Eilen lähdettiin City-puudelien järjestämään ratajuoksuun Tuomarin kartanon vinttikoiraradalle. Olin hieman epäileväinen juoksutanko Pupua ollenkaan, sillä aikanaan kääpiövillamme Wilma pysyi aina lähelläni, kunnes veimme sen radalle ja sen jälkeen se irtosikin 200m pellon yli muita koiria haukkumaan. No radalle päästyämme ajattelin kumminkin kokeilla, olisihan se Pupulle hauskaa ja 4½vuoden iässä ois ehkä jokunen oppi saatu päähänkin asti. Vuoroa odotellessa Pupu oli taas levoton muiden koirien keskellä, kaikki piti haukkua, kuin mummon pikku Fifin. Yhtäkkiä tunsin Pupun kovan nykäisyn portin suuntaan, ihmettelin että mitäs, mutta Pupu oli vain tunnistanut Jaanan ja pojat ja lähti määrätietoisesti poikien luo 😀 . Jekku oli turistina mukana, sitä en todellakaan päästäisi juoksemaan, sillä perskoulutuskin oli ihan levällään. Jekku käyttäytyi koko ajan mallikelpoisesti, mitä nyt itkeskeli vähän tyttöjen perään.
Sitten olikin Pupun vuoro juosta. Pikkasen yritin kävelytellä ja tokoilla lämmitykseksi. Radalla Pupu sai ensin katsoa viehettä läheltä ja se oli ihan että mitä hemmettiä mä tota räsyä katson… Ja sitten viehe lähti. 2 ekaa metriä meni hyvin, mutta sitten tuli mieleen MAMIIIII! Sain taas hetkeksi jahtaamaan viehettä kun juoksin vierellä, mutta parinkymmenen metrin jälkeen jätti taas homman kesken, eikä oikein enää lähtenyt, tyytyi vaan juoksemaan vierelläni. Kaikille olisi ollut kaksi juoksua, mutta jätin suosiolla juoksun väliin ja luovutimme juoksuvuoromme Jaanan vanhalle Simba herralle. Simba oli ollut onnellinen saadessaan juosta ja selvisi ilman sydänkohtaustakin 😀
Katselin tarkoituksella villakoiria sillä silmällä, että olisiko niistä meidän seuraavaksi koiraksi. Kääpiöt ja toyt on mielettömän ihania, mutta jäisivät Pupun jalkoihin ihan varmasti. Isot on liian isoja, meillä riittää, että koko tapahtuman ainut urpokoira oli oma koiramme 😀 Mutta keskarit, sydän liikahti niiden suuntaan. Sellaista meillä ei ole vielä ollut, mutta vuosia olen niitä mm. Jaanalla ja Lauralla vierestä seurannut… Ja väreistä tietenkin ne harmaat, aprikoosit ja punaiset oli lähellä sydäntä. Saapa nähdä mitä tulevaisuus tuo.
Mitä järkeä tälläisessä rätissä on…?
Lähtö onnistui hyvin…
Kunnes, hetkinen…
Välillä mentiin ihan kunnollakin
Kunnes mieleen muistui MAMIIIIII! (kuten näkyy ääntäkin lähtee)
Näin on paljon kivempaa 😀
Jekku katsoo Pupun sähläystä radalla. Kuten näkyy, korvat ei ottaneet tuulta alleen ja pysyvät alhaalla yrityksistä huolimatta.
Pojaaaat, mä rakastan teitääääää!! Jaanan pojat ja Pupu… 😀