Mikäs tulee seuraavaksi?

Posted on

Tähän kysymykseen olen saanut vastailla useasti viime aikoina. Mutta pakko edelleen todeta, että tällä hetkellä ei ole tulossa mitään pentua. Ja jos vallan fiksu olisin, en ottaisi ollenkaan, vaan pitäisin tämän helpon kolmen koiran lauman 😀 Nyt kun pojillakin on välit hieman rauhoittuneet, niin elämä on rauhaisampaa. No sen olen päättänyt, että joku koira tulee joskus kesällä, mutta en kyllä tiedä minkä vuoden kesällä ja mikä edes tulisi ja onko se sitten neljäs vai meneekö niin kauan aikaa, että se on ainokainen…

Kerran viikossa palluttelen pieniä harjakoiralapsia harjakoirien näyttelytreeneissä ja vaikka ne on tosi ihania, niin on silti ihana lähteä kotiin pelkän Jekun kanssa. Muutamia pentusia minulle on jo tarjottukin, mutta ei ole vielä sen aika. Lisäksi olen aina ostanut yksilöä, en rotua tai sukupuolta. Kun se oikea tulee kohdalle, niin eiköhän sen sitten huomaa.

DSC_3639

Pieniä palluraisia viikon takaa…

DSC_3638

Onhan ne söpöjä mutta tunti viikossa on just hyvä aika 😀


Pupu kävi lääkärissä

Posted on

Pupu kävi eilen lääkärissä, joka tutki koiran läpikotaisin, verikokeetkin otettiin. Verikokeet kertoivat koiran olevan huippukunnossa, ei mitään vanhuuden vaivaa tai kreppaa vielä niissä näy. Käsikopelollakaan ei löytynyt mitään järkevää syytä suorastaan maaniselle vaatteiden syömiselle ja närästykselle. Viime päivät koira on ollut melkoisen levoton ja vain kävellyt ees taas etsien, josko joku mokannut ja jotain syötävää olisi jäänyt tarjolle. Nyt ensi hätään Pupu sai vahvemmat mahalääkkeet ja jatketaan eläinlääkärimuonalla. Ruokinta on jo nyt 2 kertaa päivässä, mutta pitäisi kokeilla auttaisiko 3 kertaa päivässä, jollain sekin on auttanut. Jos vaiva ei ala helpottamaan, niin edessä olisi röntgenkuvaus ja tähystys. Röntgeniä nytkin eläinlääkäri ehdotteli, mutta en itse innostunut, kun sanoi, ettei vaatekappaleet siinä kyllä oikein näy. Se mitä nyt eniten pelätään, on, että joku syöty vaate on jäänyt pyörimään mahalaukkuun, eikä menisi siitä eteenpäin eikä tulisi oksennettunakaan ulos. Toinen vaihtoehto on esim. ruokatorven laajentuma, joka vaivaisi näin lievästi.

Eilen illalla oli Pupulla aavistuksen helpompi olo, se jo kirmaili pihamaalla, mutta ruuan jälkeen oli hetken taas vaeltelevan levoton. Aamuruuan jälkeen koira jälleen levoton ja oli hyvin kiinnostunut pyykeistä, mutta ei sentään ottanut niitä.

Toivottavasti tämä olisi nyt tällä vaan ohi, eikä tähystyksiin joutusi… Se kun ei ole halpaa lystiä… Ja sitä ei pysty tekemään tuossa lähieläinlääkärissä (käytiin nimittäin tässä oman kylän uudessa Askel-eläinlääkärissä).

DSC_0856

Pupu käyttäytyi normaalia rauhallisemmin eläinlääkärissä, mutta edelleen rakasti kun häntä hoideltiin. Verikoetta ottaessa eläinlääkäri sai pusun naamalleen 😀

 


Puudelirallia

Posted on

Käytiiin Pupun kanssa pitkästä aikaa Jaanan poikia treffamassa riehumisen merkeissä. Ja kyllä oli hauskaa! Monty isovillakoiran kanssa sellasta vauhtia, että pienemmät jäi kyydistä. Ei kyllä Pupussa vielä ikä näy, ainakaan lempparipoikiensa kanssa rallatessa.

