Remu elämää

Posted on

Tässä on pätkää Remun arjesta.
Lähdemme tietenkin aamusta, jolloin kömmin yläkerrasta koirien valtakuntaan. Sisu on portin takana, epilepsian takia se on eristettynä yksinolot muista (ettei muut lynkkaa sitä, jos kohtaus tulee).
Aamulenkillä näkee sitä Remun normaalia käytöstä, kun kotipiha on jätetty taakse. Polvessa kiinni kävelyä, pörräämistä, jatkuvaa itkemistä. Osuipa tälle lenkille koirakin, jota väistämme pitkälle sivutielle (jonne oletin, ettei tämä vieras koira tule, eikä tullutkaan). Tässä on pakko heti sanoa, että normaalisti EMME TOIMI NÄIN!. Nyt en pystynyt kuvaamisen takia namittamaan ja estämään riehuntaa. Mutta tässä on kumminkin tulos 6 viikon tiiviin ohitusharjoittelun jälkeen, ei mitään mahdollisuuksia ohituksiin. Jostain syystä Jekku provosoituu Remusta myös säätämään, mutta se on tapansa mukaan hiljaa ja vain juoksee eestaas. Normi oloissa, Jekku seisoo terriereiden tapaan vieressä ja odottaa palkkaa.
Normaaliohituksessa tai meidän tapauksessa tälläisessä liian lähellä olevassa väistämisessä Remu otetaan niin lyhyelle, ettei saa lietsottua itseään riehumaan lisää ja sitä joko syötetään tai jos siihen saa kontaktin, niin palkataan kontaktista. Jos onnistumme siinä, että koirakko on +30m-50m päässä, Remu on pitkällä hihnalla ja saa kontaktista palkkaa (katsoo koiraa ja kun katsoo minua, saa palkan). Kaikki koirasta poispäin tuleva toiminta palkataan.
Loppu lenkki meneekin sitten siinä normaalissa häsläämisessä. Kotona voikin sitten pureskella luuta ja aloittaa päiväunet.

Remun elämä jatkui huilailun merkeissä ja välillä pyyteli pihalle pissille (ja lintuja jahtaamaan)sekä aurinkoa ottamaan. Päivälenkille lähdettin autolla viileään metsään. Remu järjesti taas saman piiloleikkinsä kuin aina hihnan pukemiseen. Luulin ennen, että välttelee pukemista, mutta niin se vaan samaa tekee ilman vaatteita. Se on tosi hassu, vaikka kiireessä joskus ärsyttää tuo tapa 😀 . Lenkiltä unohdin KAIKKI namit! Mikä moka. Onneksi yhtään koiraa ei tullut vastaan, pari pyöräilijää vain, jotka ei isompia reaktioita aiheuttaneet (joskin nekin olisi ollut kiva namittaa sille). Tunnin lenkin jälkeen edelleen virtaa riitti, lämpimästä ilmasta huolimatta. Kukaan koirista ei olle irti metsässä, koska yleensä tuolla liikkujia riittää. Ja Remua ei voi pitää irti, jos saa jonkun riistahajun, niin voi lähteä. Olemme lomalla, joten kotosalla pääsee enempi pihalle, mutta teen lyhyttä työpäivää, joten nämä päivälenkitkin on ihan arkea.

Iltaan kuuluu usein pihaelämää ja iltalenkki. Koirat lenkkeilee 2-3 kertaa päivässä, pyrkien kolmeen. Tosin jos ovat olleet pihamaalla peuhaamassa tuntikausia, niin eipä juuri ole lenkille lähtijöitä. Videolla näkyvä auton jahtaus on todella ärsyttävä tapa. Hupi sen on aloittanut ja saanut muut mukaansa. Olen alkanut siihen puuttumaan, mutta aina ei vain ehdi millään, vaikka tuossa menee vain muutama auto päivässä. Nytkin koirat tulee nopeasti pois norkoamaan herkkuja. Ilta päättyy yleensä ruokailuun, jonka jälkeen ihmiset siirtyy yläkertaan nukkumaan ja koirat jää alakertaan. Videolla Remulla on hyvin naurettava ruoka-annos, mutta se on syönyt isot määrät kuivattua lihaa päivän aikana, joka on vähennetty annoksesta.


Harjakoiran korvien teippaaminen vol.2

Posted on

Olen tehnyt aiemmin sivun korvien teippaamisesta TÄNNE. Mutta muoti näissäkin asioissa muuttuu, joten nyt tein päivitetyn version uuden Remu pennun kanssa.

