Eilinen meni ankarasti urakoidessa, 3 koiraa kävi pesulla ja samalla leivoin tälle päivälle lähes kaiken tarjottavan. Tänään sitten oli vuorossa kahden lapsen syntymäpäivät ja talo täyteen juhlijoita. Pupu vastaanotti juhlijat tuttuun tapaan oven takaa poronluun kera. Se kun edelleen liiskaisi vieraat silkasta rakkaudesta ja kun kaikki ei osaa ottaa vastaan sen rajua rakkautta.

Muut saivat purjehtia vieraiden joukossa, mitä nyt Hupia hieman pidettiin sylissä vieraiden tullessa, jottei jää jalkoihin ja oven väliin. No Hupi taisi saada aika paljon sitä syliaikaa ihan pelkällä suloisuudellaankin 😀 . Jekku ilmoitti aina kun ovesta tuli joku, normaaliin tyyliinsä korkealta ja kovaa. Jekku päätti, myös että serkkuni liikkeistä on syytä ilmoittaa muutenkin. Mistä lie moisen päähänsä saanut… Mutta kaiken kaikkiaan koirat selvyivät loistavasti juhlinnasta ja isossa ihmisjoukossa olemisesta.

Kun iso osa vieraista oli poistunut ja jäljellä oli vain koirankestäviä, pääsi Pupukin vapauteen. Vajaa 5min se jaksoi veuhtoa ja rauhoittui sitten normaaliin olotilaansa. Kaikki koirat alkoi olla puhki ja keskittyivät syömään poronluita ja vaihtelemaan niitä keskenään. Hupilla on ärsyttävä tapa, kun se jää ilman luuta, se menee haukkumaan luun syöjän viereen itsepintaisesti ja kun aikuinen koira häkeltyy, se yrittää pölliä luun. No enää tuo ei niin tehoa, mutta aina voi yrittää terrierin tarmolla haukkua 😀 Ja vaikka luita olisi 20kpl, niitä on aina yksi liian vähän. Pupu yrittää aina ottaa kaikki itselleen ja Hupista paras luu on aina se, joka on jollain muulla.

Pieni koira, suuri luu…

Veto veks juhlijalta.