Näyttelyihminenkö?

Posted on

Mä olen aina kuvitellut, että musta tuli näyttelyihminen vasta Pupun pärjättyä pentunäyttelyssä, mutta oeln tainnut olla sitä aina. En ehkä ihan niin intohimoinen ja hullu kuin nykyään, mutta ei siitä paljoa ole puuttunut… En tiedä mikä minua on siihen vetänyt, kuten myös tuohon turkin kanssa puleeramiseen. Jo Oskua pestiin melkoisen tiheään, joka näyttelyyn, sen aikaisilla hienoilla aineilla ja yritin saada senkin turkin parhaaseen mahdolliseen loistoon. Kun omia rotukoiria ei ollut, niin Osku ja tessu kiersi match showssa, erityisesti Oskun siellä pärjätessä. Rotukoiria kehiin sain lainata sukulaisilta, vein kummisetäni perheen kahta cavalieroa ja serkkuni sakemannia. Kaikessa tässä rinnalla kulki aina myös toko, tottelevaisuuskoulutus. Kaikki ensimmäiset koirani on koulutettu vähintään alokasluokan verran ja kävin säännöllisesti koulutuksissa. Kilpaillut olen vain Oskun ja Tessun kanssa epävirallisesti, muiden kanssa en koskaan lähtenyt kilpailemaan. Pupunkin piti tulla meille vain tokokoiraksi. Nää nykyiset on lähinnä seurakoiria ja tokoa on opetettu hyvin vähän entisiin koiriin verrattuna, sen verran että toimeen tullaan, kehiin koulutusta nää onkin sitten saaneet roimasti enemmän.

Oikeasti koiranäyttelyt on aika hullutusta, mutta voisi sitä huonomminkin aikaansa viettää 😀 Jos sit lähtisi raapustamaan pojille näyttelyilmoituksia…

Tästä se lähti, Oskun eka näyttely vuonna 1989.

Huikeaa menestystäkin tuli, BIS-2

Teuvoakin käytin ja sitä esitti välillä ystävänikin, mutta se paras kilpakoira oli kumminkin kaunis Osku.

Serkkuni perheen sakemanni Akua pyöritin myös kehissä.

Ja nämä kaksi poikaa esiintyivät myös käsissäni kehissä (ja joskus vein myös kasvattajan muita koiria)

Roosalla oli alapurenta, joten se ei käynyt kehissä. Hetken meillä sijoituksessa ollut Penni silkkiterrieri kävi kyllä heti messarissa 1997

Ja Wilmaa sitten kuljetinkin vähän enempi. Tuolla koiralla oli vain haastava pehmeä turkki ja värikin haalistui haalistumistaan. Tässä paras narttu 3.

En muista yhtään millainen Wilma oli kehissä, mutta arvostelujen mukaan sillä oli hieno tempperamentti. No Wilma oli aina parhaimmillaan tokokentällä ja tehdessään töitä.

Kyl mun täyty olla tuolloin jo vähän hurahtanut, sillä Wilmakin kiersi monta monituista näyttelyä.

Minä kun kuvittelilin, että tämä hetki, olisi ollut se, mikä minusta teki kehien kiertäjän 😀

Muita huippuhetkiä on ollut Pupun eka ja ainut serti

Sekä Ilon erinomainen erikoisnäyttelyssä. Kisassa oli 25 juniorinarttuja, joista vain 6kpl sai erinomaisen ja Ilo oli yksi niistä.

Naomin paras tulos, paras narttu 3.

Unin ryhmävoitto pentunäyttelyssä

Sekä Unin pokkaama serti Villakoirien erikoisnäyttelystä.

Viimeisimpänä viime kesältä, Jekun rotunsa paras voitto.

 


Kaljupuudeli ja pikku piru

Posted on

Eilen mietin, että jatketaanko Pupun kanssa tuolla tukkamallilla vai vetäistäänkö kalju, kun ehtisi vielä ennen talvea. Koska Pupua ei ole minnekkään näyttelyyn ilmoiteltu ja ei varmaan ennen ensi kesää käy (jos silloinkaan), niin päätin sitten vetäistä kaljuksi. Aamun sade hieman vielä lisäsi intoa. Pupu on taas seisojapuudeli lookissa.

