Sain palautetta blogini tekstien pohjalta, että minun kannattaisi nyt vaan keskittyä lapsiin ja koiriini ja unohtaa kaikki pentuhommat. Niinpä voisin hieman valaista tässä keskustelussa käytyj ajatuksiani muillekkin. Elikkäs kaikki mitä tänne nettiavaruuteen kirjoittaa, ei ole välttämättä täyttä totta. Hyvin monesti kaunistelen tai kiertelen asiaa, jottei asianomaiset paljastu tai ettei heille tulisi paha mieli kirjoituksieni pohjalta.

Ruokinta asioita mietin ja puin täällä paljon, lähinnä vain puren ajatuksiani tänne, en todellakaan toteuta jokaista miettimääni asiaa. Nytkään ei olla raakaliha+kuivanappula linjalla, vaikka siitä kirjoitinkin joku päivä sitten. Ihan sillä samalla raakaruokinta/barf linjalla mennään, jolla on menty jo kuukausia. Pupulle vaan lisäsin lihan osuutta, koska sen maha ei tykännyt niin suurista luu määristä.

Ja Uni, Unissa itsessään ei varmasti ollut mitään vikaa. Koira elää onnellista elämää Liisan luona, mutta se ei olisi varmasti elänyt onnellista elämää meillä. Ja kun syynä on vauva, ihmiset älähtää, että vauva ja koira voi elää samassa. Niin, niinhän meilläkin elää, Pupu, Naomi sekä nyt edesmennyt Ilo pärjäävät aivan hyvin täällä vauvan kanssa ja elävät aivan onnellista koiranelämää. Unille tämä yhtälö oli vain yksinkertaisesti liikaa, ei koiralle voi sanoa, että ootas hetki, älä kiipeä seinille, kyllä tämä tästä tulevaisuudessa. Toivottavasti en joudu enää koskaan yhdestäkään koirastani näin luopumaan, tämä on ollut uskomattoman raskasta itselleni, vaikka Uni elää ihan maailman parhaassa kodissavarmasti onnellista elämää!

Entäs Jekku. Myönnän tehneeni jo eilen suuren virheen ottaessani Jekun mukaani. Hakutilanteessa se oli jo arka, niin minua, kuin lapsia kohtaan. Minua epäilytti suuresti sen luonne ja sanoinkin sen monta kertaa kasvattajalle. Sovittiin sitten, että kokeillaan päivä-pari tai jopa pari viikkoa. Mutta siinä vaiheessa, kun pentu tosissaan murisee lapsille sohvan takaa edelleen toisena päivänä, kun ne ottavat askeleen siihen suuntaan, niin en näe siinä toimivaa yhtälöä. Minullehan tuo on kiltti lapatossu, kaikki muut ihmiset ovat mörköjä. Namin niiltä voi hakea, mutta sitten on jo syytä siirtyä pois. Aikuisessa perheessä missä koira ei joudu koko ajan kohtaamaan uusia ihmisiä, tuo koira on varmasti mitä mainioin. Vaikka se on ollut vasta päivän, niin tiedän kyllä millainen normaali pentu olisi ja miten se käyttäytyisi. Tämä ei ole sitä mitä lähdettiin etsimään ja hakemaan, kilttiä perhekoiraa näyttelyihin kaveriksi. Olisi vain eilen pitänyt jättää Jekku ottamatta, kun se jo silloin siltä tuntui ja kaikki varoituskellot soivat päässä.

Mutta joo, ei kannata uskoa kaikkea mitä ihmiset nettiin kirjoittelevat, ei näidenkään tekstien pohjalta saa meistä ollenkaan välttämättä oikeaa kuvaa, jollei tunne henkilökohtaisesti… Ja huolestuneille sanottakoon, että kesälomat tässä koittavat, että pennun hankinta varmasti laitetaan ainakin siksi aikaa jäihin, vaikka olenpa saanut jo puhelun ja muutaman viestinkin pienistä vapaista pusuttelevista puuteripojista, mutta katsotaan 😀