Uni on taas kasvanut ja viikonloppuna näyttelyn jälkeen otettiin klassiset kasvukuvat. Kaikki kuvat löytyy kotisivujen arkistosta ja niin myös uusinkin: LINKKI.
Unin temppukoulu senkuin kehittyy. Jos Uni haluaa pois vaikka pesuhuoneesta, voi näppärästi hypätä oven kahvaan ja avata oven. Tai jos haluaa ruokaa, niin Purina ruuan metallipöntön kansi aukeaa ihan helposti, ainakin Unin mielestä. Sitten voikin taas harjoitella 15 kilon tuhoamista… Siinä missä muut koirat varovasti tökkäävät ovea, kun haluavat sisään, ryntää Uni pää edellä ja silkalla voimalla avaa oven. Jos haluaa päästä tervehtimään tulijoita eteiseen, niin ei siinä paljoa mikään lapsiportti pidättele, sehän aukeaa, kun vain voimalla hyppää sitä päin. Tuo koira kun jotain haluaa, niin se myös yrittää sen saada, yleensä käyttäen raakaa voimaa ja omaa massaa ja ilmeisesti myös sitä pientä järjen ripettäkin käyttäen. Ja ikävä kyllä usein myös onnistuu, kunnes tajuamme tilanteen ja keksimme uusia barrikaadeja koiran tielle.
Uni kuulostaa niin tismalleen Selesteltä! Olisin voinut nuo käytöstavat kirjoittaa Selestestä jo pentuna ja voin vielä tänä päivänäkin. Voimaa ja näppäryyttä niin kaikki aukeaa ja hommat etenee niinkuin pieni isovilla tahtoo… 😉 Rauhallisuus ja maltti on melkosen vieraita termejä. Käännetyt ovenkahvatkin Seleste on hoksannut ja osaa avata nekin ovet..
Onneksi meillä Fealla on tuo koko ja Fendillä tuo luonne…Voin vain aavistaa kuinka turhauttavalta voi tuntua yrittää kerta toisensa jälkeen päästä villurin edelle ”järjenjuoksussa” ennaltaehkäisyn suhteen…Meillä Fendi työntää pienen kuononsa ensin ja Fea sitten voimalla lisää, jos joskus ilkikurisella tuulella, vaan Fea on kun maansa myynyt jos pääsee komentamaan ja torumaan tilanteen ollessa päällä. Fendi taas katsoo pää kallellaan ja tuntuu miettivän mikä ruuvi mamilla on löysällä kun pitää tuolla tavalla hihkua…I love poodles (still and anyway) 🙂 Tsemppiä tahtojen taisteluun!