PEntukurssilla

Posted on

Sisu kävi tänään ensimmäisellä pentukurssillaan Piskitiskin koirakoulussa. Oli mukava käydä pitkästä aikaa tutussa paikassa ja tutun kouluttajan opissa. Sisu on monta kertaa fiksumpi kuin isänsä, katsekontakti harjoittelu onnistui muutamalla toistolla, kun isällään kesti monta kertaa oppia 😀 Ainut mikä häiritsi treenausta, oli tietenkin lattian imurointi, joka ikinen murunen piti tarkastaa ja mieluiten syödä mahdollisimman nopeasti! Sisu oli treenien vanhin, mutta myös pienin, muut oli isoja, labbis, leonbergi, joku pyreneittenkoira, sakemanni jne… Mutta sintti toimi reippaasti isojenkin mörköjen keskellä, ei isot koirat sitä ollenkaan hetkauttaneet.

Kotiläksyksi tuli kupin vieressä luvan odottaminen, pitäisi viikon päästä odottaa minuutti kupilla… Jotain muutakin taisi olla, mutta endin sen jo unohtaa 😀 Saapa nähdä innostutaanko lopulta enemmänkin taas lajeista 🙂

DSC_0752

Postissa tuli myös uusi panta, tietysti Minions! Tassuttelijoiden pannoista tilasin.


Pentukoulua

Posted on

Sisu kävi tänään koirakoulussa. Piskitiskillä oli lauantain Drive-in tunti, joka oli suunnattu pennuille ja junnuille. Isänsä Hupihan treenasi tuolla aikasemmin tokoa (ja Pupukin samaa lajia). Tehtävinä tänään oli malttaminen ruokakupin edessä, istuminen paikallaan ja siitä välillä luoksetulo, sivulle tulon harjoitusta ja käden koskettaminen. Sisullehan on opetettu vain näyttelyseisominen ja ravi, ja tietty kotona käytetty arjessa esim. sanaa paikka ja tule.

Malttaminen oli haastavaa, mutta nopeasti älysi, että kuppi nousee pois, jos ryntää syömään ilman lupaa. Istuminen paikallaan toimi muutamalla toistolla, vaikkei Sisu ennen tätä tiennyt mitä istu tarkoittaa. Sivulletulokin toimi uskomattoman hyvin, vielä toki kaukana ja vinossakin, mutta älysi heti mitä siinä haettiin. Tässäkin liikkeessä oli sellaista ”jäätymistä”, että Sisu oletti ruokaa ehkä tulevan kun seisoo paikallaan, vaikka ois pitänyt ottaa pari askelta sivulle. No namilla houkutellen lopulta aina liikkui. Viimeinen oli vaikea, Sisu ei nähnyt mitään järkeä koskea tai katsoa ojennettua kättä, vaikka naksulla yritin joka vilkaisua vahvistaa. Ehkä se oli jo väsynytkin.

Sisulla oli kivaa ja itse sai taas huomata, että vois vähän rajoja laittaa tuolle pennullekkin… Ilmoitinkin Ssun heti tammikuussa alkavalle pentukurssille, pääsee sekin oppimaan joka koiran perustaidot. Ja etenkin, kun oli selkeästi nopeampi oppimaan kuin isänsä. Kotona treenataan nyt etukäteen kontaktia ja kosketuskepin kosketusta, jotta oppisi tarjoamaan jotain käytöstä, houkutellun käytöksen sijaan. Ossin kanssa otetaan tästä missiota, poika jo muutenkin opettaa Jekulle hajutunnistusta.

DSC_0417
Tahtoo, tahtoo namin!

DSC_0313-001

Jekku tekee hajutunnistusta, sen pitää etsiä kahvin haju samanlaisista purkeista ja käydä makaamaan sen viereen, vähän samaan tapaan kuin huumekoirat tekevät. 3/5 kerroista jo toimii.


Varustelua hankittuna

Posted on

Jekkuhan on ainut minun koirani, jota en ole saanut opetettua olemaan vetämättä. On kokeiltu pysähtyä kun vetää, vaihtaa suuntaa, nykäistä, opettaa käskyllä löysäämään hihna ja vaikka mitä. Silti, Jekku, jonka sisällä asuu husky, vain vetää ja vetää. Namit ei pihalla kiinnosta, joten kiitos on ollut vain sanallinen. Jos koiran ottaa lyhyelle hihnalle vierelle, koira osaa kävellä, kun hajut ei valtaa mieltä.