Hassua on että meillä on 8 viikkoinen pentu, mutta matot lattialla. On kätevää, kun on kotona, niin saa kiikutettua pentua joka välissä pihalle ja ihan muutamat päivässä on tullut sisälle ja nekin paperille tai sen läheisyyteen. Pentu on myös hirmu fiksu. Ulos päästessä tekee asiansa, jos on sellainen hätä, jos ei, niin kököttää vaan ovella odottamassa sisäänpääsyä, eikä häntä saa millään houkuttelulla pissalle. Pari kertaa päivässä iskee totaalinen pikku-piru-kohtaus ja silloin napsitaan kaikkea mikä liikkuu tai ei liiku… Onneksi stä muistaa, että tuo on vain ohimenevää (ja itseasiassa niinkin ohimenevää, etten muistanut esim. Unin ikinä napsineen ihmisiä. Heh, pieni kurkkaus blogiteksteihin Unin pentuajalta hieman virkisti muistiani 😀 )

Monet Hupin kuvista nähneenä ja siten livenä, ovat sanoneet samaa asiaa, koira on luonnossa paljon pienempi, kuin oikeasti. Sama ongelma oli aikanaan Ilon kanssa, kuvissa se näytti isommalta kuin olikaan. Mutta Hupi on tosi pieni, paino muutaman kilon verran ja korkeuttakin ehkä 15cm.

Jekku edelleen murrailee röyhkimysvauvalle, joka kokeilee kyllä hampaitaan Jekkuunkin (ja me ihmisetkin saamme osamme). Aikuiset koirat lähinnä yrittävät ensin karkuun naskalihampaita ja sitten murahtavat jos ei uskota. Nukkumaan koiranpetiin saa jo tulla ja Naomi päästää pennun edelleen hivuttautumaan ihan iholle. Naomille muutenkin tuntuu pentu tehneen hyvää, se on paljon virkeämpi. Kun Ilo kuoli, hävisi Naomilta kyljestä nukkujakaveri ja nyt se on selkeästi onnellisempi, kun sillä on taas ystävä lämmittämässä (tosin Pupukin päästää näemmä pennun kylkeensä kiinni, ainakin jos kukaan ei näe…). Tänään Naomi yritti hetken pyytää pentua leikkimään ihan leikkiasennossa, mutta yhteistä säveltä ei vielä löytynyt.

dsc_8737.JPG
Kyllä se kuuluu selkeästi kalustoon, vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

dsc_8884.JPG
Täältä tullaan!

dsc_8744.JPG
Kukkuu!

dsc_8763.JPG
Yritin saada kuvaa, jossa Hupi näyttäisi yhtä pieneltä, kuin oikeasti on.

dsc_8750.JPG
Pupu ja Jekku juoksee villinä, Naomi tarkkailee tilannetta, mutta mikäs siellä vasemassa reunassa pakenee piiloon 😀

dsc_8769.JPG
Virkeämpi Naomi.

dsc_8823.JPG
Pupu ja hänen pallonsa.

dsc_8829.JPG
Ystävykset.

dsc_8858.JPG
Ihanat syyskelit…

dsc_8865.JPG
Pikku riiviö Naomin häntäkarvoissa…

dsc_8870.JPG
IIIIKK, apua se pennuli tuleeeeee!!!!


Turkinhoidon vaativuudesta

Posted on

Eilen laitoin taas Jekun turkkia ja mietin, että en ihmettele, jos jotkut pitää harjakoiran tai villakoiran turkkia vaativana. Kun avasi märästä koirasta ison kansan takkuja pesuvälin venähdettyä, niin mietti, miten perus Sessen omistaja siitä edes selviytyisi. Itselle tuo ei ollut ongelma, vaikka en haluakaan uusia mieluusti näkyä enää koskaan. Minulla on Jekulle löytyneet oikeat aineet ja käsissä vuosien saatossa hioutunut taito takkujen avaamiseen. Voin vaan kuvitella mitä vaikeuksia normaali koiranomistaja kohtaa turkin avauksessa ja siten enemmin tai myöhemmin tarttuu trimmeriin. Kun turkkia ei avata kokonaan, vaan takku sieltä ja takku täältä. Tai jos takut revitään ilman avaavia aineita auki. Jos turkkia ei kuivata kunnolla pohjaan asti. Jos turkkia ei pestä tarpeeksi usein ja jos vielä pesujen välillä ”availlaan” likaista turkkia. Tuloksena on aina suurempi takku seuraavana päivänä ja pahempi sotku seuraavaan pesuun.
Takku on aina epämiellyttävä koiralle, se kiristää ja aiheuttaa kipua ja nipistyksiä. Niiden antaminen olla, ei voi olla koskaan hyväksyttävää. Jos ei ole taitoa tai halua hoitaa turkkia, on armeliainta koiralle ajaa koko turkki tarpeeksi lyhyeksi.

