Näyttelyssä taas huomasi, miten erilailla koiria käsitellään, riippuen rodusta. Toki rotuihin poikkeuksiakin löytyy, mutta ainakin omille roduilleni on kehittynyt vähän niinkuin normisto, miten koira ”kuuluu” esittää. Harjakoiran ja villakoiran välillä on iso ero ja itseni on selkeästi vaikea välillä muistaa se, että mikä katsotaan normaaliksi villakoira kehässä, onkin pöyristyttävää harjakoirakehässä.

Pääsääntöisesti tuntuu, että villakoirilta vaaditaan enempi moitteetonta käytöstä. Niiden pitää seistä kuin patsaat tuomarin räveltäessä, Niiden on seistävä patsaina kehässä ja juostava hillityn energisesti (ihan jo siksi, ettei hihna käänny niskan puolelle ja tuhoa tupeerattua tukkaa 😀 ). Harjakoirille suodaan paljon vapaampaa, ne saavat kyykätä pöydällä tuomarin tutkiessa hampaita, ne esitetään usein vapaasti seisottaen, ei ehkä niin priimassa asennossa ja käsin seisottaessakin, niille sallitaan paljon enempi venkoilua.

Kyse voi olla rotujen luonne eroistakin, mutta harjakoiran tavoin käyttäytyvä koira lentäisi aika nopeasti villakehistä ulos. Villakoira seisoo, kun omistaja sen siihen asettaa. Villakoiria myös nostellaan pöydälle paljon enempi roikottaen, seisomisasentoa maassakin korjaillaan nostamalla etu- ja takapäätä ylös ilmaan. Etupäätä usein korjataan, varsinkin isommilla, leukaperien kohdalta molemmin puolin nostaen.

Itse esitin aikanaan alussa Pupua vapaasti, se oli aika ennenkuulumatonta isovillakoirilla. No aika nopeasti tapa karsiutui minultakin ja aloin esittämään koiraa ns. top&tail, eli päästä ja hännästä kannatellen. Jekku on koulittu aika lailla puudelimalliin ja olen hieman stressannut sen pientä pöllöilyä. No pitäisi muistaa relata ja todeta, että harjakoirille sallitaan tuommoinen kaikenmoinen sähläily. Alunperin ajattelin, että koira pitää pyrkiä esittämään vapaasti, mutta jos se alkaa sählämään, on pakko ottaa kiinni. Ainakin messarissa Jekkua kiinnosti myös namit ja sen sai seisomaan vapaastikkin, etenkin sunnuntaina (lauantaina taisin olla niin hermostunut itsekkin, etten antanut Jekulle edes mahdollisuutta vapaaseen esiintymiseen…).

Takaraivossa vain on lause, että jos hyvän koiran esittää huonosti, se pärjää huonommin, kuin koira, joka ei ole ehkä niin täydellinen, mutta joka esitetään ja esiintyy hyvin. Koiraa kiinni pidellen, sen saa paljon varmemmin ojentamaan kaulansa ja sen jalat saa asetettua ehkä juuri täydelliseen asentoon. Toisaalta ei ole välttämättä kauniin näköistä, kuin koira tuupataan roikottaen oikeaan asentoon ja tiukasti pideltynä koira seisoo, kun ei muuta voi. Vapaa esittäminen antaa ehkä enemmän tilaa koiran persoonalle ja esiintymiselle.

No Jekku saa nyt loman lähes kaikesta näyttelytreenistä vähäksi aikaa, se on sen ansainnut. Tammikuussa on Turku, sitä ennen pitää alkaa taas katsomaan, että missä mennään.

Pupu ensimmäisessä junioriluokassaan 9kk ikäisenä vapaasti esitettynä.

Uni esitettiin aina villakoiratyyliin, ihan jo siksi, ettei se olisi hyppinyt tuomaria onnesta muussiksi 😀