Vetäminen on huonoa Jekun kaulalle ja selälle ja todella huonoa myös minun niskoille ja hartioille. Olen käyttänyt viime aikoina perinteistä kuonopantaa, mutta Jekku ei tykkää siitä, enkä minä tykkää siitä. Peruskuonopannassa on myös vaaransa, vaikka itse laitankin sen kaulapantaankin kiinni, mutta jos sattuu vaikka tallomaan hihnalle tai koira säntää, kuonopanta kääntää nopeasti pään sivulle, mikä ei ole hyväksi sekään.

140702-DSC_5007-001

Jekun perusvarustelu tähän asti

Niinpä tilasin Lemmikkistoresta Jekulle uusia varusteita kokeiluun. Jekku sai Top Canis Salon vedonestovaljaat, joissa on edessä rengas, johon hihna kiinnitetään. . Valjaiden pitää olla melkoisen napakasti päällä ja ideana on, että valjaat kääntää vetävän koiran. Jekun on pienimmät mahdolliset, XS kokoa. Näitä testattiin nyt lyhyehkö iltalenkki. Alkuun olin todella epäuskoinen, sillä valjas kääntyi hieman päällä, vaikka oli napakasti kiinni. Lisäksi sama esti hieman hihnanpuoleisen jalan toimintaa. Koira yritti vetää kovasti alkuun, mutta rauhoittui sitten kävelemään iisimmin. Pitää jatkaa testiä, että toimiiko nämä todella. Nyt tuntuu, että peruskävelyssä ainakin toimisi jollakin lailla, mutta kunhan päästään kohtaamaan esim. koiria tai tulee hyviä hajuja, näkee todellisen luonteen.

Toinen hankinta oli Canny Collar – kuonopanta. Jekulla on pienin koko 1. Siinä ideana on, että pannan kiinnitys on niskan puolella ja vetäessä kuono painuu alaspäin. Ostin Jekulle vaaleanpunaisen, sillä vaalealla koiralla musta on usein häiritsevän näkyvä ja monet luulee kuonopantaa kuonokopaksi ja koiraa vihaiseksi. Vaaleanpunainen ei ehkä niin paista naamasta. Hyvin lyhyt kokeilu tehtiin kodin edessä ja ehtihän se Jekku jo sen kuonopannan nykästä kuonoltaan (kuten tekee vanhallakin). Hieman tuossa koossa leuan alta löystyy kiristys ja etenkin kun on vielä uutena vähän jäykkä. Laitoin sinne jo pienen pääpompulakumilenkin estämään liukumista. Tuntui alkuun toimivalta, tämänkin kokeilua jatketaan.

Ja kumpiakin tarvikkeita käytetään toki koulutuksen ohella, ehkä joku päivä Jekku kävelee jo ihan tavallisella pannalla tai valjailla.

140702-DSC_5009

Tops Canis etukiinnitteiset vedonestovaljaat koko xs ja Canny Collar kuonopanta koko 1

Tilasin myös kaikille koirille Unelmalemmikistä uusia puhelinnumero laattoja. Toisissa kaupoissa oli vaikka minkälaista metallista luunmallista kuvioilla sun muita. Jekulla on tuollainen ollut, mutta siinä ei ole kaiverrukset pysyneet. Meillä on vielä yksi vanha ehjä, joka on ostettu vuonna 1997 ja se edelleen on täysin luettavissa ja tarpeeksi pieni ja huomaamaton eikä kolise. Meillä on siis muoviset 17mm kokoiset (tylsät) pyöreät nimilaatat. Nyt niitä on 5kpl ja se yksi vanha, näin on lenkkipantoihin omat ja mökkipantoihin, jotka on siellä koko ajan kaulassa, toiset. Ja minullahan noissa nimilaatoissa ei ole nimeä lainkaan, pelkkä puhelinnumero vain. Ennen puhuttiin, ettei saisi olla nimeä, jottei varas tai muu epämääräinen koiran kiinniottaja tietäisi koiran nimeä.

