Eilen oltiin saunassa ja huomasin pienen koirahahmon hiipineen lasioven taakse. Oletin heti sen olevan Jekun, joka ei halua jättää ”mamiaan”, mutta havaitsimmekin sen Naomiksi. Ei muuta kuin kysymys, tuutko saunomaan ja Naomi sukelsi oven alitse saunaan. Autoin neidin lauteille ja siinä se sitten köllötteli saunan lämpimässä. ensin ajattelin, että saa varmaan sydänkohtauksen kuumasta, mutta sitten tuli mieleen, että ihan sama, antaa koiran nyt nauttia, kun vielä voi. Naomi olisi varmasti jäänyt vielä saunan lämpöön, mutta meidän lähtiessä nostin senkin pois. Aikaisemmin Naomi kävi useammin saunassa, täällä asuessa ei ole tainnut olla kuin kerran reilu vuosi sitten.

Naomia katsoo ja käsittelee nyt ihan eri tavalla, kun tietää, että aika voi olla vähissä. Jotenkin haluaa tarjota sill paljon yhteistä aikaa, kun ei se enää lenkeillekkään pääse. Koulusta haku reissullekkin se lähtee autoon mielellään, vaikka ennen inhosi autoilua. Nyt saa sillä tavalla vähän vaihtelua ja virikkeitä elämäänsä. Äitienpäivä kyläilyllä anopilla, naomi oli myös mukana. Voihan se olla, että onkin tuossa vuosia, mutta sitä ei vielä tiedä… Odottavan aika on pitkä, tällä viikolla eläinlääkäreiden pitäisi soittaa lääkityksestä ja tuosta kasvaimesta…