Pienilukuisen rodun aiheuttama näyttelyharha

Posted on

Eilen erkkarissa mieleen tuli asia, jotan harvoin mietitään. Se on vähälukuisten rotujen aiheuttama harha näyttelyssä. Meilläkin ceskyterrieri on harvinainen ja etenkin näyttelyharrastajia on vähän. Usein näyttelyssä koiria on vain 1-3 ja nekin saattaa olla samasta perheestä kaikki. Omat koirat voittaa hyvin usein ROPin. Ei tuomarit ole höveleitä välttämättä sille ainoalle ja palkitse sitä, mutta kun ei ole kilpailua, niin toki se ainoa, on paikalla olijoista se paras. Ei ole mitään mihin verrata. Vielä kun rotu on harvinainen, niin monet tuomarit ei ole ihan perillä rotutyypin yksityiskohdista. Ja usein ceskyt onkin ihan perushyviä. Tottakai saa iloita siitäkin ROPista, niin minäkin iloitsen, mutta se tuo tunteen, että oma koira on uskomattoman hyvä, kun aina voittaa.

Entäs sitten kun vastaan saadaan muita rotutovereita… Sitten alkaa näkemään mikä se oman koiran taso on. Eilenkin erikoisnäyttelyssä oli vastakkain 6 urosta, joista jokainen oli ollut voittoisa aikaisemmissa näyttelyissä, joissa juuri muita ei ole ollut. Silloin kun on enempi koiria paikalla, käy helposti, että se oma koira ei olekkaan se voittoisin ja paras. Sitten on ihmeissään, että eikö se voittanutkaan, vaikka on moninkertainen ROP voittaja.

Itselleni on käynyt niin, että ceskyissä sitten lähden tavoittelemaan sitä paras uros voittoa. Jos sijoitus on pu-2, niin se on sama kuin häviö. Harjakoirissa tai villakoirissa pelkkä PU-sijoitus on jo iso voitto ja jos ROP tai VSP tulee, niin melkein pyörtyy. Sisukin jäi kehistä, kun ei ole niin voittajalaatua (ja oli kyllä muitakin syitä), mutta tältäkin koiralta löytyy ROP voittoja ja lähes aina se on sijoittunut PU-kehässä. Sairasta… Harjakoirana Sisu olisi ollut tuloslistansa kanssa huippulaatua. Tietenkin sitä haluaisi samaa tulevalta koiralta, jos kehissä kävisi, sen haluaisi olevan sitä ROP-laatua, mihin on tottunut… Ja tietenkin vielä mieluiten rotua, joka menestyisi sitten RYP-kehissä. Mutta ei se niin mene. Ne rodut jotka sitten keulii usein RYP-kehissä, on usein näitä suurempi lukuisia rotuja, jotka on tahkonneet jo rotukehissä yli 30 kilpailijan kanssa ja saaneet kovassa kaartissa ansaitun voiton.

Jos ceskyllä haluaa aina voittaa ja koiranettiin kauniin ROP rivin, niin resepti on yksinkertainen, kannattaa kiertää kaikki pienemmät näyttelyt, pysyä poissa isoista näyttelyistä ja pääkaupunkiseudun näyttelyistä. Se on niin helppoa. Onko ne oikeita ROP-voittaja sitten? Tietenkin on mutta jos haluaa nähdä mikä koiran taso oikeasti on tai miten tuomari arpoo isommasta joukosta, kannattaa hakeutua noihin isompiin tai tänne etelään, missä näitä on pari enempi kehissä.

Eilen erikoisnäyttelyssä meillä oli tuuria, Hupi on paras uros ja VSP, tänään mennään Riihimäelle, jossa 5 koiraa paikalla ja ei todella mennä voittamaan, saa nähdä millainen tuuri tänään on. Tuomaristahan se lopulta on kiinni, että mistä tykkää. Minä kun edelleen pidän näyttelyvoittoja jollain tavalla tuurina, se kun on tuomarin henk.koht. mielipide sinä päivänä. Niin että ei näyttelyitä kannata niin vakavasti ottaa.

DSC_6252

Normaalia enempi koiria paras uros kehässä… jopa 6kpl urokia erikoisnäyttelyssä.

IMGP6732

Vähän eri meininkiä harjakoira kehässä erikoisnäyttelyssä. Pelkkiä junorinarttuja mukana hurjat 25kpl… Siinä käy jo niin, että hyväkään koira ei pärjää… (kuva vuodelta 2008)


Pissaa ja tappeluita

Posted on

Ei ole koiraperheen elämä aina auvoisaa. Sisun pissaongelman kanssa ollaan painittu pitkään. Nyt on sen tiimoilta saatu aikalisä. Muutettiin ruokajutut samanlaisiksi kuin silloin pentuna 8-9kk ikäisenä oli, kun koira oli sisäsiisteimmillään. Elikkä pääruoka on nappula ja lisänä noin 50g lihaa (raakana, kypsänä, kananmunana jne). Nappulana Sisulla tuntuu toimivan Barking Headsin Bad Hair Day ruoka (Lammas-riisi). Nyt ei ole pissailtu enää öisin kuin kaksi kertaa ja ehkä 10 onjo ollut kuivaa yötä. Kakatkin tulee nyt lähes 100% ulos, mikä on silkka ihme!
Muutkin siirtyi samaan ruokamuotoon, Jekku on syönyt samaa Sisun kanssa ja Hupilla ollut ensin Arden Grange sensitive ja sen loputtua se syö Barking Headsin viljatonta Kalkkuna nappulaa (Turkey Delight).