On muutama niksi turkin hoitoon, niin että turkinhoidosta tulee molemmille miellyttävää

1. Säännöllisyys. Koira pestää sille sopivin välein ja turkkiin ei kosketa välineillä tässä välissä. Jos koira pysyy takuttomana 3 päivää, niin koira sitten pestä 3 päivän välein. On miellyttävämpää pestä ja kuivata takuton koira nopeasti, kuin venyttää pesuväliä, availla takkuista koiraa pahimmillaan tunteja.

2. Kun turkista löytyy takku, ollaan jo myöhässä. Koira on saatava pesuun välittömästi, sillä yksi löytynyt takku tarkoittaa 3 muuta piilossa.

3. Takkua ei koskaan revitä auki.  Jos se takku pääsee iskemään se avataan hyvillä aineilla (villakoirilla ennen ja harjakoirilla pesun jälkeen). Suihkutetaan takkusuihketta turkkiin ja isoihin takkuihin hierotaan silkkitippaa suoraan takkuun, odotetaan hetki ja avataan varovasti karvan ulkoreunasta päin ulospäin. Koskaan ei pidä iskeä kampaa ihon ja takun väliin ja repiä takku pois. Pidemmän päälle se pilaa turkin ja pahentaa takkuamista.

4. Oikeat aineet. On etsittävä koiralle sopivat aineet. Huonoilla aineilla koira pysyy auki ehkä muutaman tunnin, kohtalaisilla pari päivää ja hyvillä, koiran turkille sopivilla vaikka viikonkin. On omistajalle (ja koiralle) helpompaa, että käytetään koiralle parhaiten sopivia aineita.

5. Avataan joka takku, kuivataan turkki huolella ja lopuksi tärkein, hyvin tiheällä kammalla käydään koko turkki läpi ihoa myöten ja poistetaan pienetkin sotkun alut.

6. Ajetaan turkki pois, jos ei ole jaksamista säännölliseen turkin hoitoon. Tai jos turkki on revitty jo niin huonoon kuntoon, ettei sitä pysty enää edes hyvillä aineilla pelastamaan ja aloitetaan puhtaalta pöydältä alusta.

Itse olen jonkin sortin perfektionisti näyttelyissä käyvien koirien turkeissa. Ne hoidetaan intohimolla. Muut saakin sitten olla yleensä helpoissa ja lyhyissä turkeissa, joita ei niitäkään päästetä pahaan kuntoon. Jos turkki osoittautuu normaalia vaikeammaksikin, kuten Pupulla ja nyt leikatulla Naomilla, niin mitäpä koiria kiusaamaan pitkillä turkeilla, kun ei ne kehiin tule (tai no Pupu käy harvakseltaan, että voi sitten kasvatella ja ottaa taas pois).

Kun katon kuvia muinoin, on turkinhoitotaitoni parantuneet mutta täydellinen en ole, villakoiraan jää kiharaa ja harjakoirallakaan ei ehkä joka karva ihan täydellisesti suorassa. Ja ehkä se tärkein, olen nykyään säännöllisempi ja ankarampi itselleni 😀 Mutta joskus sitä relaa, vaikka tietää, että pitäis, mutta tekee sitten taas korjausliikkeen  😀 Ilmeisesti olen myös hullu, kun on tullut näitä tukkakoiria aikanaan hommattua ja jäätyä koukkuun. Kurailmoilla ja niitä takkuja avatessa miettiin, että voisi puuhailla jotain järkevämpää, jos omistaisi vaikka mopsin tai whippetin.

dsc_8671b.JPG
Kekun pentutukkaa

dsc_9627.JPG
Edesennyt Ilo aikanaan pitkässä turkissa.

dsc_9640.JPG
Naomi aikanaan pitkässä helpossa turkissaan. Leikkauksen myötä turkinlaatu muuttui villavaksi ja takkuavaksi.

dsc_1563.JPG
Pupulle kasvatettiin tälläinen lyhyempi malli erikoisnäyttelyyn.

dsc_1980.jpg
Unin turkki näyttelykaudella.

wilmakaunis.jpg
Edesmennyt Wilma aikanaan näyttelyturkissa (trimmaaja Saara Kumpulainen)


Seisojasta noutajaksi.