Harjakoirilla nakuilla vaaditaan pystyt korvat, puutereilla saa olla pystyt tai luppakorvat, mutta tuomarit kehissä yleensä suosii pystyä korvaa. Osalla, korvat on hyvin vahvat ja tönöttävät pystyssä pienestä asti. Aina korvat eivät ole vahvat ja vaativat aluksi tukea. Joillakin riittää pelkkä ajelu hampaiden vaihtumisen aikaan, jolloin korvat ovat pehmeimmillään, toisia joudutaan teippaamaan vuoden ikäiseksi, eikä ne siltikään välttämättä pysy.
Varo pakkasella, nahkalle ajellut korvat voivat helposti paleltua, etenkin kun teipattuna koira ei saa taitettua korvia suojaan niskaan. Paleltuminen voi johtaa siihen, että korvat alkavat lurpottaa, eikä niitä saada enää ollenkaan pystyyn.

Kaikille koirille ei toimi samat ohjeet, joten nämä ohjeet ei välttämättä toimi kaikilla harjakoirilla. En ota vastuuta ohjeiden toimivuudesta.

Tarvitaan:
Micropore teippiä
Leukoplast teippiä
Sekä Microporeteippiä, että Leukoplast teippiä löytyy valkoisena ja ruskeana, kannattaa miettiä minkä väriset korvat ja pääkarvat pennulla on ja ostaa sen mukaan teipit. Vaalealle vaaleaa ja meillä tummemmalle ostin nyt tuota ruskeaa, niin ei niin paista satunnaisille rapsuttelijoille ja aiheuta niin paljon lisäkysymyksiä.

Tarvitaan: Micropore teippiä ja Leukoplast teippiä. Molempia teippejä löytyy valkoisena ja ruskeana, kannattaa miettiä minkä väriset korvat ja pääkarvat pennulla on ja ostaa sen mukaan teipit. Vaalealle vaaleaa ja meillä tummemmalle ostin nyt tuota ruskeaa, niin ei niin paista satunnaisille rapsuttelijoille ja aiheuta niin paljon lisäkysymyksiä.

Otetaan Micropore teippiä 2kpl n. 15cm pätkä

Leikkaa myös Leukoplastista kaksi 15-20cm pätkää. (tarttuu helposti sormiin ja kaikkeen kiinni!)

Koska Leukoplas on niin tarttuvaa, itse kiinnitän sen valmiiksi jo keskeltä (ettei koko otsatukka ole sitten siinä kiinni) ja päät liimaan kevyesti rullaan ja rullan suojukseen.

Korvien kannattaa olla ajellut aivan lyhyiksi karvoista, jotta teippien poistaminen ei ole koiralle tuskaisaa. Lisäksi liiat karvat painavat korvissa ja turhaan painavat korvia alas, kun niitä yritetään saada ylös. Aluksi ojennetaan pennun korva kaikki rypyt suoriksi.

Pidetään korva etusormen ympärille rullattuna, jotta se pysyy suorana ja oikeassa asennossa.

Aloitetaan teippaamaan korvan takaa, pitäen samalla edelleen etusormi korvaa tukemassa. Kierretään teipillä koko korva. Ei tiukasti vaan kevyesti.

Pidä sormi paikallaan siihen asti, että teippi on kierretty loppuun asti ja painele teippi kevyesti korvaan kiinni, tukien samalla korvan sisällä olevaan sormeen. Näin korvaan jää oikea muoto ja teippi tukee korvaa.

Tee sama myös toiselle korvalle. Ja sitten tärkeä vaihe, tarkista, ettei yhtään pitkiä korvakarvoja ole jäänyt teippien väliin kiinni. Ne nipistelevät pentua ikävästi ja tekevät teipeistä todella tuskaa.

Ota leukoplast irti toisesta päästä rullaa ja kiinnitä päät molemmin puolin korvaa, mieluiten korvan ympäri. Ei kireälle, vaan vain ympäri.

Tässä niksipirkka idean ydin. Keskiosa ei liimaannu pennun päätukkaan, kun se on jo valmiiksi kiinni, kevyt suojus, ei ole häirinnyt ekan korvan kiinnitystä, nyt vaan irrottaa toisen pään suojuksesta ja kiepauttaa toiseen korvaan.

