Muutos laumassa

Posted on

Vaikka laumastamme poistui se lauman alin jäsen Naomi, on laumassa huomannut muutoksia. Oletin, että tuo ei paljon hetkauttaisi koiria, mutta kyllä on vähän säpinää pojilla ollut ja Pupulla muuten outoa käytöstä. Naomin lähdettyä vietimme lasten syntymäpäiviä, joissa normaalisti Pupu on viettänyt juhlia suljettujen ovien takana. Lähinnä siksi, että vieraiden tullessa Pupu on ollut kuin tykinkuula, täysin hallitsematon ja lisäksi se on loputtomasti ja loputtomasi piinannut vieraita läpsimällä rapsutuspyyntöjä ja kiipeämällä syliin, eikä mitenkään kauniisti vaan Pupun ronskilla tavalla. Nyt ajattelin pitää Pupun vapaana kokeeksi, koska muistissa oli, että neloskora Unin lähtö vaikutti aikanaan rauhoittavasti. Ja ihme ja kumma, Pupu pystyi olemaan koko juhlien ajan vapaana ja se käyttäytyi kaikin puolin mallikkaasti. Toki se ilahtui ihmisten tulosta, mutta se ei ollut holtiton ja pyöri vain hetken vieraiden ympärillä. Se on käsittämätöntä, miten koira numero 4 vaikuttaa niin rankasti koiriin, mutta 3 on jo lauma ja 4 toimii jo täysin lauman ehdoilla.

Pojilla on myös ollut ilmeisesti jotain pientä mittelyä. Lauman alin lähti, joten kumpi on lauman alin… Pojat ovat panineet ja astuneet toisiaan joka ilta ja välillä Pupukin on ollut siinä mukana. Pojat myös leikkivät enempi keskenään. Toinen istuu olkkarissa ja toinen eteisessä, molemmat tuijottavat tiiviisti toisiaan ja odottavat kumpi tekee ratkaisevan siirron. Vähän kuin entisaikojen lännen kaksintaistelu. Kun toinen liikahtaa, ryntää toinen kahtasataa perään.
Muutama jalan nosto sisätiloissa on myös löytynyt, ilmeisesti tätä samaa pientä testailua… mrrrr, kohta lähtee molemmilta pojilta pallit, jos tämä ei heti lopu…

 



Valtava helpotus

Posted on

En olisi uskonut, että päätös Naomin lopettamista toisi tälläisen rauhallisen, seesteisen olon. Tiedän sisimmässäni, että se on ainoa oikea tie ja kun viimein sain sen päätettyä, tuli valtava helpotuksen tunne. Enää ei tarvitse miettiä onko Naomilla hyvä vai huono päivä, onko sillä kipuja, kolotuksia, huonoa oloa. Miksi se vain nukkuu, miksi se ei halua lenkille, uskallanko pestä sitä nyt vai romahtaako kunto täysin? Eikä tarvitse pelätä, että seuraava ripuli tai kennelyskä vetää sen jälleen kerran todella huonoon happeen ja paraneeko olo viikkojen kuluessa.

Viimeisen pesun jälkeen alkanut alamäki ei ole montaa valonpilkahduspäivää saanut… Lisäksi uudenlaisia oireita, kiljumista ja ulvontaa perääni, kun lähdin jonkun kanssa treenaamaan, pahassa olossa ei ole kiva olla yksin. Mutta tuo lääkärikäynti sen avasi miksi, neste keuhkoissa ei tee kivaa oloa, eikä se että sydän joutuu pamppailemaan valtavalla voimalla. Nämä viime päivät on olleet perushuonoja, ei mitään erityisenhuonoja, muttei mitään huimaa hyvää oloakaan. Herkkuja ja ruokaa on annettu yli tarpeen, syliä ja silityksiä myös (jos nyt Naomi saa näitä koskaan liikaa).

