Kävin Pupun kanssa Avoimen luokan näyttelytreeneissä, tuossa ihan vieressä. Pupulla oli kivaa, miksipä ei kun sai maksapaloja popsia. Tapansa mukaan Pupu oli vähän epävarma muiden koirien suhteen, etenkin kun porukka staffeja piti kovaa melua tullessaan. Muille piti sitten haukkua, jos tarpeeksi lähelle tulivat. No kun treenaamisen aloitti, niin unohtui moinen möykkääminen. Pupu seisoi hienosti vapaasti ja kolmannella hampaiden katsomisella oli jo niin rauhoittunut, ettei pussannut ja yrittänyt kaataa ”tuomaria”.

Juokseminenkin sujui kohtalaisesti. Pupun perusongelmahan on katsoa minua silmiin kontaktissa juostessa. Nyt juoksutin namipalan perässä, niin että namipala oli kädessä ja meni paremmin. Pitäisi itseasiassa ottaa kosketuskeppi avuksi, jonka perässä Pupu saisi mennä. Mutta paremmin tuo sujui kuin aikanaan.

Viikko on aika miettiä ilmotanko Pupun villakoirien erikoisnäyttelyyn ihan vain Pupun hauskanpidon vuoksi, menestystä on ihan turha odottaa. Toisaalta sinne olisi kiva muutenkin mennä tapaamaan tuttuja ja samallapa se Pupukin voisi käydä maksanpaloja kehässä syömässä, eihän se hylättyä huonompaa voi saada 😀

Mukana oli vain kamerakännykkä ja kuvailin Pupua peilin kautta, joten laatu on mitä on.

Olikos täällä jotain herkkuja?

Hienoa vapaata seisomista.

Naamasta näkee, että kivaa on!