Posted on

Yllättävän hyvin Pupu on pärjäillyt, vaikka on ollut tuo tukka pois. Vain ekoina päivinä ja hyvin kylminä aamuina, on tarvinnut vetää haalari päälle. Pupulle mulla onkin ollut tuollainen Hurtan vanha haalari kirppikseltä löydettynä. Muuten kiva, mutta pidempään ollessa päällä hankautuu ja tulee sähköiseksi. Ehkä se pitäisi pestä jollain huuhteluaineella… meillä vaan ei moisia ole käytetty vuosiin. Turkki on jo jonkin verran kasvanut, sileäkarvaisesta saksanseisojasta aletaan muuttua pikku hiljaa kiharakarvaiseksi noutajaksi… Ja kohta ollaan jo ihan villakoira.

Pupu on saanut autossa uuden paikan. Ennenhän Pupu oli takakontissa ja haukkui sieltä kaikki ohikulkijat. Haukkupanta tätä hieman hillitsee, mutta usein unohdan ottaa koko pantaa mukaan. Niinpä pari ajelua on nyt menty etupenkin jalkatilassa. Pupu on niin pikkuinen, että sillä on hyvin tilaa tuossa ja mikä parasta, siitä ei näe haukkua ketään.

01052012928.jpg
Pupu ja haalari, vain kaulus on hieman liian iso.

03052012943.jpg
Pupun uusi autolla matkustamispaikka… Ilme kertoo kuinka paljon Pupu paikasta tykkää 😀

06052012953.jpg
Mietin joskus kuinka pieni Roosa olikaan… Se oli tosi pieni, kun Ilokin oli pieni, mutta sillä oli isompi panta. Tässä koirien aikuispannat vasemmalta: Roosa, Ilo, Jekku, Pupu ja Uni.

06052012956.jpg
Jokainen pieni tyttö tarvitsee luotettavan koiran, jota voi taluttaa. Naomi on tuollainen <3

07052012961.jpg
Käymme aika usein kipaisemalla pienessä kyläkaupassamme koiralenkin ohessa. On ollut mukavaa huomata, että koirat ovat oppineet odottamaan ulkopuolella ne muutamat minuutit ihan hiljaksiin. Tosin ennen tiesi, ettei niitä ole varastettu, niin kauan kun haukku kuului 😀

23042012910.jpg
Juli nelivarvaskilpikonna aloitti ulkoilukauden jo pari viikkoa sitten.


Kuka niitä ostaa?

Posted on

Halpoja koiranruokia. Nauratti tänään kun taas S-marketissa kävin ja hain koirille pötkön pakastelihaa ja samalla vilkaisin halpisruokien kilohintoja… Halpaa 😀 . Mutta kuka niitä ostaa? Harvoin jos koskaan olen nähnyt kellään kärryssä jättisäkkiä Xtra tai pirkka koiranruokaa. Jonkunhan niitä pitää ostaa, koska ei kaupat niitä tyhjänpanttina pitäisi hyllymetritokulla. Selviääkö niiden koirat silti terveenä ja elinvoimaisina? Saako koirat muutakin kuin halpaa nappulaa? Pitääkö mun alkaa väijyä koiranruoka hyllyllä ja haastatella ostajaa 😀

Jokainen kunnon koiranomistajahan tietää, että markettiruuissa on vain pari kohtuullista merkkiä, muut pitäisi olla ns. huonoa koiranruokaa. Valveutunut koiranomistaja hakee säkkinsä aina eläinkaupasta ja eläinlääkäristä ja pulittaa siitä 13-15 kilosta 50-90e (kun markettiruuan saa 25-40e hintaan, ehkä jopa halvemmallakin). Meidän perheessä tuommoinen 15kg kuluu noin kuukaudessa, Unin ollessa talossa, alle 3 viikossa. Eläinkaupan pussit kiiltelevät ja on mitä hienoimpia juuri tämän näköiselle ja ikäiselle rekulle olevia ruokia, on ilman sitä ja tätä, luomua jne. Mutta niitäkin säkkejä pitää osata lukea, niidenkin joukossa on ns. huonoja koiranruokia vaikka hintaa on 80e/15kg. Ja osa näistä merkeistä on ollut ennen, 80-90 luvulla sitä huonoa marketti ruokaa ja nyt jostain syystä siirtyneet eläinkauppojen valikoimiin, siihen parempaan kastiin ja kalliimpiin hintoihin, vaikka tuoteseloste kertoo laadun olevan edelleen markettitasoa. Jokuhan sitäkin ostaa, ei se muuten kannattaisi.