Tietenkin minuun sattuu ja tietenkin minulla on pahamieli ja ikävä. Mutta silti ääni minussa sanoo, että olen tekemässä aivan oikein. En saa ajatella itseäni tai vaikka lapsiani, selkeää on, että kaikille tulee itku ja paha mieli, mutta koira saa rauhan, enää ei tarvitse miettiä ja katsoa koiran huonoa oloa. Koira on tärkein, että sillä on hyvä olla. Se ei elä eilisessä eikä huomisessa, se elää nyt. Ei sille voi sanoa, että nyt on vähän heikompi jakso, kyllä hei kohta taas on ehkä parempi olo…

Lapsetkin on ottaneet tiedon hyvin. Toki Naomin kohdalla tästä hetkestä on puhuttu jo reilun vuoden verran, tiedettiin, että se tulee melko nopeasti eteen. Pojat totesi, että taloon jää vain hullut, kun järjen ääni ja itse rauhallisuus Naomi lähtee. Lisäksi minulta kyseltiin, tietääkö koira, että on sen viimeinen hetki. Usein ne tietää, monesti ne on viime hetkillään valtavan helpottuneita, jotkut ovat jopa unohtavat eläinlääkäripelkonsa ja rauhan vallassa odottavat viimeistä matkaa.

Kaikenkaikkiaan Naomi on ollut todella ainutlaatuinen koirapersoona, sellainen hiljainen varjo, joka ei ole koskaan aiheuttanut hässäkkää tai pahennusta, luotto koira, josta tietää miten se toimii. Hassu otus, joka ei ole viiden vuoden aikana haukkunut kuin kaksi tai kolme kertaa ja nekin ääri tilanteissa. Koira, jolla on kameleontinkieli ja jonka pitää tunkea se kitalakeen asti rakastaessaan ihmistä. Koira, jolle riittää katse, ei sanan sijaan ja toinen katse siihen, että koira toimii ajatustesi mukaan.

Kiitos Maarit tästä hienosta koirasta, jonka meidän huomaan uskoit.

IMGP4980minib-001

Pojan ja koiran ensikohtaaminen. Olimme katsomassa 5-viikkoista Pupua, jonka kasvattajan luona Naomi äitinsä kanssa eli. Vuotta myöhemmin Naomi muutti meille…

mms_img2134096592-002

Sama kaksikko 5-vuotta myöhemmin. Yhdessä koettuna esimerkiksi tokon alkeiskurssi.


Loppu lähenee….

Posted on

Pupu kävi tänään korvakontrollissa hyvin tuloksin, bakteeri oli nujerrettu, mutta hiivaa oli vielä. Hiivaan Canofite tipat kahdeksi viikoksi ja kortisonin alasajo viikon ajan (sitä kun ei voi lopettaa yhtäkkiä). EIköhän Pupukin piristy, kun tabletti lääkkeet loppuu, on ollut jotenkin väsynyt.

Mutta Naomi… Pupu kävi Naomin sydänlääkärillä ja samalla puhuttiin Naomin tilanteesta. Lääkäri kävi katsomassa Naomin röntgenkuvatkin ja koska oireilua on, Naomille jäi kaksi vaihtoehtoa: Lääkitys tai lopetus. Vaikka olen ollut lääkitystä vastaan, kun kilpirauhasenkin kanssa on ongelmia, halusin silti varmistaa, että aloittaako vai ei. Mutta lääkitys ei paranna, eikä myöskään pysäytä tai hidasta sydämen vajaatoiminnan etenemistä, se vain lievittää oireita. Koska Naomin sydän on huonontunut sellaista vauhtia, loppu tulisi melko varmasti puolen vuoden sisään lääkitykselläkin. Lääkäri sanoi, että hän suosittelee lopettamaan sydänpotilaat mieluummin liian aikaisin, kuin liian myöhään. Koirasta on vaikea nähdä mikä on oireilujen todellinen määrä ja mitä kipuja ja tuskaa on. Läppävialliset koirat eivät sydämen romahtaessa kuole sydänkohtaukseen vaan keuhkot alkavat täyttyä nesteestä ja koira tukehtuu, tämä voi tapahtua tunneissa.
Sivukuvissa Naomin sydän oli suht ok näköinen, hieman laajentunut, mutta vatsan suunnasta otetut paljastivat sydämen muuttuneen pallomaisemmaksi, mikä on huono. Keuhkoissa näkyi nestettä. Toki tämä oli tiedossa, että näin tässä käy. Naomillahan on ollut koko ajan kilpparilääkitys hieman yläkanttiin. Naomi voi paremmin, kun lääkitys oli liikatoiminnan puolella, mutta tämä sitten tietenkin nopeutti sydän ongelmia, mutta tärkein oli, että Naomin oli hyvä olla, niin kauan kuin on.

