Voi ei…

Posted on

Eilen kuulin suru-uutisen että Naomin emä Clara oli kuollut 10-vuoden iässä. Clara on aikalailla se syy, että meillä on harjakoiria. Muistan aina, kun mentiin katsomaan Pupua 5 viikkoisena pallerona, niin huoneessa pyöri kaksi harjakoiraa pentuja hoitamassa, Naomi ja Clara. Erityisesti Clara hurmasi minut mielettömällä olemuksellaan ja myöhemmin olin niin onnellinen, kun saimme antaa kodin Claran tyttärelle.

Vielä kerran tulee päivä
kun en jaksa taistella.
Kerron kyllä milloin
se on koittava.
Niin kuin joku koputtaisi
hiljaa kotiovella,
silloin tiedän,
nyt on aika avata.

Pidä silloin hiljaa kiinni,
syliin hellään rutista.
Pidä kädestäni kiinni, lohduta.
Että voisin aivan hiljaa
huomaamatta nukkua,
että voisin luulla,
tulet mukana.
(Petri Laaksonen)

Clara silloin kun Pupu oli vasta 5 viikkoa eli vuonna 2007.

Clara (Secret Line’s Crazy Lady)


Näyttelyihminenkö?

Posted on

Mä olen aina kuvitellut, että musta tuli näyttelyihminen vasta Pupun pärjättyä pentunäyttelyssä, mutta oeln tainnut olla sitä aina. En ehkä ihan niin intohimoinen ja hullu kuin nykyään, mutta ei siitä paljoa ole puuttunut… En tiedä mikä minua on siihen vetänyt, kuten myös tuohon turkin kanssa puleeramiseen. Jo Oskua pestiin melkoisen tiheään, joka näyttelyyn, sen aikaisilla hienoilla aineilla ja yritin saada senkin turkin parhaaseen mahdolliseen loistoon. Kun omia rotukoiria ei ollut, niin Osku ja tessu kiersi match showssa, erityisesti Oskun siellä pärjätessä. Rotukoiria kehiin sain lainata sukulaisilta, vein kummisetäni perheen kahta cavalieroa ja serkkuni sakemannia. Kaikessa tässä rinnalla kulki aina myös toko, tottelevaisuuskoulutus. Kaikki ensimmäiset koirani on koulutettu vähintään alokasluokan verran ja kävin säännöllisesti koulutuksissa. Kilpaillut olen vain Oskun ja Tessun kanssa epävirallisesti, muiden kanssa en koskaan lähtenyt kilpailemaan. Pupunkin piti tulla meille vain tokokoiraksi. Nää nykyiset on lähinnä seurakoiria ja tokoa on opetettu hyvin vähän entisiin koiriin verrattuna, sen verran että toimeen tullaan, kehiin koulutusta nää onkin sitten saaneet roimasti enemmän.

Oikeasti koiranäyttelyt on aika hullutusta, mutta voisi sitä huonomminkin aikaansa viettää 😀 Jos sit lähtisi raapustamaan pojille näyttelyilmoituksia…

Tästä se lähti, Oskun eka näyttely vuonna 1989.

Huikeaa menestystäkin tuli, BIS-2

Teuvoakin käytin ja sitä esitti välillä ystävänikin, mutta se paras kilpakoira oli kumminkin kaunis Osku.

Serkkuni perheen sakemanni Akua pyöritin myös kehissä.

Ja nämä kaksi poikaa esiintyivät myös käsissäni kehissä (ja joskus vein myös kasvattajan muita koiria)

Roosalla oli alapurenta, joten se ei käynyt kehissä. Hetken meillä sijoituksessa ollut Penni silkkiterrieri kävi kyllä heti messarissa 1997

Ja Wilmaa sitten kuljetinkin vähän enempi. Tuolla koiralla oli vain haastava pehmeä turkki ja värikin haalistui haalistumistaan. Tässä paras narttu 3.

En muista yhtään millainen Wilma oli kehissä, mutta arvostelujen mukaan sillä oli hieno tempperamentti. No Wilma oli aina parhaimmillaan tokokentällä ja tehdessään töitä.

Kyl mun täyty olla tuolloin jo vähän hurahtanut, sillä Wilmakin kiersi monta monituista näyttelyä.

Minä kun kuvittelilin, että tämä hetki, olisi ollut se, mikä minusta teki kehien kiertäjän 😀

Muita huippuhetkiä on ollut Pupun eka ja ainut serti

Sekä Ilon erinomainen erikoisnäyttelyssä. Kisassa oli 25 juniorinarttuja, joista vain 6kpl sai erinomaisen ja Ilo oli yksi niistä.

Naomin paras tulos, paras narttu 3.

Unin ryhmävoitto pentunäyttelyssä

Sekä Unin pokkaama serti Villakoirien erikoisnäyttelystä.

Viimeisimpänä viime kesältä, Jekun rotunsa paras voitto.

 


Uhmaikä iski metrisellä halolla.