Ei haittaa, vaikka teipit menisi vähän vinksalleen tällä kertaa, ne kumminkin joutuu vaihtamaan 1-2vrk kuluttua, niin sitten voi taas yrittää laittaa paremmin…

Oikein laitetut teipit eivät pitäisi mitenkään vaivata pentua, eivätkä juuri näy pentutukan seasta.

Korvan sisäpuolelle voi laittaa tukiteipin pitämään korvaa paremmin pystyssä. tselaitoin kolminkertaisen microporen.

Korvia voi myös teippailla tarpeen mukaan miten itsestä tuntuu. Tässä olen teipannut leveästi litteästi vain alhaalta toisen ja toinen on teipattu tuki teipeille tavallisesti.

 



Kisu treenaa

Posted on

Sisu eli kotoisasti Kisu pääsi keskiviikkona viimein treeneihinsä. Treenit meni ihan ok, mutta oli kyllä levottomuutta ja hässäämistä suorituksissa. Malttaminen oli aika nollassa ja sehän me sitten saatiin kotiläksyksi. Joten piti sitä kotona sitten harjoitella ja käsky kävi kuvata koiran treenejä.
Tässä tällänen Sisun perustreeni, vajaa 5 minuuttia. Sen enempää on turha yleensä koiraa treenata, suoritus alkaa nopeasti huonontumaan.
Ensin treenataan kapulaa, mutta ei olla päästy eteenpäin kapulan haukkauksesta nostamiseen. Jos alan odottelemaan, että tulisko muuta, niin Sisu hermostuu ja alkaa tarjoamaan kaikenlaista muuta ja alkaa vinkumaan namia  ja mm kapulan suuhun otto muuttuu pelkäksi kosketukseksi. Mietin pitäisikö esine muuttaa helpommaksi (kevyemmäksi) ja sitten myöhemmin yleistää takaisin kapulaan.
Toisena videolla on  kotiläksyä eli malttamista. Otin avuksi kupin, mutta siihen ei voi laittaa ruokaa ennen käskyjä, koska sairaanloisen ahne Sisu  menettää liikkumiskykynsä. Ainut mitä se silloin pystyy tarjoamaan on seisominen ja katsekontakti. Istuminen paikallaan jo sujuu, mutta makuu vaatii vielä hiomista, ei meinaa malttaa pysyä. Ja sitten vielä videolla näkyy kuinka naksutukseni tulee liian myöhään. Sen olisi pitänyt tulla, kun Sisu vielä makaa vieressäni, mutta nyt epähuomiossa naksautan vasta sitten kun Sisu on jo noussut eli palkka tuli siten ihan väärästä asiasta 😀


Reeniä, reeniä…

Posted on

Sisun kanssa ahkerasti harjoitellaan tokoa. Päätreeninä on nyt ollut tuon sivulle tuleminen, se kun on tokon yksi tärkeimmistä jutuista. Tarkoitus olisi siitä häivyttää kaikki käsi ja vartaloavut. Sitten yksipäivä vilkaisin uusia tokosääntöjä ja meinasin saada p-halvauksen kun tajusin, että siellähän on joku noutokapulaliikekin! Kääk! Noudot on aina olleet kompastuskiveni, toki aikana, jolloin koirat pakotettiin pitämään kapula suussa. Tänään sitten äkkiä selamaan säännöt ja helpotuksen huokaus, se onkin vain 5 sekunnin kapulan pito suussa alokasluokassa.

No kaksi kertaa on nyt treenailtu ja olen ollut hyvin hämmästynyt iloinen tuon otuksen oppimiskyvystä. Ekalla kerralla oli kriteerinä aluksi että kiinnostuu edes kapulasta ja sitten koskeminen kuonolla ja siinä hyväksyttiin vain kapulan keskiosan kosketus. Tänään ajattelin jos päästäisiin vähän eteenpäin, mutta loistavasti Sisu alkoi tarjoamaan kapulan ottamista suuhun, kun namia ei enää herunutkaan kapulan nuolaisusta. Se siis ottaa kapulaa suuhun, minun pitäessä sitä molemmista päistä kiinni. Kokeilin nostaisiko se lattialtakin, mutta jotenkin tänään oli niin hössö päivä, että hävisi siinä kaikki oppi. Otin vielä muutaman suutuntuman käsistäni ja siihen lopetettiin se.