Naomille on varattu maanantai illaksi aika viimeiselle matkalle… Siihen asti neiti saa elää prinsessa elämää ylimääräisin ruoka-annoksin… Minulla on jo nyt ikävä…

DSC_3304-001

DSC_3366


Huonoja uutisia…

Posted on

Viikolla kävimme Pupun kanssa korvia näyttämässä, kun ne oli muuttuneet kaameiksi. Samalla tilasin Naomille aikaa verikokeisiin ja sydämenkuunteluihin. Verikokeet eivät onnistuneet, kun lääkkeen otosta oli liian pitkä aika, mutta ajattelin, että otan koiran kumminkin mukaan sydänkuunteluun, kun en tiedä milloin pääsen tarpeeksi aikaisin verikoetta otattaa. Uutiset sydänkuuntelusta eivät olleet kovin hyviä. Naomin sydänvika on pahentunut. Vuosi sitten kuuntelutulos oli 1/6, keväällä se oli 2/6 ja nyt hyvin hyvin selkeä 3/6. Nyt ollaan jo niillä rajoilla, että tarvitaan lääkitystä. Etenkin kun oireilua on. Naomi on alkanut kieltäytyä taas lenkeistä ja pesun ja trimmin jälkeen oli aivan poikki. Otettiin sitten röntgenkuva keuhkoista ja siellä näkyi vähäisesti nestettä, sydän ei ollut vielä juurikaan suurentunut. Lääkäri konsultoi nyt sitä lääkäriä, joka on moneen kertaan ultrannut Naomin sydämen, jotta tiedetään miten edetään. Jo aiemmin olen sanonut ja olen edelleen sitä mieltä, että sitten kun lääkitys tarvitaan sydämen takia, niin Naomi päästetään viimeiselle matkalle. Ilman sydäntäkin olo on ylä- ja alamäkiä, pelkän kilpirauhasenkin kanssa.

Nyt Naomi otetaan myös nukkumaan meidän makuuhuoneeseen. Öisin sydämeen kertyy yleensä enemmän nestettä ja oireet voimistuvat ja ilmenevät yölevottomuutena. Lisäksi pitää seurata vedenkulutusta. Kun koirat ovat yhdessä, niillä ei ole vettä, mutta erillään ollessaan, kaikilla on vesi tarjolla, Naomilla omansa ja muille oma.

Ekat yöt Naomi on nyt meidän kanssa ehtinyt nukkua, omassa pedissään sängyn vieressä. yöhön on kuulunut juomista, rapsuttelua ja tosi paljon maiskuttelua, mutta en osaa sanoa merkkaako nämä jotain.

Pupullakin korvat oli niin karmeassa kunnossa, että ei ole ikinä ollut. Kipeiltä ne ei vaikuttaneet, mutta ne tunkivat mustaa mönjää ja olivat kirkuvan punaiset. Ja aina kun ne puhdisti, oli ne yhtä mönjäiset seuraavana päivänä! No tulehdus oli niin paha, että korvakäytävät oli turvonneet, eikä lääkäri nähnyt tärykalvoa. Tärykalvo saattaa noin pahassa tulehduksessa olla rikki, joten meidän lääkitys piti miettiä sen mukaan. Mitään tippoja ei voinut antaa. Suun kautta menee nyt kortisoni ja antibiootti ja korviin on tietty oma puhdistusaineensa. Korvat tarkastetaan ensi viikolla ja toiotaan, että sitten saadaan myös tipat kehiin. Korvien pitäisi olla todella kipeät, mutta Pupu ei ole valittanut…

Melkein mä arvasin, että näin käy, kun nappulat otetaan kehiin, mutta en uskonut, että noin hurjaksi korvat menevät. Pupu ja Hupi onkin palautettu nyt takaisin raakaruualle, harjakoirat jatkavat nappuloilla ja lihalla, kun niillä ei niistä mitään vaivoja tule. Nyt vaan etsitään keinoja saada raakaruokintaa halvemmaksi, ostamalla liha erikseen ja tekemällä kasvikset itse.


