Niin on kypsyttänyt jo nuo hohtavat hanget ja liukkaat kelit, mutta eilen ja tänään sai todeta, että ei se kevät niin autuaaksi tekevä ollutkaan. Tiet alkaa olla paikkapaikoin sulana ja kun aurinko niitä vielä lämmittää niin…. koirathan kurastuu! Jekun kauniit valkoiset jalkakarvat on hetkessä ruskeat kuramöllykät. Mahtaa tulla hauskaa, kun karva on jo nyt viime syksystä lisääntynyt ja pitenee entisestään. No se on noita turkkikoirien kiroja mihin on jo tottunut. Ja se on se että mieluummin otan nuo turkkien hoidot, kuin koirankarvat lattoiille, sohville ja vaatteisiin. Näistä roduistahan ei irtoa karvaa.

Lämmintä piisaa ja isovillakin kääntyi pitkästä aikaa nukkumaan tassut taivasta kohden.

Öö mikä tässä on, pitkäkarvainen marsu? Ei vaan Kekku föönattavana.