Montyä oli hauska katsoa, kun se oli aivan kuin Uni, sama väri, sama koko ja sama trimmi. Mutta ei ihan yhtä kahjo 😀  Aslan poika ihastui Pupuun hyvin syvästi, mitä nyt Lalin piti käydä pariin kertaan näyttämässä, että tämä nainen on hänen, muut elkööt vaivautuko.

DSC_0758-001

Puudeli hässäkkä

DSC_0770-001

Vasemmalta Aslan, aprikoosi Lali, Pupu ja iso Monty.

DSC_0761-001

DSC_0764-001

DSC_0766-001

DSC_0767

Kunnolla ei näy, mutta Monty edellä, Pupu perässä ja Aslan hännänhuippuna naisensa perässä 😀

DSC_0768


Ruoho vihreämpää aidan takana?

Posted on

Aikanaan jätin pikkuvillat taakseni, koska rotu oli mielestäni sen verran sairas ja meidän tuo viimeisin oli vielä käytöshäiriöinenkin. Meillähän siis oli kahdella nartulla epilepsia, polvet rikki, olkapää hajosi, silmät vuoti, toinen koira pissi ikänsä lattialle ja oli muutenkin ahdistunut ja herkkähaukkuinen… Mutta, nyt kun on muita rotuja useamman vuoden pyöritellyt, on selvinnyt, että ongelmallisia ne muutkin rodut on, vaikka kauempaa katsottuna näyttäisivät ihan timanteilta. Kun rotuun sukeltaa sisään ja pääsee juttelemaan ihmisten kanssa, niin oppii aina uutta ja niitä ongelmiakin alkaa ympärillä näkemään. Esimerkkinä vaikka harjakoirat, kaksi olen niistäkin jo hautaan joutunut saattelemaan, toinen sairastui hyvin vakavasti allergioihin, joita ei saatu kuriin millään ja toinen jouduttiin päästämään pois kilpirauhasen vajaatoiminnan ja nopeasti etenevän sydänvian takia. Ja eihän nuo tytöt koskaan sisäsiistejä ollut, ainakaan 100% kuten meidän isovillat on olleet, Pilvi ja Pupu. Ceskyillä, nyt rotuun tutustuttua on alkanut huomaamaan hidasta sisäsiisteysoppimista ja kaiken maailman hiivailuja ja herkkää ihoa ym… Eikä näistä tunnu säästyvän sekarotuisetkaan, yhdellä jos toisella on mitä kutinaa ja allergiaa. Ei tauteja ja ongelmia enää nykyään pääse pakoon, vaikka ottaisi minkä rodun. Aina voi käydä perintötekijöissä huono lottoarvonta.

Sisäsiisteys asiaa ei kuulemma pääse pakoon myöskään hommaamalla ison rodun, näissäkin on kuulemma nykyään sisäpissijöitä ja koiranvaippa markkinat myyvät. Ennen se ois varmaan ollut kuula kalloon sisälle kusevalle tanskandoggille, nykyään puetaan mamma mussukalle vain vaippa jalkaan ja tehdäänpä koko pentueellinen ihania pupseja… Siksipä olenkin nykään tarkka, että koirien vanhemmat on sisäsiistejä, niin on paremmat mahdollisuudet onnistua koiran kanss.

140609-DSC_4753-001

Vanhan Koirarodut -kirjan (vuodelta 1983) kuva kääpiövillakoirasta. Kuva, johon aikanaan ihastuin ja miksi meille villakoirakin joskus valikoitui.