140702-DSC_5017

 


Kierrokset nousee

Posted on

Tuntuu, että siitä asti, kun Jekku on päässyt valjailla vetolenkeille ja pyöräjuoksutuksille, on sen kierrokset nousseet muutenkin lenkkeillessä. Tämä siis ilmenee niin, että kun koira tulee vastaan, Jekku pomppii hihnassa vetäen takajaloillaan ja henkäilee vastaantulevalle koiralle. Ennen kyllä katsottiin vastaan tulijaa ja ehkä vähän henkäiltiinkin, mutta nyt käytös on potenssiin kymmenen. Tästä ei ole enää pitkä matka remmirähinään. Eniten ärsyttää, että Jekku yrittää rynnätä kaikin tavoin toista koiraa kohti, mikä sillä ei ole ennen ollut tapana. Ainut mikä tulee mieleen on, että vetoharrastus on nostanut kierroksia ja ehkä opettanut väärää tapaakin. Vetäessä Jekku on todella kiihdyksissä ja silloin koirien ohitukset menee kyllä ohitettuna mutta kiihkeästi vetäen.

Nyt pidetään vetoharrastuksista ja kiihdyttävästä toiminnasta taukoa ja otetaan ystävämme kuonopanta käyttöön jälleen kerran. Viimeksikin lyhytaikainen kättö muistutti mikä on oikea tapa toimia. Kuonopanta yksin ei opeta, vaan tietenkin mukaan otetaan koulutusta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Pupu saa hetkeksi kuonopannan. Se n meidän koirista se, joka haukkuu ohikulkijoita. Pupulla onkin jo koulutus käynnissä, sitä kuljetan namin kanssa koirien ohi ja se onkin tehonnut tosi hyvin, mutta nyt tää Jekun säätö ja ryntäily on vaikeuttanut Pupunkin treeniä.

140412-DSC_4337-001

Silloin kun kukaan ei tule vastaa, porukka kulkee kauniisti.


Rakastaa rakastaa <3

Posted on

Voi Jekkua, vietimme tänään esikoisen syntymäpäivä ja Jekulla oli vaikeaa. Se rakastui… kolmeen vieraaseen yhdellä kertaa. Vieraita piti piinata hyppimällä jatkuvasti ja haistelemalla ja jos vieras ei huomannut, niin sitten istui vieressä vikisten, huomaa mut, olen rakastunut sinuun 😀 . Kun Jekun komensi pois, niin Jekku hakeutui seuraavan uhrin luo. Kaikki Jekun rakkauden kohteet oli naisia 😀 Eipä ole pikkupoika moisen onneentunteen vallassa ollut aiemmin. Onhan se toki välillä ihastunut ihmisiin, mutta ei noin palavasti…

Pojilla oli tänään vaipat varuiksi, Jekulla kun on mystinen fetissi pissiä joidenkin vieraiden kasseihin… Jekku on täysin sisäsiisti kotona, ei koskaan pissi sisällä, ei ole tehnyt sitä edes koiratreenipaikoissa, missä on paljon hajuja ja pissiä, mutta jos meille tulee vieras, joka laskee kassinsa alas, niin satunnaisesti on pitänyt käydä tekemässä. Ei kaikille, vain joillekkin hyvin harvoille ja valituille. No en halunnut, että joku saa ikävän yllätyksen, niin puin vaipat varuiksi. Vaipat jäivät kuiviksi, joten tänään ei ainakaan osunut sellaista vierasta, joka laukaisee tuon kumman käytöksen.

Ihana oli tänään päästä kunnolla lenkille illalla, kun pakkanen oli laskenut -20:stä -5:een asteeseen. Lenkin jälkeen koirat saivat odottaa riisumiseni eteisessä istuen. Pupulle tää on tuttu juttu, se on pennusta asti odottanut ihmisen riisumisen eteisessä odottaen, jossain vaiheessa tapa jäi pois, mutta nyt kuin vanhoja juttuja blogista, muistin tuon kätevän tavan. Koirat oppivat odottamaan kiinnitettynä rauhassa.

140125-DSC_3982

Jekun ihanan nainen! No yksi niistä…

140125-DSC_3983

Odotusta kuin ennen vanhaan.


Paikallamakuu harjoitus x3

Posted on

Melko usein hyödynnän ruokatilanteet mm. paikallamakuun harjoitteluun. Ruuan perään oleva Hupikin saa harjoitusta, ettei se määrää ruokailun tahtia ja että sillä ei ole oikeutta häätää muita ruuan luota pois. Koirat makaavat koko ruuan kuppiin laiton ajan mutta myös sen, kun kupit on jo laskettu maahan. Koirat päästetään ruuan luo samassa järjestyksessä, Pupu, Jekku ja viimeisenä tietenkin Hupi. Ilman lupaa ei saa lähteä, siitä seuraa palautus paikalleen ja yli-innokkaalle pari lisäharjoitusta paikalla pysymisestä.

140109-DSC_3774

Maa – paikka.


