Nyt on mulla eka sellainen koira, joka todella hajoittaa kaikki lelut. Olen aina ihmetellyt sellaisia koiria, kun ei meillä ole isotkaan koirat saaneet mitään hajalle. No ei Hupikaan ihan kaikkea hajoita, niitä joilla se ei suostu leikkimään eli kongeja ja koko kumisia leluja 😀 . Tasaiseen tahtiin on saanut heittää roskiin suolistettuja pehmoja, revittyjä naruleluja ja muuten tuhottuja leluja. Minun piti jo hakea autotallista pihaleluiksi pois heitettäviä pehmoja, sillä juoksuleikeissä ne kestää, sisällä Hupi tappaa ne alta ajatuksen. Leluja se ei syö, pilkkoo vaan, onneksi. Koirahuoneessa, yksin ollessa, sillä on vain ne lelut, joista ei ole vaaraa hajotessaankaan esimerkiksi nylonluita. Mutta ei ne jotenkin siellä kiinnosta sitä.
Tein sitten itse muutaman uuden lelun, joita olen aiemminkin tehnyt. Nämä on paksusta trikoosta, mutta Hupin hampaille paras olisi varmasti hyvin kestävä hamppukangas. Pitää sitä jossain välissä tilata sitä testiin. Nuo on tosi tiukkaan solmittua kangasta, kestävämpi on tuo munkinsolmu mutta tein toisen vain neljällä letittäen.
Tuhottujen lelujen kavalkadi. Yli oli hetki sitten narulelufrisbee, valkoiselta kanilta irrotettiin ensin korva kerrallaan korvat ja sitten irrotettiin koko pää. Vaaleansinisestä narulelusta irrotettiin molemmista päistä tennispallot ym…
Kahdella eri tyylillä tehtyjä leluja, ylempi munkin solmulla ja alempi perinteisesti neljällä letittämällä.
Pihamaalla riitti vauhtia,, Jekulle selkeästi riitti 😀
Pääosa kuvista oli tätä luokkaa…
Ja aina ne pienet ceskyt on tiellä!
Hangessa on hankala pysyä perässä, mutta tappijalka harjoittelee…
Koira alkais näyttää siltä, että olis jo trimmin tarpeessa, kohta joku sanoo sitä taas vesikoiraksi..
Läpi hankien