ylös.

Sitten olikin haastavin, eli Hubbitti. Hupi harjoittelee edelleen sivulle tuloa ja sillä on selkeitä vaikeuksia tulla lähelle. Koska koira on niin lyhytjalkainen, on itse taivuttava kaksin kerroin ja samalla asento painostaa koiraa ja sitten koirakin jää kauemmaksi. Ohjasin koiran sivulle tuloa vasemmalla kädellä, niin, että koiran oli tultava käden ja minun väliin. Sitten tajusin treenata lähellä oloa. Käytössä on KOM-käsky eteen lähelle tulolle (vanhalle palveluskoirien eteenistumiselle), nyt en vaatinut vielä istumista, vaan sitä aivan kiinni minuun tulemista. Ensin paikallaan ja palkkaus 5 sek välein, ennen kuin koira ehti siirtyä muualle, käsky ennen jokaista namia. Sitten askelta taaksepäin ja palkkaus, kun tarpeeksi lähellä. Koska nami tuli suht ylhäältä minun ihoa vasten, alkoi melko nopeasti Hupi tarjota myös istumista (tai siltä se ainakin näytti, tappijalasta on vaikea sanoa milloin se istuu 😀 ). Lopuksi otin sivulla seuraamista, niin että palkka tuli jalasta kiinni ja vauhti oli tosi hidasta (siis imuttamista). Yllättävän hyvin se sujui, sormet vaan meinasi kuolla ahneen tappijalan kanssa.

Naomi pääsi helpolla, sai uutena harjoitella takaa kiertoa sivulle tulosta, joka oli Naomille uusi juttu, mutta tapansa mukaan se osasi sen melkein heti.

Pupukaan ei toiminut oikein paikalleen jättämisessä, halusi kääntyä, pyrki ylös maasta ja jollei muuta niin pieniä pomppuja pepulla. En tiedä miten saisin Pupun ymmärtämään, että tuo pienikin liikahdus on liikaa. Periaatteessa Pupu tietää mitä paikka tarkoittaa, mutta jostain syystä se ei oikein kumminkaan pysynyt. No treeniä treeniä.

Treenien lopuksi poika leikitti yksivärisiä leluhulluja, piilottamalla lelua eri tavoin. Treeni oli hyvästä, oli kiva katsoa sivusta miten koirat toimii myös lasten kanssa ja lapset pärjää niiden kanssa. Pojille on aina tolkutettu, että jos sanot paikka, niin se on paikka ja koira palautetaan paikalleen jollei se pysy ja niin näytti oppi päähän menneen, niin koirille kuin lapsille. Hubbitin hyppykorkeus jaksaa hämmästyttää ja naurattaa toi Pupu, se raukka ei huomaa, että Hupi jo vei sen lelun 😀