Turkkikoirien vaatesivua on muokattu, kun viimein sadehaalarit tuli postissa ja sain ne kuvattua koirien päällä.
Turkkikoirien vaatesivua on muokattu, kun viimein sadehaalarit tuli postissa ja sain ne kuvattua koirien päällä.
Mittari näytti iltalenkille -17 astetta ja puin pojille uudet toppahaalarit ja ceskyille töppöset myös. Oli kyllä kuin ois pikkulapsia pukenut, kun ceskyt pötkötti lattialla puettavana jalat tönkkösuorina. Lenkillä pärjäsivät hirmu hyvin, ei tullu kelleen kylmä. Ainut vaan, että molemmilta tippui yksi töppösistä jonnekkin lenkin varrelle. Ilmeisesti loppulenkin puolelle, koska kumpikaan ei ehtinyt alkaa kiljumaan kylmiä jalkoja. Yritin autolla käydä katsomassa, mutta ei näkynyt, pitää huomenna käydä valoisalla etsimässä.
Mutta oli jotenkin miellyttävää lenkkeillä, kun tiesi, ettei koirilla ollut hätää pidemmällä lenkilläkään. En vaan ymmärrä miten cesky noinkin painavana koirana voi palellla niin kovasti jaloistaan. Etenkin kun noilla jalkoja ei edes trimmata kaljuiksi. Kun ei meillä oo kellään koiralla ikinä ollut töppösiä ennen tätä. Hyvin pärjäsi 2 kiloinen Roosa ja nyt Jekkukin ei palele ollenkaan. Ceskyt alkavat kiljumaan ja lopettavat täysin kävelyn, kuin jalat lakkaisi toimimasta kylmässä…
Koirien kohdalla vuosi alkoi todella surkeissa merkeissä. Päivällä teimme ihanan lenkin peltojen keskellä, sieltä tultuamme rauhoituimme olohuoneessa ja koiratkin alkoivat rauhoittua… Kunnes yhtäkkiä tajuan, että kaikki ei ole kunnossa, mikä ihme Sisulla on??! Säntään koiran luo ja totean sen jotenkin olevan hyvin outo, se ei pysy pystyssä, sen pää heittelehtii puolelta toiselle ilman että se pystyy sitä hallitsemaan. Takajalat ei ota alle. Äkkiä puhelin esille ja videoimaan, samalla hilasin Sisua vähän parempaan asentoon pois sohvan vierestä. Olin totaalisen kauhuissani, olihan minulla ollut yksi epilepsiakoira ennestään ja tämänkaltainen näkymä näytti todella pahalta. Hetki meni ja Sisun olo helpottui, se alkoi voimakkaasti läähättämään ja pikku hiljaa olo parani ja jalat alkoi kantamaan. Tunnin ajan se murisi muille koirille ja sen jälkeen se nukkui.
Äkkiä soitto päivystävälle ja saimmekin ajan klo 18.30. Videon nähtyään lääkäri sanoi että hyvin epilepsialtahan se näyttää, mutta otettiin kokeet ja käytiin koira läpi. Selkä oli todella kipeä. Koira vingahteli eläinlääkärin painaessa alaselkää (lanne-ristiluu ja nivusten alue). Selkä oli muutenkin normaalia joustamattomampi. Verikokeiden tulokset oli normaalit. Diagnoosi jäi avoimeksi syynä voi olla epilepsia tai vaikka selästä johtuva kipu tai sitten molemmat yhdessä. Aika näyttää tämän nyt vain, jos kohtauksia alkaa tulemaan selän hoidosta huolimatta, niin silloin se on melko varmasti epilepsia. Kun selkä saadaan kuntoon ja jos oireita ei tule, voimme huokaista helpotuksesta ja todeta selän olevan syypää. Selkä täytynee kuvauttaa jossain välissä ihan varmuuden vuoksi. Selkäkipu voi selittää myös öiset pissiongelmat.
Sisu sai 2 viikon kipulääkekuurin ja käskyn ottaa rauhallisesti ainakin pari päivää. Tokokurssi jää nyt Sisulta väliin, ainakin aluksi, Sisu on ainakin pari viikkoa sairaslomalla, ehkä pidempäänkin ja jos epilepsia on syyllinen niin lopullisesti. Fysioterapia aika saatiin 18.1. Mietin vielä lähdenkö paikkaamaan Sisua kurssille toisella koiralla…
Nyt vaan täytyy toivoa että syyllinen on pelkkä selkä. En nyt kaipaa yhtään lisää tälläistä koirien kanssa. Ja kyllä itku pääsi kun koira oli vähän toennut kohtauksesta…
Lopuksi video Sisusta. Se voi olla aika hurjan näköinen.
Sisun veli Aapo kävi meillä leikkimässä perheen uuden ceskypentu Ainon kanssa. Yllätykseksi Jekku ihastui täysin tuohon 5½kk ikäiseen ceskypentuun ja leikitti sitä pitkin pihaa. Ceskyjen äijäkerho keskittyi lähinnä pullistelemaan toisilleen 😀
Sisu on edelleen pikkupoika Aapo veljen rinnalla. Korkeudessa on saatu jo kiinni, mutta massassa ja painossa Sisu on paljon keveämpi. Väritykseltään pojat on hyvin samanvärisiä.
