Kun oli kaunis ilma, ilkoulutin lenkin päätteeksi kameraakin koirien kanssa pihamaalla. Jekku ja Pupu riehuivat odotetusti, mutta nyt Naomikin innostui kuin vanhaan hyvään aikaan, vaikka Pupukin oli mukana. Naomi vahti juoksijoita ja tilaisuuden tullen teki hyökkäyksen Jekun kimppuun. Oli ihana nähdä sitäkin muutakin, kuin tärisemässä pihamaalla. Jekku keksi pihamaalta poikien tekemän luolan ja sieltä käsin teki juoksupyrähdyksiä sekä hyökkäyksiä Pupun kinppuun.

Naomin kanssa saa nykyään olla varovaisempikin. Sehän hyppii nykyään jo tulijoiden päälle, mutta lenkkeillessäkin se ei enää kierrä arkana muita koiria. Kun sillä on flexi, niin se yrittää mennä muiden luokse vaivihkaa. Yhtenä päivänä päästin sen pisulle irti tuohon etupihalle ja se veti semmoset laukkaympyrät, että mä jo aloin pelätä, että juoksee tielle. Mutta onhan se silti rauhallinen ja tottelevainen, tuossa kun kahdestaan oltiin, en olisi hämmästynyt vaikka se olisi alkanut puhumaan minulle, niin se tuntuu toimivan kuin ajatus.

Pupu tekee Jekusta selvää…

Ensin menee oikein, Pupu edellä lelu suussa ja Jekku jahtaa…

Mutta voisko joku kertoa Jekulle, että homma ei mene niin, että jahtaaja ohittaa jahdattavan 😀

Pupu ja jekunraato

Naomikin innostui kirmailemaan pihalla, haalarista huolimatta.

Neiti niin töpäkkänä valmiina uuteen hyökkäykseen.

Hyökkäykseeeeeeeeen!

Ja mikä oli rotu? Pomerian? Pakkasella Jekun karvat pörhistyvät…

Joo, on sil ihan kaikki muumit laaksossa…

Ja äkkiä karkuun ja sukellus onkaloon.

Hähhähhäää, etpäs saa kiinni.

Jekunraato