Riitoja on myös pojilla ollut. Tunteet on käyneet kuumina ja Hupi viime päivinä on höykyttänyt sekä Sisua että Jekkua. Jekun kanssa eivät ole riidelleet juuri koskaan ja nyt pari kertaa parissa päivässä. Sisu on se riidankylväjä tässä porukassa ja olinkin jo viemässä se leikattavaksi niin nopeasti kuin mahdollista. No nyt on Adaptil seinässä ja Serene-Um tabletteja on taas annettu ja tämään oli jo paljon rauhallisempi päivä. No kesän kuluessa Sisu sitten varmaan leikataan, jahka yritetään ensin valioitua.

DSC_4083-001

Lenkkikaveri <3 Punkkeja taas tuolla heinikossa oli, Jekun päässä taas yksi.

DSC_4089-001

Sisu the Minimies


Petotesti

Posted on

Lähellämme ShowHau centerillä järjestettiin petotesti, jossa on kauko-ohjattava karhu/susi/ilves. Ilmotin kaikki koiramme karhutestiin, koska mökillä liikkuu karhuja. Alkuajatuksena oli nähdä miten koira suhtautuu karhuun, jos semmoinen nyt sattuisi tulemaan vastaan. Muistan kun aikanaan Oskun ja Tessun kanssa oltiin Ähtärissä leirintäalueella eläintarhan vieressä ja karhut oli kiivenneet puuhun. Koirat saivat lenkillä hajun karhuista. Oskua pelotti hurjasti, mutta tessu oli ihan valmis teurastamaan elikot, jos vain löytäisi hajun lähteen.

Testissä täytetty karhu kulkee kauko-ohjattavalla lavalla, jossa on pyörät. Testintekijä sanoi hyvin, ettei koira tiedä, onko oikella karhulla pyörät alla, kun eivät ole semmoista koskaan nähneet, niin eivät osaa ajatella aitoutta. Ensi oletuksena minulla oli, että Jekku voisi kyllä haukkua, mutta saattaisi keskittyä myös pissailuun, kun paikalla olisi tietysti muiden koirien hajuja. Hupi ehkä istuisi tylsistyneenä ja Sisu voisi olla ärhäkämpi ja iskeä kiinni.

Ensimmäisenä testissä oli Jekku. Kun toin sen paikalle, se oli vähän epävarma ja kun se oli pitkästä aikaa ilman vaatteita niin tärisi kylmässä ilmassa. Se ei ymmärtänyt ollenkaan mikä tässä nyt olisi homman nimi. Kävelimme alkuohjeiden jälkeen karhuhajulle, pelkäsin koko ajan, että Jekku kusaisee hajuun, se kun oli ehdottomasti kiellettyä. Jekku haisteli maata niin, ettei meinannut huomata koko karhua aluksi 😀 . Kun huomasi, sai sätkyn ja meni minun ja karhun väliin haukkumaan ja sen jälkeen houkutteli haukulla karhua poispäin minusta, jotta minulle jäisi aikaa paeta. Jekku toimi optimaalisesti, piti koko ajan karhuun juuri sopivan 3-4 metrin matkan, joka estää, ettei se itse tulisi syödyksi. Samalla Jekku piti yllä haukkua ja meni aina karhua kohti, kun karhu kääntyi tai meni poispäin. Loussa se jo alkoi isottelemaankin potkimalla matta samalla. Kun testi oli ohi, Jekku palautui välittömästi pelottavasta tilanteesta ja oli kuin ei olisi koskaan karhua nähnytkään. Testin tekijä kehui Jekkua todella hyväksi, Jekku voisi mennä karhumetsälle vaikka heti, sen työskentely oli samanlaista mitä karhua metsästävillä koirilla. On se vaan kova jätkä, mitä tahansa se tekee, niin aina priimaa pukkaa.

Seuraavana vuorossa oli Hupi. Hupi höpsötteli paikalle haistellen. Sitten kun karhu tuli esiin, Hupi pysähtyi. Näki kuinka pienet herneet aivoissa kimpoilivat kovaa miettien mikä ihme tuo on, koira ikäänkuin menetti toimintakykynsä, kun alkoi pelottaa. Hetken pohdittuaan Hupista ainut järkevä reaktio oli paeta, se ei edes haukkunut. Hyvillä mielin se antoi karhun syödä minut, kunhan itse pelastuisi… On siinä meillä koirien laumanjohtaja 😀 No ei ainakaan vie laumaa ”suden suuhun”, mutta pelastaa vain oman nahkansa 😀 Testi lopetettiin heti, kun koira pelkäsi ja pakeni. Koira palautui välittömästi paineisesta tilasta eikä alkanut pelkäämään paikkaa tms.

