Eilen juuri mietin miten paljon Pupu on rauhoittunut. Tuntuu, etä se on nyt oppinut talon tavoille. Pissavahinko sattuu enää todella harvoin ja nekin huomaan omaksi myöhästymiseksi (”teen vielä tän ja sitten vien”). Sisällä se on lähes huomaamaton, nukkuu jossain tai puuhastelee jotain pientä, pihalla taas painaltaa elämänsä halusta. Hihnassa osaa kävellä ja peruskäskyt tottelevaisuuskoulutuksessa. Tuhoja on tehnyt lähinnä syöden pikkuhousuja rikki ja nenäliinoja, ei mitään isompaa. Kiltti pentu siis oikeastaan ollut, odotin paljon pahempaa. Tuntuu se kova luonnekkin tasoittuneen tai ehkä me on opittu toistemme koukut. Tietenkin tämä on tyyntä ennen myrskyä eli uhmaikää…
Jäin miettimään myös tuota Pupun kokoa, että taitaa jäädä aika pikkaraiseksi, jollei ota jotain hirmu spurttia. Pilvi on kuvattu 7kk iässä lipaston edessä pentunäyttelyn jälkeen. Ja kuvasin (huonolla kamerakännykällä) Pupua saman lipaston edessä. Pilvi leikki myös ennen kuolemaansa mustan 6kk isovillanpennun kanssa ja se oli vain hitusen Pilveä pienempi. En usko että Pupu venyy kuukaudessa sen kokoiseksi. Nyt Pupu on oikeastaan keskikokoisen Simban kanssa samoja kokoja, hitusen isompi. Mutta sen minkä häviää ehkä koossa, Pupu ottaa takaisin muuten 😀
Pupu saa myös ”pikkusiskon”, kiinanharjakoira powder puff neiti saapuu toivottavasti jo ensi viikolla…