Ilo on oppinut tihisemällä inisemään, jos joku asia ei miellytä. Jos en tee elettäkään antaakseni ruokaa, koira tulee viereen ensin hymyilemään kauheasti raapien ja sen jälkeen inisee, kuin olisi juuri kuolemassa nälkään. Tänään pesussa Ilo valitti samalla lailla pöydällä, kun sekoittelin shampoot ja sitten kun aloin kastelemaan, niin sama tihinä. No eipä auttanut, pesuun joutui kumminkin. Ilon ääni on semmoinen, että hän on pieni orporaukka. Naomi taas vinkuu yleensä yhden vaativan vinkaisun, jos esimerkiksi haluaa syliin. Vinkaisua tehostaa kostea katse.

Hiihtoloma alkoi ja ajattelin urakoida koiran päivässä pesuun. Aloitin Ilosta, koska se on nopein ja helpoin. Öljyä taisi lipsahtaa vähän liikaa hoitoaineen sekaan, pitää seurata että pitääkö pikapesasta, jos alkaa menemään takkuun. Pitkästä aikaa otettiin Ilostakin kunnon seisotuskuvia, Ilo vaan ei ollut ihan samaa mieltä seisotuksesta, sitä ei olisi huvittanut ollenkaan. Turkki on paikkapaikoin jo maahan asti, Ilohan selkeästi haluaa isona yorkiksi (KUVA), että turkki laahaisi maata… No polvikarvat siellä jo onkin.