Pupu keksi aamupäivällä loistavan tuuman. Pihalla pyöri kesän jäljiltä linnunpelättiminä kaksi vappuhyrrää. Vimmatusti pyöriessään ne kiinnostivat suunnattomasti koiraa. Lopulta niiden kimppuun oli pakko hyökätä. Pupu vaani ja teki valtavia loikkia hyrrien päälle ja repi niitä irti maasta. Leikki ei loppunut muuten kuin kantamalla koira sisään.
Tänään on hyökkäity lahkeidenkin kimppuun taas urakalla, sekä jalkojen, hampailtu käsiä, ihan mitä vain mikä liikkuu tai ei liiku. Taistelutahtoa ei ainakaan puutu. Energiaakin on ollut vaikka muille jakaa. Lopulta Mallu muistutti aktivoinnista, enpä olisi tajunnut sitä näin pienen kanssa aloittaa, pikkasen muisti rapistunut koirien pentuajoista. Lisäksi muistelimme, miten perheen ainoat koirat oli pahimpia hammastelijoita. Kun perheeseen tuli lisää koiria, pennut eivät hammastelleet ihmisiä vaan toisia koiria, sikäli on helpompaa jos perheessä on jo ennestään koira (no haaveissahan oli pentu Pilven rinnalle, mutta kohtalo päätti toisin). Mutta eiköhän tästäkin kaverista hyvä saada jahka ikää ja järkeä kertyy lisää, Mallu lohdutti Pulmunkin olleen pentuna aivan kaamea mutta nykyäänhän se on erittäin hyväkäytöksinen narttu, ilman mitään kommervenkkejä. Helpompi se on kumminkin hillitä energistä koiraa kuin yrittää innostaa flegmaattista toimimaan. Kun koulutukset ovat kumminkin suuntanamme, niin tämmöinen innokas pentu on helmi.
Ensimmäiset ”vieraatkin” tulivat tänään katsomaan pentua. Jokke yritti epätoivoisesti kuvata pentua huippukamerallaan, mutta Pupu ei oikein antanut työrauhaa hyppimällä innollaan mahallaan maassa makaavan kuvaajan päälle… Muutama onnistunut sieltä tuli, katsotaan laittelenko niitä tuonne kotisivujen puolelle edustuskuviin ;o).
Otimme sitten aktivointi tuokion illalla. Pulmana oli vessapaperi tötterö, jossa oli sisällä makupala. Sen neiti selvitti moneen kertaan. Lopuksi sirottelin nameja olkkarin lattialle, osan piiloon ja Pupu etsi niitä innolla. Ehkä siitä tulee parempi kuin Pilvestä aikanaan, joka vaan hösötti ympäriinsä, eikä tajunnut etsiä.