Ja sitten on vielä ne ruuat, joista se halpis tulee samalta tehtaalta ja ilmeisesti vielä samalta linjastolta, kuin se kalliimpi. Mutta silti on iskostettu kuuliaisen koiranomistajan mieleen, että vain se kallis voi toimia. Ja entäs kun sanotaan, ettei nappulan tuoteselosteeseen voi luottaa. Proteiinipitoisuutta nostetaan kalliissakin ruuissa muulla kuin koiralle tärkeällä eläinperäisellä aineella, kuten soijalla. Ja onhan koirien ruuassa ollut oma melamiiniskandaalityyppinen juttu, jossa koiranruuan pitoisuuksia paranneltiin koirille sopimattomilla aineilla.

Joskus jossain artikkelissa eläinlääkäri sanoi, että koira tulisi toimeen köyhemmälläkin ravinnolla, kuin mitä nää multiympätyt luxusruuat on. Eli koira tulisi toimeen myös niillä halpiksilla, mutta voisiko se kumminkin paljon paremmin niillä kalliimmilla? Onko tämä vain tehty mainostuskupla 😀 Jollainhan ne isot katteensa noistakin ruuista vetää.

Entäs sitten se kupla, että markettiruuilla kakkaa tulee paljon enemmän. Kyllä meillä tulee eläinkaupanruuistakin kakkaa, toisista paljon enempi ja toisista niukasti, ei tarvitse olla edes halpismuonaa…

Meillä on syöty nappuloita laidasta laitaan, on syöty markettiruokia, halpoja eläinkaupan ruokia ja nyt sitten hyvin hintavaa viljatonta hienoa erikoisruokaa. Ja mikä on lopputulos, tuntuu, että se on aika sama mitä syöttää, jossain vaiheessa joku pikkujuttu alkaa tökkimään ja kokeilemme jotain muuta merkkiä 🙂 Joskus tuntuu, että koirat syö hienompaa ja ravitsevampaa ruokaa, kuin perheen ihmiset…

Ja kyllä, nappulasäkin pohja alkaa taas näkymään, pitäisi taas keksiä mitä ostaa, kun ei ole kovin tyytyväinen tohon viljattomaan kallissapuskaan… No pari päivä menee, kun pakastinta tyhjentelin koirien herkuista ja keitin herkullista lohi-puuroa koirille…

dsc_1938.JPG

dsc_2013.JPG

dsc_1989.JPG

dsc_2010.JPG

12042012881.jpg
Heskullista, eikö? Lohta, riisiä, kukkakaalia, parsakaalia, porkkanaa, rypsi-ja oliiviöljyä sekä puolukoita. Oikeaa superruokaa 😀


Näyttelykoira ja Uni

Posted on

Tänään oli viimeinen ilmottautumispäivä Villakoirien Erikoisnäyttelyyn ja mä lopulta ilmoitin Pupun sinne. Mennään nyt sinne kovaan sakkiin, tuossa ”modernissa” leikkauksessa ja ehkä liian haalistuneessa värissä. Saapa nähdä pussaako se tällä kertaa tuomarin nurin, vai mitä se lie keksii 😀

Liisan kanssa ollaan puhuttu, että he tulisivat Unin kanssa kyläilemään. Päästäisiin näkemään Unia ja Pupu pääsisi verestämään vanhoja riehumismuistoja kaverin kanssa. Tänään Liisa oli pessyt ja trimmannut Unin ja laittoin minulle kuvan tytöstä. Ihan samalta höpsöltä se näyttää tuossa terrieritrimmissäkin, kyllä siitä koiran tunnistaa.

417612_10150576332599352_731829351_9133240_1398789662_n2.jpg


Eri rotujen erilaiset käsittelytavat

Posted on

Näyttelyssä taas huomasi, miten erilailla koiria käsitellään, riippuen rodusta. Toki rotuihin poikkeuksiakin löytyy, mutta ainakin omille roduilleni on kehittynyt vähän niinkuin normisto, miten koira ”kuuluu” esittää. Harjakoiran ja villakoiran välillä on iso ero ja itseni on selkeästi vaikea välillä muistaa se, että mikä katsotaan normaaliksi villakoira kehässä, onkin pöyristyttävää harjakoirakehässä.

