Tätä ajatusta olen pallotellut siitä asti, kun Pupun Doris siskon näin. Pupun turkki on taas kasvanut ja takkuuntuu edelleen älyttömästi. Turkki siis pyrkii nyörittymään itse 😀 . Lähinnä mietityttää miten nyöriturkin saa pysymään siistinä ja hajuttomana. Sen verran mitä nyt olen pulijen ja espanjanvesikoirien nyörityksen saloja selvitellyt, niin pesu on avainsana kai tässäkin, kuten muussakin turkinhoidossa. Suomessa on tiettävästi tällä hetkellä kaksi nyöriturkkia, Pupun Doris sisko sekä musta isovillakoira Hessu (joka samoista suvuista sekin, sen isä on Pupun isoisä ja sen mummo on Pilvi-vainaan sisko). Hessun on annettu nyörittyä aikuisena, joten sekin siis onnistuu. Tässä muutama kuva Hessun nyöreistä alkuaikoina: KUVA1 ja valmiina KUVA2. Nyörissä houkuttaa se, että se on hyvin huoltovapaa muuten, ei pitkiä föönailuja ja turkin leikkailuja. Alussa vaan nyörien repimistä, että turkki pysyy nahkaan asti auki.

Toinen vaihtoehto on taas se perinteinen alasajo eli kaljuksi ajelu. Silmää se ei minulla yleensä yhtään hivele, mutta käytännöllisyys ennenkaikkea. Ja jos nuo nyörit epäonnistuisi, olisi lopputulos tämmöinen kalju ajeltu kumminkin, että sikäli miksi ei testaisi nyörejä…