Kaikista vaikein Sisulle on pysyä paikoillaan. Hienosti sivulle ja sit palkka ja voi pompata pois, välillä ennen palkkaakin naksun tultua. Maahan menossa voi mennä ripeästi maahan, mutta sitten onkin jo jouset jaloissa ja on pompattava nopeasti ylös… ei se auta kuin treeniä lisää.

Uudet toko-säännöt löytyy täältä: KLIK

Ps. pissiminenkin on nyt hieman helpottanut, vaipat on olleet jo pari päivää kuivina 🙂


Ruoka tapoja

Posted on

Meillä on otettu käyttöön muutama metodi ruokailuun. Koko ruokien kuppeihin laitto, menee koirien kävellessä ees taas ja Hupin örinä kävellessä säestää ruuan annostelua. Kun ruuat ja lisät on annosteltu kuppeihin, niin on aika kytkeä Peto, koska Peto on irti 😀 . Siis Sisu pitää laittaa hihnaan, jottei se varasta muiden ruokia. Siitä alkaakin rauhallisuuden tavoittelu. Heti jos joku koira vouhottaa tai riehuu, minä pysähdyn, enkä tee mitään, ennenkuin tilanne rauhoittuu. Jaan kuppeja järjestyksessä, Pupu, sitten Jekku, Hupi ja lopulta Sisu. Ja vaikka esim. Pupu ja Jekku on jo saaneet kupit ja syövät, ja jos Hupi alkaa vouhottaa, niin liike pysähtyy. Vajaassa viikossa koirat on oppineet, käyttäytymään rauhallisemmin, vaikeaahan se on, mutta palkkio on tarpeeksi houkutteleva. En siis mitenkään käske, painosta tms koiria, minä vain odotan, että voin jatkaa kuppien jakelua. Sisulle tämä oli vaikeinta, mutta ennen se suditteli hihnan päässä, niin nyt se hyvin hillitysti riemuitsee ruuan tuloa.

DSC_1949

Pupu ja Jekku kupeillaan.

DSC_1950

Hupi ja Pupu. Koirat syövät aina suht samoilla ruokapaikoilla.

DSC_1948

Pikku Peto Sisu. Hihna on meillä pysyvästi kiinnitettynä keittiön kaappiin ja sitä käytetään vain syödessä.

DSC_1945

Löysin nappuloille kivat purkit Lidlistä. Pupulla vielä tuo valkea pönttö, kunhan löydän sille samaa tyyliä isomman peltipurkin. Nappulaa menee niin vähän, että noissa on helposti parin viikon nappulat.

 


Hankintoja

Posted on
DSC_1782

Pientä koulutusta kotipihalla, nyt meiltä löytyy jo putki, kepit sekä rengaseste. Hyppyesteitä pitäisi väsätä itse…

DSC_1783

Viime kesänä Hupi upposi uimista yrittäessä, tänä kesänä tappijalkojen kanssa on varustauduttu, molemmille on pelastusliivit hellepäivien uinteja varten.

DSC_1765-001

Kun Pupu ei enää asu öitä ja yksinoloja koirahuoneessa, sain ison koiransängyn kannettua pois ja tilalle muutama tuoli pikkupojille, sekä tietenkin tuolien alle pehmeät pedit.

 


Mitä keltanen nauha hihnassa kertoo?

Posted on

Koiranomistaja pyytää koiralleen tilaa ohituksessa. Koira saattaa olla sairas, levittää tarttuvaa tautia, on koulutuksen alla, vihainen tai omistaja ei vaan halua nyt tavata muita koiria (tai ihmisiä). (LISÄÄ)

Meillä olen tuon keltaisen nauhan laittanut Pupun hihnaan. Pupusta tuli leikkauksen myötä epävarma ja nyt sairastamisen jälkeen, se on entistä epävarmempi vieraiden koirien kanssa. Pupua haukututtaa muut koirat. Jotta tätä voidaan harjoitella ja saadaan Pupulle lisää itsevarmuutta, emme halua kohdata muita koiria. Pupu pitää saada varmaksi siitä, että muut on vaarattomia, eivätkä tule meidän luokse.

En tiedä moniko tuon nauhan tuntee, mutta jos se edes muutaman ohituksen helpottaisi. Pojilla meillä ei keltaista nauhaa ole, niillä ei ole ongelmaa muita kohtaan, vaikka en mielelläni niidenkään kanssa tapaa muita koiria hihnoissa.

DSC_1535

Pupu ja ohitusta merkitsevä keltainen nauha.