Minulla on lonkat kiukutelleet viimeisen viikon, rasitusvammaa lääkärin mukaan, joten koirat ei ole päässeet kunnolla lenkkeilemään. Onneksi on tuo oma piha, jossa ne voivat sitten porhaltaa pahimmat virtansa pois, mutta ei se silti kävelylenkkejä korvaa. No isäntä on ottanut välillä yhden koiran mukaansa ja käynyt pitkän lenkin. Pari päivää nuo koiran helposti pärjäävät pelkillä korttelikierroksilla, sitten alkaa selvästi pikku hiljaa vieteri kiristyä ja Jekussa se näkyy yleensä ensimmäisenä. Se alkaa hälyttää pienimmästäkin ja hälytykset menee vähän yli, suurella voluumilla ja kauhealla kohkaamisella. No reipas lenkki ja meillä on taas pahimmat purkanut poika, joka osaa taas hälyttää ovesta tulijat, ihan normaalilla äänensävyllä.

Hupi on osannut ihan itse purkaa liika energiaa, sinkoillen pitkin kämppää. Erityisen hauskaa on hyökkäillä aikuisten niskaan ja ihan parasta on pureskella kävelevän Pupu jalkoja 😀

Hupi on treenannut tulevaisuutta varten mm. koulun pihan laidalla seisten (juoksevia ja kiljuvia lapsia), ei pelottanut, olisi halunnut mennä leikkiin mukaan. Sitten käveltiin parkkihallissa harjoittelemassa kaikuvaa tilaa, ihmisiä, rämiseviä kärryjä ym. EI mitään pelkoa, häntä pystyssä tepsutti kun vietiin rämisevät kärryt pois. Näitä kaikkia asioita on muutkin koramme pentuaikana harjoitelleet.

Kuvissa on nyt näynyt Hupin yllä pinkit valjaat. Normaali arjessa emme valjaita käytä, mutta kun extempore nappaan pojan mukaan, on nuo yleensä käsillä ensimmäisenä. Hupin omaa pantaa ja hihnaa kun ei aina jaksa selvitellä isosta sotkuisesta hihna nipusta, jollei olla kaikkien kanssa lenkille lähdössä…

Parkkihallissa harjoittelemassa

Ei pelottanut rämisevät kärrytkään

Pikku neiti meni ”nukkumaan” Hupin viereen