Pikku pusuja ja vähän hampaisiakin

Posted on

Pihamaan rallit ovat saaneet samanlaisen kaavan. Lelu lentää tai koirat pinkovat, yleensä Pupu eellä ja Hupi perässä. Sitten Jekku päättääkin pysäyttää Hupin ja tekee hirmuisen hyökkäyksen Hupin kimppuun, lopulta kaataen Hupin maahan ja kohta taas meno jatkuu samanmoisena rallina, kunnes taas Hupi kaadetaan. Etenkin jos Hupi saa lelun, on ihan varmaan, että se kaadetaan maahan. Samalla Pupu voikin sitten käytä hakemassa lelun Hupin suusta 😀

DSC_3436-001

Krokotiili iskee varomattomaan saaliiseen

DSC_3496-001

Isku saaliiseen

DSC_3487-001

Hei, mä jäin alle, pelastakaa pienet ceskyt!

DSC_3498-001

Hieno koko suus puruote.

DSC_3596

Yhteistyö on voimaa, Jekku kaataa ja Pupu pöllii lelun…

DSC_3717-001

Hupi levitoi

DSC_3535-001

Naomilla on mennyt viime päivät huonosti. Ulkoilu ei ole maittanut ollenkaan ja lenkille ei ole suostunut lähtemään, nytkin vain hetken oli pihalla.

DSC_3745-001

Jollain saattaa olla lelu…

DSC_3610-001

Bambiiiii

DSC_3388-001

Taikametsän bambi


Mitäs tänään syötäisiin?

Posted on

Nyt kun barffaus on takanapäin voisi katsoa mitä meillä syödään nyt. Kaipaan kyllä barffia, mutta sen toteuttaminen tulee vaan omasta mielestäni liian kalliiksi. Ehkä sit joku päivä, jos olisi vaikka pari pientä koiraa… 😀

Eli meillä sydään nyt nappulaa ja lihaa. Nappuloina on sekoitettu seos Hupin voittamia nappulasäkkejä (Royal Caninin sensible, Hill’s penturuoka, Friskies näytepussi, Specific pienten koirien ruoka)+ ennen barffaamista ostettu Cibaun kala-riisi. Hupi syö omiaan Royal Caninin Hypoallergenic ruokaa ja odottamassa on Virbacin Dermalia. Kellään ei ole tullut mitään erityistä vaihdosta, mitä nyt koirat suorastaan ahmi ekat kupilliset. No nämä ei nykyään enää kyllä kuppiin syljekkään, niin hauska huomata, että nappulalla ovat kupunsa melkein koko ikänsä täyttäneet, kun niin ilostuivat niistä kupeissaan.

Lihana ovat saaneet kesälomalta jäänyttä kuivalihaa, raakaa pakastelihaa sekä ihmisten ruuista jääneitä lihoja. Jotain noista joka päivä.

Lisukkena menee joka päivä edelleen Biolatten 4-legsiä ja Naomilla Ubiqinonia.