Posted on

Tuntuu kuin yhtäkkiä Unilta oli hävinnyt päästä kaikki, mitä on opetettu. Koira alkoi pomppia lenkeillä, sinkoilee hihnassa paikasta toiseen ja onnistuu pomppiessaan solmimaan kaikkien hihnat jalkojensa ympärille. Kun selvität yhtä sotkua Unin jaloista, se loikkaa vapauteen sotkien taas seuraavaan hihnaan jalkansa. Lenkillä se poukkoilee oikealta vasemmalle ja taas vasemmalta oikealle. Sisällä koira kulkee levottomasti ja puuhaa jatkuvasti jotain. Puhumattamaan muiden koirien kiusaamisesta, onhan se kiva ärsyttää vähän Pupuakin… Olen lisännyt lenkitystä, josko ois liikaa energiaa, mutta ei siitä ole ollut mitään apua. Onneksi muistin, että koirien uhmaikä voi alkaa vaikka yhdessä yössä (kuten meillä tuntuu tapahtuneen) ja se menee kyllä ohi. Nopeasti kaivoin Tuire Kaimion pentukoulutuskirjan esiin ja siellähän se oli mustaa valkoisella:

Aiemmin niin mukava ja oppivainen pentu tuntuu  muuttuvan keskittymiskyvyttömäksi nuoreksi huligaaniksi” ja siltä se tuntuu. Nartuilla tämä ikä usein osuu ensimmäisen juoksun aikoihin 7-10 kk iässä ja päättyy juoksun alkamiseen. Uroksilla se alkaa usein 8-9kk iässä ja jatkuu jopa 1,5v ikään asti. Uhmaiän oikkujen takia moni luopuukin juuri kurittomasta koirasta vuoden iän tietämillä. Mutta umaikä menee ohi, jos pohjatyö on pennulle tehty hyvin, epävarma huligaani palaa vanhoihin uomiinsa hormonimyräkän mentyä ohi. Koira ei niinkään tarvitse tiukennettua kuria uhmaiässä vaan ymmärtämistä toilailuihin, mutta tottakai vanhat perheen säännöt pitävät yhtä lailla kuin ennenkin.

Nyt kun mietin, niin Pupulla oli tuo uhmis myös, mutta jollain tavalla ehkä lievempänä mutta kesti pidempään. Tuntuu, että Pupu rauhoittui vasta 1v-1,5v iässä ja nyt 2 vuotiaana on jo rauhallinen, tottelevainen aikuinen koira. (ehkä pitäisi lukea blogia taaksepäin todetakseen että aika kultaa muistot 😀 ). Mutta Unilla tuo tuntuu alkaneen yhdessä yössä ja on hvyin voimakasta, no toivottavasti se myös se menee nopeasti ohikin.

*********************

Pikainen kurkkaus Pupun olemisesta 7kk iässä kyllä hieman valottaa. Ensinnäkin Pupulla oli voimakas takkukausi jo tuolloin, Unilla ei vielä takun takkua. Toisekseen koira karkaili korkeiden aitojen yli ja koiran päivä -tapahtumassa ryntäili kuonopannassa hullunkiilto silmissä sekä käytti siellä puolet ajasta haukkumiseen. Ilon jahtaaminen ja hihnassa poukkoilu kuului myös kuvioihin. Mörköikä sitten seurasi poukkoilua, jotan sitä nyt odotellessa 😀


Tässä Pupu 7kk sekopää painelee Ilon kanssa pitkin pihaa, perässä piti olla hihna, että koiran sai kiinni edes jotenkin…




Trimmausta ja Uni 19vk

Posted on

Nyt sitten oli Unin pesu. Koska kasvattaja oli saavuttamattomissa jouduin taas itse leikkaamaan 😀 . Tulos on ehkä sen mukainen. Kaulaa pitäisi jotenkin kaivaa enempi esiin, jos vaan osaisi. Liike kuvia otettiin myös, kun siskoistakin oli otettu.

dsc_1159.JPG

dsc_1197.JPG

dsc_1166.JPG

dsc_1188.JPG

dsc_1168.JPG

dsc_1169.JPG
Ei aina voi mennä täydellisesti…

Sitten klassiset 19vk kuvat kera Pupsan.

dsc_1214.JPGpupuseisoksii.jpg

dsc_1204.JPGpupuistuutaas2.jpg

Sitten vielä muutamaa kuvaa maalta. Käytiin matkalla sisko Pepin luona ja siitä laitan kuvia huomenna…

dsc_1022.JPG

dsc_1066.JPG

dsc_0977.JPG

dsc_0952.JPG
Maasta se pienikin ponnistaa…

dsc_0970-1.JPG


Tuusula Summer show ja Uni 17vk

Posted on

Tänään oltiin Tuusulan näyttelyssä turisteina. Uni ja Naomi oli mukana. Naomi oli näyttämässä Unille, miten näyttelypaikalla otetaan hälinästä huolimatta ihan rennosti. No kyllähän tuo pari osasi nätisti käyttäytyä ja ottaa rennosti. Tyhjässä kehässä mentiin myös pari kierrosta ja hienosti tyttö osas juosta ja seisoa.

LISÄÄ KUVIA TÄSTÄ KLIK.

dsc_0196-1.JPG
Uni miettii… ”isona musta tulee yhtä hieno”.

dsc_0386.JPG
Uni treenaa

dsc_0394.JPG
Ei huvita ei…

Uni on täyttänyt myös 17 vk ja tietenkin piti ottaa klassikko kuvat neidin kasvusta. Unilla vaan on joku kaulaton isopää vaihe. Ai, että teki meili vetästä koira continentaliin samantien 😀 . Ois vilpoisa kesäkampaus. Seisominen ei kyllä huvittanut ollenkaan, mutta jonkinlaiset kuvat sentään sai.

dsc_0411.JPGkoirajapallo.jpg

dsc_0431-1.JPGkoiruliseisoo.jpg