Mikä voikaan olla ihanampaa aamu-unisena, kuin kävellä olohuoneessa paljain jaloin,  pienten naskalihampaiden pureutuessa ihoosi joka askeleella. Kulkemistasi säestää jatkuva, auh, ei, auh, ei 😀 Hupilla oli tänä aamuna superriiviöisvaihde päällä. Syliin otettuna nenä sai vuoron pusuja ja vuoroin haukkauksia. Vastapainona, voiko olla suloisempaa, kuin väsyneenä koiransänkyyn nukahtanut pieni pentu, jonka jalat nytkii hurjan unen tahtiin.

Tänään, koska virtaa riitti (onko yllätys meidän talouden koirilta 😀 ), lähti pikku Hupi mukaan aamulenkille, joka suuntautui puistoon. Ekan kerran mukana pidemmällä kuin ihan tuossa korttelin ympäri. Hyvin pikku mies pysyi vauhdissa, kun hitaaseen tahtiin kävelin, koirien painellessa irti. Murina-Jekku on selkeästi idoli. Jekun kintereillä piti viipottaa ja katsoa tarkkaan miten koipea nostetaan. Pupu oli hyvin rasittavana, sillä oli virtaa yli rajojen ja koska tukkakin lähti, niin se tuo aina 200km/h lisää vauhtia. Koko ajan kävi härkkimässä Jekkua ja Naomia ja sai ihan komentaa lopettamaan.

Menomatkan Hupi kulki sylissä ja paluu matkalla se pääsi rattaiden kyytiin. Muutaman kerran sai palauttaa paikalleen, mutta hyvin se siinä pysyi. Ei kumminkaan vielä 8 viikkoisena kävelylenkkejä kävele, muuta kuin noita pissastuskierroksia lähimaastoon.

Suuri puisto odottaa valloitusta.

Koko lauma.

Täydellinen paikka kulejtukseen pienelle pojalle.