Pupu
3dl nappukasekoitusta
1dl kuivalihaa/pakastelihaa/muuta lihaa
vajaa 1tl Biolatte 4-legsiä

Naomi
1dl nappulasekoitusta
½dl  kuivalihaa/pakastelihaa/muuta lihaa
vajaa ½tl Biolatte 4-legsiä
1caps Bio-Qinon 30mg

Jekku
1½dl nappulasekoitusta
½dl  kuivalihaa/pakastelihaa/muuta lihaa
vajaa ½tl Biolatte 4-legsiä

Hupi
4dl omaa nappulaa
vajaa 1tl Biolatte 4-legsiä

 


Treeniä

Posted on

Nyt kun RallyToko treenit loppu, on treenattava kotosalla. Tänään otettiin pientä tottelevaisuustreeniä, lähinnä rallytoko henkeen. Jokaisella harjoiteltiin niitä Jekun alkuharjoituksia ja huomasin, että ei se oikein suju keltään. Naomi sai tehä vähän sinnepäin. Pääosin pikkukoirat liiteli ilmassa metrin korkeudessa, jokainen noista oli pelkkää pomppupalloa, yritä nyt kouluttaa sellasia 😀

Ekana oli Jekku. Harjoiteltiin vähän seuraamista, mutta se meni ihan pompuiluksi ja väärällä puolelle menemistä käännöksissä. En käytä kotikoulutuksissa hihnaa, jotta en korjaa vahingossa hihnalla käytöstä, niin silloin on hieman haastavampaa hillitä koiria. Koska seuraaminen ei niin sujunut, harjoiteltiin paikalla pysymistä istuen ja maaten, niin että kierrän koiran ympäri. Jekku periaatteessa osasi tämän jo, mutta niin vaan koira yritti nousta ja pomppailla ylös.

Sitten olikin haastavin, eli Hubbitti. Hupi harjoittelee edelleen sivulle tuloa ja sillä on selkeitä vaikeuksia tulla lähelle. Koska koira on niin lyhytjalkainen, on itse taivuttava kaksin kerroin ja samalla asento painostaa koiraa ja sitten koirakin jää kauemmaksi. Ohjasin koiran sivulle tuloa vasemmalla kädellä, niin, että koiran oli tultava käden ja minun väliin. Sitten tajusin treenata lähellä oloa. Käytössä on KOM-käsky eteen lähelle tulolle (vanhalle palveluskoirien eteenistumiselle), nyt en vaatinut vielä istumista, vaan sitä aivan kiinni minuun tulemista. Ensin paikallaan ja palkkaus 5 sek välein, ennen kuin koira ehti siirtyä muualle, käsky ennen jokaista namia. Sitten askelta taaksepäin ja palkkaus, kun tarpeeksi lähellä. Koska nami tuli suht ylhäältä minun ihoa vasten, alkoi melko nopeasti Hupi tarjota myös istumista (tai siltä se ainakin näytti, tappijalasta on vaikea sanoa milloin se istuu 😀 ). Lopuksi otin sivulla seuraamista, niin että palkka tuli jalasta kiinni ja vauhti oli tosi hidasta (siis imuttamista). Yllättävän hyvin se sujui, sormet vaan meinasi kuolla ahneen tappijalan kanssa.

Naomi pääsi helpolla, sai uutena harjoitella takaa kiertoa sivulle tulosta, joka oli Naomille uusi juttu, mutta tapansa mukaan se osasi sen melkein heti.

Pupukaan ei toiminut oikein paikalleen jättämisessä, halusi kääntyä, pyrki ylös maasta ja jollei muuta niin pieniä pomppuja pepulla. En tiedä miten saisin Pupun ymmärtämään, että tuo pienikin liikahdus on liikaa. Periaatteessa Pupu tietää mitä paikka tarkoittaa, mutta jostain syystä se ei oikein kumminkaan pysynyt. No treeniä treeniä.

Treenien lopuksi poika leikitti yksivärisiä leluhulluja, piilottamalla lelua eri tavoin. Treeni oli hyvästä, oli kiva katsoa sivusta miten koirat toimii myös lasten kanssa ja lapset pärjää niiden kanssa. Pojille on aina tolkutettu, että jos sanot paikka, niin se on paikka ja koira palautetaan paikalleen jollei se pysy ja niin näytti oppi päähän menneen, niin koirille kuin lapsille. Hubbitin hyppykorkeus jaksaa hämmästyttää ja naurattaa toi Pupu, se raukka ei huomaa, että Hupi jo vei sen lelun 😀