Teksti perustuu vain omaan mielipiteeseeni.

Olen omistanut toyn, kääpiön ja ison, iso nyt myös tulossa. Tuttavapiirissä isoja ja kääpiöitä. Lisäksi olen 10 vuodessa nähnyt monenlaisia.

Ehdotonta plussaa on, että ei lähde karvaa kuin saksilla, mutta tämä tuo ison työn mukanaan. Villakoiran turkki pitää pahimpaan takkuaikaan pestä viikon välein ja aikuisena väliä voi jopa venyttää 2 kuukauteen hyvälaatuisen lyhyen turkin omaavalla koiralla. Pesuun kuuluu yleensä koiran pesu kaksi kerta, föönaus kuivaksi (ei välttämätön lyhyellä turkilla, jos jättää kiharaksi) ja trimmaus. Koko tähän pakettiin menee turkin pituudesta ja trimmausmallista riippuen toy/kääpiö 1½h-iso näyttelytrimmi jopa 8h. Ison villakoiran ajelu sentin turkkiin kestää noin tunnin. Lyhyt turkki on helppo, mutta sen ajelu työlästä. Turkin voi trimmauttaa ulkopuolisella jolloin hintaa tulee mallista ja koosta riippuen 30-80e.

Luonteeltaan iso eroaa täysin pienemmistä. Keskari, kääpiö ja toy tulevat samoista sukujuurista. Koiran sukujuurista voi löytyä siis jokaista kokoa (toy, kääpiö, keskari). Luonteeltaan nämä ovat haukkuherkkiä, vilkkaita. Ikävimpinä puolina ”pienillä” esiintyy sisälle pissimistä (molemmat sukupuolet) sekä eroahdistusta. Keskari on omasta mielestäni pahin, ison koiran koko ja ääni mutta pienimpien käytöstavat (räksytysherkkyys ym). Poikkeuksiakin löytyy mm meidän toy.

Iso villakoira on kuin iso koira. Luonne on tasainen ja koira ei ole mikään haukkuja. Koira on kohtuu helppo kouluttaa, mutta kapasitetti ei meinaa riittää kunnon harrastamiseen. Meillä tahkosin tokossa ja agilityssä 5 vuotta kunnes luovutin.Tuntuu myös tuttavapiirissä kapasiteetin koiralla loppuvan, mitä korkeammalle on yrittämässä.

Kaikki villakoirat ovat hyviä seurakoiria, sopeutuvaisia ja lapsien kanssa toimeen tulevia, kunnon sohvaperunoita. Uroksetkin tulevat pääsääntöisesti loistavasti toimeen keskenään. Pienten kanssa pitää muistaa että ne menee oikeasti rikki. Alle 4kg aikuinen pieni koira on myös luovutus iässä todella pieni (750g-1kg) ja menee helposti rikki mm. lasten käsissä.

Terveydestä mulla ei ole hyvää sanottavaa. Toyllä oli lopetettaessa polvet sökönä, epilepsia ja silmät vuoti kroonisesti, iso villa juoksi koirasta yli ja perinnöllisesti heikko etujalka meni rikki, eikä sitä saatu lastoitusyrityksistä huolimatta pysymään enää paikallaan (koira tuolloin 5v).
Kääpiöllä oli polvivika, patella luksaatio, joka eteni III asteesta IV:ksi ja elämä kävi liian tuskaiseksi (koira tuolloin 7v).
Isovillakoiran lopetin munuaisten pettäessä (8½v).
Silti tiedän useita vanhoiksikin eläneitä villakoiria.

Silti kaikesta tästä huolimatta meille on tulossa iso ruskea villakoira. Mietin muitakin rotuja, mutta parempaa en löytänyt. Villakoirat on kummikin perusluonteeltaan kilttejä ja hurmaavia, koska ne rehellisesti rakastavat omistajaansa. Ne tulevat yleensä myös toimeen vieraiden ihmisten ja koirien kanssa. Ne ovat viisaita ja vaivattomia. Turkissa on työtä, mutta tykkään puuhata sen kanssa. Hyvin hoidettu villakoira on myös kaunis, oli se millaisessa turkinmallissa vain, puhumattakaan villakoiran kauniista askelluksesta…