Kesäkuvakavalkaadia sitten pläjähtää
SIsu tui hyvin vapaaehtoisesti uimaan, mutta uintisyvyys oli liiveistä huolimatta hyvin syvä (korvat veden alla!), joten autettava oli.
Koska unohdin kyltit ekalle mökille, piti kipaista uudet matkaan. Tuolla tie menee talon takaa, vaikka hiljainen onkin, on syytä varoittaa tulijoita (Varoitus koiria vapaana)
Ja sen saa nopeasti käyttöön (mittaa metrin). Ois kätevä muillekkin, mutta en tiedä onko tälläistä 90-luvun helmeä enää edes ulkomailla.
Sisussa on kaksi hassua juttua, ensimmäinen on sen korvat. Kun korvat kääntää, sisällä on pienet ruskean tan-täplät. En ole moisia koskaan nähnyt, isällään ei ole sellaisia vaikka tan-merkkinen pienenä myös oli.
Toinen hassutus Sisulla ilmenee ruuan jälkeen. Se on ensimmäinen koirani, joka on niin ahne, että yrittää syödä kaikki ruuanrippeet karvoistaan, parrastaan ja lopulta myös Hupin parrasta… Ensin se nuolee ponnekkaasti jalkojaan vähän väliä ja sen jälkeen yrittää päätä ravistelmalla saada partakarvoja suuhun syötäviksi. Sen jälkeen voikin kipitellä isän luo ja pureskella iskän partaa ruuasta. Ja tämä tapahtuu joka päivä ruuan jälkeen 😀
Aivan mieletön Salon näyttelypäivä. Hupi oli rotunsa paras ja Sisu paras uros-2 saaden sertin. Tuomari tykkäsi Sisusta ja sanoi, että tulee varmasti isäänsä parempi, oli parempi korvien sijoittuminen ja pään mittasuhteet hänen mielestään. Sitten alkoikin pitkä odottelu loppukilpailuihin, mietittiin jo kotiin lähtemistäkin, kun ilma oli kaunis ja päivä paahteinen. Onneksi ei lähdetty… Kokoomakehässä huomasin, että tuomari katseli jotenkin tarkkaan Hupia, mutta niin ne aina katselevat… Päästiin jatkoon terrieriryhmässä, kun isosta joukosta poimittiin pienempi määrä tarkemmin tutkittavaksi ja sitten alettiin palkita sijoittuneita… Neljänneksi mancesterinterrieri, kolmanneksi meidän takaa silkkiterrieri (siinä vaiheessa mietti, että siitä vierestä meni, joten meitä ei valita). Sitten tuomari pyysi edessämme olevan skotin liikkeelle ja Hupin sen perään yhtäaikaa liikkumaan. Mietin, että mitä hitsiä, kunnes tajusin, että tässähän katsotaan kumpi on ykkönen ja kumpi kakkonen! Ja Hupi oli se kakkonen, aivan mieletöntä! Ei ole ihan joka vuotistakaan, että ceskyterrieri sijoittuu ryhmässä. Uskomaton tulos!
Rotu kehässä oli tuomarina: Michael Clancy, Irlanti Ja ryhmäkehässä Philomena Leonard, Irlanti.
Hupi:
Typical breed type. Exellent outline and balance. Exellent head and expression. Correct ear set. Exellent front and topline. Correct rear angulation. Moves with drive.
Oikeaa rotutyyppiä. Erinomainen ääriviivat ja tasapaino. Erinomainen pää ja ilme. Oikein asettuneet korvat. Erinomainen etuosa ja ylälinja. Oikeanlaiset takakulmaukset. Liikkuu draivilla.
ERI SA PU-1 RYP-2
Sisu
Typical breed type. Exellent outline with balance. Exellent balanced head. Correct ear set. Exellent front and topline. Correct rear angulation. Move well.
Oikeaa rotutyyppiä. Erinomaiset tasapainoiset ääriviivat. Erinomainen tasapainoinen pää. Oikein asettuneet korvat. Erinomainen etuosa ja ylälinja. Oikeanlaiset takakulmaukset. Liikkuu hyvin.
ERI SA PU-2 sert
Pawdiumin video koiranäyttelystä (varmaan vielä raaka versio). Kohdasta 53:00 lähtee terrieri ryhmä ja viimeinen kisa kahden ekan välillä 59:58.
Eilen illalla saimme kylään Sisun Aapo veljen. Oli kiva nähdä veljeä, vaikka pojat ei aluksi olleet ihan samaa mieltä asiasta. Murinaa ja hampaiden esittelyä oli alku niin isän, kuin veljen kanssa. Mutta kun niistä päästiin, tuloksena oli pelkkää ryhmäastumista 😀 Pojilla ei tuntunut olevan mitkään muut leikit mielessä, vaikka yritettiin leluja heitellä.
Aapo ei ole juurikaan Sisua isompi, eri mallinen kyllä, enempi Hupin mallia, sellainen skrodempi ja pikkaisen painoa pudotettavana. Aapolta löytyi kaikki hampaat, kun oikein tarkkaan suun syynäsin 🙂 Ja kaikin puolin poika oli sellainen reipas miehenalku kuin isänsä ja veljensäkin.