Mistä tietää, että on kevät?

Posted on

Koska iskee joka keväinen pentukuume 😀 . Tähän asti on säästynyt tunteelta, Sisu on ollut vielä tarpeeksi pentu, mutta nythän se täyttää jo hurjan vuoden ihan kohta (eli ihan kakara edelleen). Jostain syystä kaikille syntyy tai hankkii kaikkia ihania pentusia näin keväällä, tuntuu, että niitä tursuaa joka paikasta. Ja onhan pennut ihania, kuvissa… Kotona ne pissii  ja tuhoaa, riehuu, vaatii ja pitää ääntä. Niitä pitää opettaa ja kouluttaa. Ja ne puree! Pienet naskalihampaat uppoavat varpaisiin. Ja niiden kanssa pitää stressata tuleeko kaikki hampaat, onko korvat ojennuksessa, kasvaako oikein, syökö sopivaa ruokaa, liikutetaanko tarpeeksi, oppiiko sisäsiistiksi jne jne, paljon iloa, mutta paljon huolta ja murhetta. Pentukuume pliis mene pois 😀

Pääkenossa

Pupu <3

kuono

Ilo <3

dsc_7543.JPG

Uni <3

dsc_2391.JPG

Jekku <3

dsc_9660-001.JPG

Jekku ja pien Hupi <3

DSC02035

Sisu <3

Roosa2

Ja se maailman suloisin pentu mikä minulla on ikinä ollut… Roosa 750g <3


Puudelirallia

Posted on

Käytiiin Pupun kanssa pitkästä aikaa Jaanan poikia treffamassa riehumisen merkeissä. Ja kyllä oli hauskaa! Monty isovillakoiran kanssa sellasta vauhtia, että pienemmät jäi kyydistä. Ei kyllä Pupussa vielä ikä näy, ainakaan lempparipoikiensa kanssa rallatessa.

Montyä oli hauska katsoa, kun se oli aivan kuin Uni, sama väri, sama koko ja sama trimmi. Mutta ei ihan yhtä kahjo 😀  Aslan poika ihastui Pupuun hyvin syvästi, mitä nyt Lalin piti käydä pariin kertaan näyttämässä, että tämä nainen on hänen, muut elkööt vaivautuko.

DSC_0758-001

Puudeli hässäkkä

DSC_0770-001

Vasemmalta Aslan, aprikoosi Lali, Pupu ja iso Monty.

DSC_0761-001

DSC_0764-001

DSC_0766-001

DSC_0767

Kunnolla ei näy, mutta Monty edellä, Pupu perässä ja Aslan hännänhuippuna naisensa perässä 😀

DSC_0768


Palkintoja

Posted on

Muistan sen ajan, kun haaveilin, että koirani saisi kehässä edes sen yhden ruusukkeen ja lottovoitto olisi, jos ihan sertinkin saisi. Nyt niitä on tullut ja viime viikolla postiluukusta tipahti myös Hupin Suomen muotovalio diblomi. Talossamme on nyt kaksi suomen muotovaliota, uskomatonta, tämmöisestä aikanaan vain haaveilin…

Joka näyttelyn jälkeen nakkaan ruusukkeet vain kirjahyllyyn pinoon, osa on ollut kehyksissä useamman vuoden. Pystejäkin on kasa, vaikka nykyään yritän ottaa palkinnot lahjakortteina, jos mahdollista. Olen osan ruusukkeista ja palkinnoista vienyt töihini kouluun ja lahjoitellut meillä käyville lapsivieraille leikkeihin. Silti niitä on paljon. Nyt sain vähän taas järjestettyä niitä. Ylimääräisille ruusukkeille pitäisi ostaa iso lasinen maljakko, jonne ne voisi vain nakata. Olen tälläisen joskus kuvissa nähnyt ja se näytti hauskalta.

140912-DSC_5662

Kirjahyllyn päällys olohuoneessa.