Pentukuumetta

Posted on

Olen pyöritellyt ja pyöritellyt viikkoja ja viikkoja asiaa nimeltä pentu. Olisiko se ceskypentu ruotsista, Hupin pentu suomesta, harjakoira, villakoira vai ihan jotain muuta, helppo tukkaa tms. Aloin jo kallistua ceskyyn päin mutta joku asiassa mätti. Olen nykyään valinnut aina yksilöitä, en tiettyä rotua tai sukupuolta. Siksi meillä varmasti on näin montaa eri rotua. Ja kun etsin myös näyttelyihin sopivaa, tuo se omat rajoituksensa.
Sitten sain uutisia, että pieniä koiravauvoja olisi tulossa heinäkuussa… Mietin olisiko jo sopiva aika palata alkuun… Olisiko aikaa kulunut tarpeeksi? Päädyin että kyllä, nyt on selvästi aika pienelle villakoiralle. Elämäni paras villakoira oli toyvillakoira Roosa ja elämäni kaamein koira, oli kääpiövillakoira Wilma. Molemmista jouduin luopumaan ennen aikojaan. Koirien muisto oli jotenkin niin vahva, etten voinut kuvitella aiemmin pientä villaa, mutta nyt, pentukuume on vallannut mieleni 😀 Meninpä sitten myös Riihimäen näyttelyssä kantelemaan pientä toyvillaa, joka on syntyvien pentujen puolisisarus, se oli se viimeinen virhe… Nyt vaan toivotaan, että kaikki sujuu hyvin. Kukapa voisi tälläistä vastustaa:

Roosa2Wilma12vk


Vanhoja koiria

Posted on

Hupin vihtreä haalari jäi pieneksi ja aloin miettimään säästänkö sen vai myynkö, että jos joskus tulisi taas pentu. Tällä hetkellähän lauma on täysi ja toivottavasti ainakaan pariin vuoteen ei tule tarvetta pennulle. Oma käsittämättömän huono tuuri koirien kanssa vaan mietityttää. Koirieni keskikä nimittäin on ollut 6v, aivan järkyttävän alhainen! Sitä koristaa eka kolmen lauman poppoo

toyvillakoira Roosa 4v 3kk  ( vuonna 2001, epilepsia, etujalka hajosi ym kaikkea mahdollista)
kääpiövillakoira Wilma 7v 3kk (vuonna 2005, patella luksaatio IV polvessa, ei pystynyt enää leikkaamaan)
isovllakoira Pilvi 8v9kk (vuonna 2007, munuaiset petti)

ja tästä nykyisestä porukasta on jo tippunut pikku kirppunen
kiinanharjakoira Ilo 3v 6kk (vuonna 2011, allergiat ja näivettyminen, kun mikään ei pysynyt sisällä + linssluksaatio epäilyttävä, silmissä linssit jo roikkui epäilyttävästi)

Tämän hetkinen porukka on
Naomi on 7v 10kk
Pupu 5v 5kk
Jekku 2v (parin päivän päästä)
Hupi 6kk (huomenna)

Toivon todella, että tämä porukka saa roikkua mukana vielä vuosia. Naomihan tuosta on eniten katkolla, se voi olla viikkoja tai sitten pysyy mukana parikin vuotta. Välillä voi olla viikonkin oikein hyvä kuntoinen, mutta sitten taas toisen viikon hyvin nukkuvainen ja makaa vaan. Keväällä on edessä taas verikokeet, että nähdään missä mennään.

Pupulla ei ole onneksi terveys reistannut enää, kun hiivailut saatiin oikealla ruualla ja leikkauksella loppumaan. Sen mitä isovilloja tiedän, niin toivon sille vielä ainakin 3-7 vuotta meidän kanssamme. Varmaan moni isovilla pääsee sinne yli 10 vuoteen, mutta itse olen realisti…

Jekku ja Hupi on toivottavasti meidän riemunamme vielä 10-15 vuotta. On hauska kuvitella nämä kaksi sitten joskus pappakoirina köpöttelemässä pihamaalla 😀

Teuvo ja Osku, sekarotuiset pojat elivät ainakaan Teuvo 11v, kunnes munuaiset pettivät ja Osku vanhuuteen 16,5vuoden ikäisenä. Kuvassa Osku oli juuri täyttänyt 7v.

Maailman onnellisin ihminen. 1997 Ensimmäinen ihan oma koira sylissä, Roosa <3

Meidän eka kolmikko. Isovilla Pilvi pentuna, kääpiövilla Wilma ja toyvilla Roosa.