Viimeisenä oli vuorossa Sisu, oletukseni mukaan se olisi ehkä kovempi luu kuin isänsä ja niin se olikin, mutta ei missään nimessä lähelläkään Jekun tasoa. Alku meni samaan malliin kuin muilla, haju oli kiinnostava. Sisu ei haistelultaan edes aluksi huomannut karhua. Ensi reaktio oli hännän heilautus ja haistelun jatkaminen. Sitten tajua, että hetkinen… mikä toi on!! Utelias, mutta pelotti huimasti, meni välillä ihan liian lähelle karhua katsomaan. Murisi aluksi kunnes alkoi haukkumaan. Vähän väliä haki katseella apuja minulta. Oli jotenkin ihan pihalla miten toimia, kun oman lauman tuki ja malli puuttui. Sisun kanssa karhu voisi myös rauhassa syödä minut…

Kaikkien arviointi laput, kaikki suurenee näpäyttämällä.

DSC06501 DSC06502 DSC06500


Sisun kotiläksyjä

Posted on

Sisu sai viimeksi kotiläksyksi harjoitella peruuttamista, kohteen päälle. Tämä on Sisulle hyvää jumppaa selälle ja takaosalle. Koira oppii että sillä on takajalat ja missä ne on ja miten ne toimii. Siitä on apua monessa asiassa. Sisu ymmärsi yllättävän hyvin idean, kun alkuun kosketuskepillä aloitettiin (alussa kosketuskeppi etujalkojen väliin), nyt menee jo tarjoamismeiningillä. Ainut vaan on, että jos istuu, niin sitten se pepun nostaminen enää ylös on tosi vaikeaa. Ja tuli todistettua, että ceskyllä peruuttaminen onnistuu myös istuen xD


Mikäs tulee seuraavaksi?

Posted on

Tähän kysymykseen olen saanut vastailla useasti viime aikoina. Mutta pakko edelleen todeta, että tällä hetkellä ei ole tulossa mitään pentua. Ja jos vallan fiksu olisin, en ottaisi ollenkaan, vaan pitäisin tämän helpon kolmen koiran lauman 😀 Nyt kun pojillakin on välit hieman rauhoittuneet, niin elämä on rauhaisampaa. No sen olen päättänyt, että joku koira tulee joskus kesällä, mutta en kyllä tiedä minkä vuoden kesällä ja mikä edes tulisi ja onko se sitten neljäs vai meneekö niin kauan aikaa, että se on ainokainen…

Kerran viikossa palluttelen pieniä harjakoiralapsia harjakoirien näyttelytreeneissä ja vaikka ne on tosi ihania, niin on silti ihana lähteä kotiin pelkän Jekun kanssa. Muutamia pentusia minulle on jo tarjottukin, mutta ei ole vielä sen aika. Lisäksi olen aina ostanut yksilöä, en rotua tai sukupuolta. Kun se oikea tulee kohdalle, niin eiköhän sen sitten huomaa.

DSC_3639

Pieniä palluraisia viikon takaa…

DSC_3638

Onhan ne söpöjä mutta tunti viikossa on just hyvä aika 😀




Hyvin pärjäsi pakkaslenkin

Posted on

Mittari näytti iltalenkille -17 astetta ja puin pojille uudet toppahaalarit ja ceskyille töppöset myös. Oli kyllä kuin ois pikkulapsia pukenut, kun ceskyt pötkötti lattialla puettavana jalat tönkkösuorina. Lenkillä pärjäsivät hirmu hyvin, ei tullu kelleen kylmä. Ainut vaan, että molemmilta tippui yksi töppösistä jonnekkin lenkin varrelle. Ilmeisesti loppulenkin puolelle, koska kumpikaan ei ehtinyt alkaa kiljumaan kylmiä jalkoja. Yritin autolla käydä katsomassa, mutta ei näkynyt, pitää huomenna käydä valoisalla etsimässä.

Mutta oli jotenkin miellyttävää lenkkeillä, kun tiesi, ettei koirilla ollut hätää pidemmällä lenkilläkään. En vaan ymmärrä miten cesky noinkin painavana koirana voi palellla niin kovasti jaloistaan. Etenkin kun noilla jalkoja ei edes trimmata kaljuiksi. Kun ei meillä oo kellään koiralla ikinä ollut töppösiä ennen tätä. Hyvin pärjäsi 2 kiloinen Roosa ja nyt Jekkukin ei palele ollenkaan. Ceskyt alkavat kiljumaan ja lopettavat täysin kävelyn, kuin jalat lakkaisi toimimasta kylmässä…

DSC_3554-001

Pieni puettava vauva valmiina lenkille.

DSC_3557-001

Ei haittaa kylmät. Vilkut näkyy tässä vielä hyvin. Hupilla ja Jekulla on Best Friend Gear valit jotka ei hyytyneet pakkasessa, mutta Sisun Peteltä ostettu hyytyi loppumatkasta, vaikka ulkoisesti ihan samanlainen kuin muut.

DSC_3553-001

2 tälläistä töppöstä on nyt hukassa. EN ymmärrä miten ovat irronneet, kun viime talvena en saanut hukattua yhtäkään…