140912-DSC_5667

Yksi hienoimmista pysteistä. Unin villakoirien erikoisnäyttelystä voittama sertipatsas, näitä ei muualta saa.

140912-DSC_5663

Jekun ja Hupin valiodiblomit ja Hupin tittelilappuset sekä niihin kuuluvat ruusukkeet. Kehykset on ikeasta, tarkoitettu paksuille kehystettäville.

140912-DSC_5665

Sekalaista seurakuntaa, isoimpia, hienoimpia ja tärkeimpiä ruusukkeita. Siinä on on Pupun, Hupin, Jekun ja Wilman ruusukkeita. Loput odottavat pahvilaatikossa maljakkoa.

140912-DSC_5666

Unin ruusukkeita. Tähän en raaskinut koskea. Koiran, jonka kanssa sain tämän voittokulun kokea, mitä on pärjätä ja voittaa ja joka sytytti voitonjanon.


Mitä vuosi 2013 toi?

Posted on

Vuoteen 2013 on kuulunut menestystä ja menetystä.

Jekku
kävi vain kahdeksassa näyttelyssä, mutta silti sai 4 paras uros sijoitusta ja oli kaksi kertaa rotunsa paras (ROP). Jekku sai myös viimeisen sertinsä ROP-voitolla ja tuli Suomen Muotovalioksi. Jekku treenasi koko vuoden ahkerasti myös agilityä ja kävi Rally-Tokon alkeiskurssin. Molemmissa lajeissa koira osoitti olevansa todella hyvä. Jekku toimi myös Hupin vara-miehenä tokotreeneissä ja osaisi näemmä sitäkin. Jekku suoritti hyväksytysti myös MH-luonnekuvauksen.

Hupi
teki loistavan näyttelyvuoden, josta erityisesti nousee esiin pentunäyttelyn RYP-2 tulos, sekä aikuisten luokissa ryhmänäyttelyn RYP-4 tulos. Hupi kävi 7 näyttelyssä ja oli  Rotunsa paras kolmessa näyttelyssä ja paras uros-2 kolmessa näyttelyssä. Hupi sai myös 6 sertifikaattia. Vuoden viimeisessä näyttelyssä Hupi sai hienosti molemmat tavoittelemamme tittelit. Hupi on Pohjoismaiden juniorivoittaja 2013 ja Suomen juniorivoittaja 2013. Hupi aloitti tokotreenaamisen. Ensimmäisen 5 viikon aikana oli pelkkää pään hakkaamista seinään, mutta sitten tapahtui naps ja nyt Hupi on jo käsittämättömän hyvä.

Pupu 
Ei käynyt koko vuonna näyttelyissä. Tarkoitus oli, mutta hännässä ollut kasvain pysäytti suunnitelmat. Häntä jouduttiin amputoimaan kasvainta poistaessa entistä lyhyemmäksi. Pupu aloitti myös säännöllisen tokotreenaamisen. Muuten Pupu on toiminut lähinnä Hupin personal trainerina, juoksuttaen Hupia pihamaalla ja antaen painioppeja.

Menetyksiltä
ei ole selvitty tänäkään vuonna. Menetimme kaksi rakasta koiraa. Naomi joutui taipumaan kilpirauhasen vajaatoiminnan oireillessa lääkityksestä huolimatta ja sydänvian pahentuessa hurjaa vauhtia. Naomilla oli kesällä hetkellinen parempi hetkensä, kunnes alamäki kääntyi hurjaksi ja päästimme Naomin kärsimyksistä.
Vain hetki tuon jälkeen menetimme myös entisen koiramme Unin. Uni jouduttiin lopettamaan hyvin lyhyen ja rajun sairastamisen jälkeen, Uni sairastui autoimmuunitauti IMHAan. Monet on kysyneet, miten olen kestänyt nämä menetykset ihan peräjälkeen. Kyllä se on koville ottanut ja vaikka Uni ei meillä enää asunutkaan, silti se oli tavattoman tärkeä.