Ruokaa ja treeniä

Posted on

Meillähän koirat syö kerran päivässä illalla, usein vasta klo 21 aikaan. Joskus aiemmin, joskus myöhemmin, mutta illalla. Tämä aika on osoittautunut todella käteväksi treeniä ajatellen. Kun usein treenit on illalla, on koirat jo silloin tarpeeksi nälkäisiä tehdäkseen ruuan eteen töitä ja ruuasta valtaosan voi käyttää harjoitellessa. Jos Jekku ei ole nälkäinen, ei sitä jaksa kiinnostaa minkäänlainen treenaus, vaan esimerkiksi nartut on paljon kivempia silloin.

Kotosalla treenataan usein myös iltaisin, työ kun haittaa harrastuksia. Sillonkin jaan koirien kuivanappulat valmiiksi kuppeihin ja käytän niitä treenatessa. Kotosalla myös nappulat ovat tarpeeksi kiinnostavaa koulutusherkkua. Muiden koirien keskellä Hupi käyttää omia nappuloitaan palkkana, mutta Jekku ja Pupu ei viitsisi niin vaivautua nappuloiden takia. Niinpä niiden namina on jotain lihaa kypsennettynä ja pinnalta kuivattuna tai kaupan valmiita tuollaisia lihatikkuja. Namit korvaa ruuan lihaosuuden ja kotona onkin sitten vain nappuloita tarjolla.

Ei ole huono, vaikka koko päivän ruoka tulisi palkkana tehdysä työstä. On monia koiria, jotka saa kaiken ruokansa treenatessa, eivätkä koskaan syö kupista. No meillä sinne kuppiin jää kyllä aina jotain syötävääkin 🙂

Koirat syö edelleen aikalailla 50/50 taktiikalla, eli puolet lihaa ja puolet nappulaa. Tosin välillä voi olla pelkkiä lihapäiviä ja välillä pelkkiä nappulapäiviä tai toista on vähän enempi ja vähempi. Nappulaksi on meille löytynyt nyt Arden Grangen sensitive merikala-peruna. Se tuntuu sopivan jokaiselle, silmät ei vuoda, iho ei kutise. Lihana on ollut viime aikoina possua ja kalkkunaa, mitä nyt aina satun kaupasta tuomaan isomman satsin, niin sitä syödään. Kaikille menee lisänä henkilökohtaiset lisäravinteet, on koirien maitohappobakteeria (Biolatte 4-legs), kalaöljyä (Möller), karpalojauhetta, Biotiinia, D-vitamiinia jnejne.

140106-DSC_3767

Kauhean vähän kuppeja! Hupin, Pupun ja Jekun korkea korvia suojaava kuppi.


Uusi vuosi

Posted on

Uusi vuosi sujui meillä tapansa mukaan hyvin. Koirat kävi asioillaa klo 17 aikaan ja sen jälkeen ei ulos päässeetkään eikä ruokaa tarjottu (jottei olisi tullut hätä). Sisällä oli koko ajan radio päällä kohtuu kovalla ja verhot ikkunoissa kiinni. Aikaisempina vuosina on myös ollut todella herkulliset luut koirien puuhana. Alussa koirat nosti päätään pamauksille, mutta nopeasti jättivät ne huomiotta, kun ihmisetkään ei niistä välittäneet. Kävimme itsekkin ampumassa raketteja talon lähellä. Klo 0:30 koirat saivat ruuat eteensä ja sen jälkeen lähdettiin tekemään lenkki. Tuohon aikaan pahin paukutus on jo loppunut, yksittäisi kaukaa saattaa olla. Klo 1 mennessä on yleensä jo lähes täysin hiljaista.

Näin kun ollaan menetelty aina, ei talossamme ole ollut vielä yhtään paukkuarkaa (8kpl koiria). Veikkaisin, että jos kaikki koiranomistajat toimisivat näin, olisi muutenkin paukkuarkoja koiria vähemmän. En voi käsittää taas tätä karanneiden koirien määrää tänä uutena vuotena. Miksi koiraa pitää lenkittää illan aikana? Miksi se pitää ottaa mukaan raketteja katsomaan? Paukkuaran saa vähemmälläkin, ilotulituksissa koiralle on usein liikaa erikoiset äänet, vinkunat, viuhahdukset, valoilmiöt, eikä välttämättä se suuri pamaus. Unohtamatta ihmisten usein kiihtynyttä mielentilaa, kun ihmiset katsoo raketteja.

131231-DSC_3735

Turvallisuus ennen kaikkea!