 


Vakava palveluskoira

Posted on

Huvitti kun näin videon villakoirasta, joka sai hepuleita tokokokeissa ja tuli mieleen edesmennyt isovillamme Pilvi (TÄÄLLÄ VIDEO PUUDELISTA). Se sai aina moisia hepuleita, kun olimme aukealla tokokentällä. Silloin ne ei naurattaneet niinkuin nyt. Tuon videon nähtyäni mietin, että ei Pupu tuollaista muuten tee, mutta miksei. No siksi koska se on sisäisesti saksanpaimenkoira, joka vakavana toteuttaa tehtävää. Otinpa sitten kaksi videota pienestä palveluskoirastani. Videoilla sekoilee myös Jekku, joka odottaa vaan koska lelu lentää 😀 Eihän tuo täydellistä seuraamista ole, kun koira on vähän ruosteessa, mutta sinnepäin.


Puudelit radalla

Posted on

Eilen lähdettiin City-puudelien järjestämään ratajuoksuun Tuomarin kartanon vinttikoiraradalle. Olin hieman epäileväinen juoksutanko Pupua ollenkaan, sillä aikanaan kääpiövillamme Wilma pysyi aina lähelläni, kunnes veimme sen radalle ja sen jälkeen se irtosikin 200m pellon yli muita koiria haukkumaan. No radalle päästyämme ajattelin kumminkin kokeilla, olisihan se Pupulle hauskaa ja 4½vuoden iässä ois ehkä jokunen oppi saatu päähänkin asti. Vuoroa odotellessa Pupu oli taas levoton muiden koirien keskellä, kaikki piti haukkua, kuin mummon pikku Fifin. Yhtäkkiä tunsin Pupun kovan nykäisyn portin suuntaan, ihmettelin että mitäs, mutta Pupu oli vain tunnistanut Jaanan ja pojat ja lähti määrätietoisesti poikien luo 😀 . Jekku oli turistina mukana, sitä en todellakaan päästäisi juoksemaan, sillä perskoulutuskin oli ihan levällään. Jekku käyttäytyi koko ajan mallikelpoisesti, mitä nyt itkeskeli vähän tyttöjen perään.

Sitten olikin Pupun vuoro juosta. Pikkasen yritin kävelytellä ja tokoilla lämmitykseksi. Radalla Pupu sai ensin katsoa viehettä läheltä ja se oli ihan että mitä hemmettiä mä tota räsyä katson… Ja sitten viehe lähti. 2 ekaa metriä meni hyvin, mutta sitten tuli mieleen MAMIIIII! Sain taas hetkeksi jahtaamaan viehettä kun juoksin vierellä, mutta parinkymmenen metrin jälkeen jätti taas homman kesken, eikä oikein enää lähtenyt, tyytyi vaan juoksemaan vierelläni. Kaikille olisi ollut kaksi juoksua, mutta jätin suosiolla juoksun väliin ja luovutimme juoksuvuoromme Jaanan vanhalle Simba herralle. Simba oli ollut onnellinen saadessaan juosta ja selvisi ilman sydänkohtaustakin 😀

Katselin tarkoituksella villakoiria sillä silmällä, että olisiko niistä meidän seuraavaksi koiraksi. Kääpiöt ja toyt on mielettömän ihania, mutta jäisivät Pupun jalkoihin ihan varmasti. Isot on liian isoja, meillä riittää, että koko tapahtuman ainut urpokoira oli oma koiramme 😀 Mutta keskarit, sydän liikahti niiden suuntaan. Sellaista meillä ei ole vielä ollut, mutta vuosia olen niitä mm. Jaanalla ja Lauralla vierestä seurannut… Ja väreistä tietenkin ne harmaat, aprikoosit ja punaiset oli lähellä sydäntä. Saapa nähdä mitä tulevaisuus tuo.

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

dsc_5516.JPG
Mitä järkeä tälläisessä rätissä on…?

dsc_5520.JPG
Lähtö onnistui hyvin…

dsc_5523.JPG
Kunnes, hetkinen…

dsc_5526.JPG
Välillä mentiin ihan kunnollakin

dsc_5534.JPG
Kunnes mieleen muistui MAMIIIIII! (kuten näkyy ääntäkin lähtee)

dsc_5536.JPG
Näin on paljon kivempaa 😀

dsc_5540.JPG
Jekku katsoo Pupun sähläystä radalla. Kuten näkyy, korvat ei ottaneet tuulta alleen ja pysyvät alhaalla yrityksistä huolimatta.

dsc_5543.JPG
Pojaaaat, mä rakastan teitääääää!! Jaanan pojat ja Pupu… 😀