2013-01-008

Entäs vuosi 2014…
Jatkamme näyttelykäyntejä ilmeisesti huhtikuussa. Kaikki koirat jatkavat lajeissaan, Jekku agilityssä ja Hupi ja Pupu tokon parissa. Jos kaikki menee hyvin, Hupista pitäisi tulla iskä pikkuhupeille ensi vuonna. Ja yksi koiranpaikkakin olisi vapaana ja itsellä kyllä kova pentukuume. Mutta tällä hetkellä on mielessä vain muutamia ehdokkaita, jotka ovat vasta suunnitelma asteella, jos ne toteutuvat ja osoittautuvat odotusten mukaiseksi, niin saattaa olla, että pentukoirakin astelisi taloon ensi vuonna, mutta saattaa olla, että ei myös astele, aika näyttää…

 

 


Hyvää joulua!

Posted on

DSC_4462-001

 

Likaiset ja trimmaamattomat koirat toivottavat hyvää joulua! Näillä säillä ei koirat pysy hetkeä pidempään puhtaina, kuraa ja vesisadetta riittää. Joulun jälkeen pääsemme bloginkin kanssa ehkä takaisin vanhaan rytmiin, nyt paha flunssa on vienyt kaikki voimat. Selasin vanhoja joulukortti kuvia ja kyllä mieli meni mustaksi tätä kuvaa katsoessa: KUVA. Aikaa on 4 vuotta tuon kuvan otosta ja jo kolme on kuvasta poissa…


Hyvää matkaa Uni :(

Posted on

DSC_1880-001

Hyvää matkaa Uni pien… Nyt saat juosta ikivihreillä niityillä vailla huolen häivää… Järjetön kiitos Liisalle ja Ernolle, kun annoitte Unille maailman parhaan kodin. Surullista, että yhteinen taival olikin näin lyhyt…

Scarpebox Sogno Di Primavera “Uni”
*5.3.2009
+18.12.2013

”Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa”

(Unin kunto romahti ja Aiha/Inha vei viimeiselle matkalle.)


Unin vointia

Posted on

Pikku Uni voi jo vähän paremmin. Uni on jo syönyt ja heilutellut häntäänsä viimeisimmän tietoni mukaan. Tällä hetkellä ei ole enää hengenvaarassa ja koira syö. Mutta tautiin tuntuu kuuluvan netin tarinoiden perusteella paremmat ja huonommat hetket ja romahdukset. Oma itsensä Uni ei vielä ole, mutta on tuo jo mahtava muutos parempaan. Lääkkeinä menee kortisonia ja sytostaattia. Nyt odotellaan kontrollikäyntiä ja mihin kuntoon Uni kuntoutuu.


Pikku Uni sairastaa

Posted on

Lauantaina sain pysäyttävän tekstiviestin, Uni on pahasti sairaana, ei ollut päätä jaksanut nostaa, kakoi ja oli keltainen. Kokeet ei antaneet mitään viitettä mitä oli, vaikka melkein kaikki mahdollinen testattiin. EI ollut myrkkyä tai punkin aiheuttamaa ja maksakaan ei vaikuttanut olevan huonossa kunnossa. Koira vähän tokeni, kun oli tipassa päivän, mutta tänä aamuna edelleen huonossa kunnossa. Nyt on suurimpana epäilynä IMHA (Immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia LINKKI), joka on vakava autoimmuuni sairaus. Uniltahan lopetettiin juuri sisko epilepsian takia ja kyselin viime viikolla miten Unilla  menee. Uni oli elämänsä kunnossa ja nyt sitten iski tämä kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Vaikka Uni ei ole kolmeen vuoteen meillä asunut, niin silti tämä koskettaa itseä hyvin syvästi, Unilla on aina paikka sydämessäni… Nyt vaan toivon, että energiapakkaus paranee…

DSC_5830