Minun mieleni mukaan koiria puuttuu yksi. Aina kun otan koiria pihalta sisälle tai päästän pihalle, tiedostamattani olen laskenut koirat ja aina tulee tunne, että yksi puuttuu. Sitten järki muistuttaa, että hei, kolme näitä nykyään on. Jotenkin tuo tulee ihan automaattisesti.

Minulle on vihjailtu, että tuon vajeen voisi helposti paikata, mutta ei se niin helppoa ole. Kun olen ihan tyytyväinen tähän kolmen laumaankin tällä hetkellä, 3 aikuista tai no kaksi aikuista ja yksi nuori koira, jotka ei tuhoa ja on sisäsiistejä. Koulutuskin on jo hyvällä mallilla. Mutta pakko myöntää, kun lumi tuli maahan, kaipaili sitä pikku pennun ihmetystä ja hämmästystä… Pentukuume nostelee päätään, tottakai, mutta eipä ole nyt pentuja, joita huolisin. Jos pennun ottaisi, sen pitäisi olla terveestä suvusta, hyvä luonteista, kaunis jnejnejne ei sellasia joka puussa kasva, on helppo olla edes harkitsematta pentuja. Jos Jekun äidille tulee vielä pentuja, niin siinä on sellaiset pennut sitten, että on varmasti vaikea olla ottamatta. Jos pennut tulisi, pitäisi toivoa mahdollisimman rumia 😀 Jekku on kumminkin super terve, mikä tahansa sapuska sopii, polvet ja silmät terveet, sisäsiisti, hyvin oppivainen ja innokas ja asennetta löytyy, paketti on lähes täydellinen.

Olen unohtanut kertoa, että Hupi löysi koulutuksesta maailman parhaan ystävän. Sille häntä viuhui hurjana, kauheasti yrittti leikkiä kaverin kanssa. Hupista ihan mahtava loisto tyyppi! No se oli hänen oma peilikuvansa, jota Hupi ei missään vaiheessa tajunnut, ettei ole oikea koira.