Pääsääntöisesti tuntuu, että villakoirilta vaaditaan enempi moitteetonta käytöstä. Niiden pitää seistä kuin patsaat tuomarin räveltäessä, Niiden on seistävä patsaina kehässä ja juostava hillityn energisesti (ihan jo siksi, ettei hihna käänny niskan puolelle ja tuhoa tupeerattua tukkaa 😀 ). Harjakoirille suodaan paljon vapaampaa, ne saavat kyykätä pöydällä tuomarin tutkiessa hampaita, ne esitetään usein vapaasti seisottaen, ei ehkä niin priimassa asennossa ja käsin seisottaessakin, niille sallitaan paljon enempi venkoilua.

Kyse voi olla rotujen luonne eroistakin, mutta harjakoiran tavoin käyttäytyvä koira lentäisi aika nopeasti villakehistä ulos. Villakoira seisoo, kun omistaja sen siihen asettaa. Villakoiria myös nostellaan pöydälle paljon enempi roikottaen, seisomisasentoa maassakin korjaillaan nostamalla etu- ja takapäätä ylös ilmaan. Etupäätä usein korjataan, varsinkin isommilla, leukaperien kohdalta molemmin puolin nostaen.

Itse esitin aikanaan alussa Pupua vapaasti, se oli aika ennenkuulumatonta isovillakoirilla. No aika nopeasti tapa karsiutui minultakin ja aloin esittämään koiraa ns. top&tail, eli päästä ja hännästä kannatellen. Jekku on koulittu aika lailla puudelimalliin ja olen hieman stressannut sen pientä pöllöilyä. No pitäisi muistaa relata ja todeta, että harjakoirille sallitaan tuommoinen kaikenmoinen sähläily. Alunperin ajattelin, että koira pitää pyrkiä esittämään vapaasti, mutta jos se alkaa sählämään, on pakko ottaa kiinni. Ainakin messarissa Jekkua kiinnosti myös namit ja sen sai seisomaan vapaastikkin, etenkin sunnuntaina (lauantaina taisin olla niin hermostunut itsekkin, etten antanut Jekulle edes mahdollisuutta vapaaseen esiintymiseen…).

Takaraivossa vain on lause, että jos hyvän koiran esittää huonosti, se pärjää huonommin, kuin koira, joka ei ole ehkä niin täydellinen, mutta joka esitetään ja esiintyy hyvin. Koiraa kiinni pidellen, sen saa paljon varmemmin ojentamaan kaulansa ja sen jalat saa asetettua ehkä juuri täydelliseen asentoon. Toisaalta ei ole välttämättä kauniin näköistä, kuin koira tuupataan roikottaen oikeaan asentoon ja tiukasti pideltynä koira seisoo, kun ei muuta voi. Vapaa esittäminen antaa ehkä enemmän tilaa koiran persoonalle ja esiintymiselle.

No Jekku saa nyt loman lähes kaikesta näyttelytreenistä vähäksi aikaa, se on sen ansainnut. Tammikuussa on Turku, sitä ennen pitää alkaa taas katsomaan, että missä mennään.

imgp3172.JPG
Pupu ensimmäisessä junioriluokassaan 9kk ikäisenä vapaasti esitettynä.

dsc_5379.JPG
Uni esitettiin aina villakoiratyyliin, ihan jo siksi, ettei se olisi hyppinyt tuomaria onnesta muussiksi 😀


Palkintoja

Posted on

Sain viimein aseteltua palkinnot esille. Melkein vuoden se otti, että pystyi Unin isoimmat pokaalit laittaa esille, mutta nyt ne on hyllyn päällä Ilon, Pupun ja Jekun pokaalien kera. Ruusukkeet sain myös laitettua kehyksiin, mutta johan Jekku sai uusia, jotka ei enää mahtuneet niihin. Kehyksiin pääsi myös edesmenneen Wilman vanha SA ruusuke… Ylimääräiset pokaalit lapset haali omiin huoneisiinsa ja ylimääräisiä ruusukkeita vielä olisi Unin jäljiltä nivaska, pitäisiköhän ne paketoida ja lähettää perässä 😀

dsc_6632.JPG
Pokaalit ja Jekun viimesimmät ruusukkeet.

dsc_6635.JPG
Jekun, Ilon, Pupun ja Wilmantärkeimmät ruusukkeet.

dsc_6638.JPG
Unin tärkeimmät ruusukkeet ja koiranhoito nurkkaus koirien takkahuoneessa…ja on siellä näköjään yksi koirakin 😀