Sää menee lahjakkaasti äärilaidasta toiseen. Ensin kuljetaan monta kuukautta kaulaa myöten ravassa ja sitten palellaankin jo -15 pakkasissa. Hupilla palelee jalat, se tarttis jotkut tossut. Se menettää taas kävelykykynsä, kun tarpeeksi paleltaa ja tuuskahtaa hangelle kiljumaan. Aika hassua sikäli, että meillä ennen paleli vain villakoirien tassut juuri ajeltuina ja Hupilla on paksut karvat jaloissaan. Haastetta tossujen etsimiseen tuo varmasti tappijalat, niihin ei mitä tahansa tossunvarsia saa kiinnitettyä… Saati sitten suostuukohan tappi edes tossukoiden kanssa kävelemään. Pitäisi vielä selvitellä mitkä tossut on parhaat…
Pupu on aina melkoisen kalju ja ajelun jälkeen olen harmitellut, ettei Pupulla ole kuin ulkotakki. Samoin Hupi on näyttelytrimmin jälkeen hyvin kalju. Niinpä tilasin nyt kokeeksi vinttikoirien käyttämiä lämpöpaitoja TÄSSÄ LINKKI. Saapa nähdä kun tulevat, että toimiiko.
Pojilla on mennyt myös nyt kovaa. En ole päässyt pahemmin kunnon lenkeillä jalkavaivan takia, niin koirat ovat saaneet painia pihamaalla. Virtaa on, niin pojilla menee vauhdikkaasti sisällä ja ulkona. Pääosin Jekku yrittää astua Hupia, mutta silti koko homma on leikkiä ja painia. Pihalla sitten juostaa peräkanaa ja painitaan hetkittäin. Silloin ei kyllä kylmä tunnu haittaavan.
Paini alkakoon
Hupi jäi painissa alakynteen.
Kaikki keinot on sallittuja 😀
Ravistus
Tälleen se alkaa, varpaiden palelu. Ensin ravistellaan ja sitten ei pysty enää kävelemään…
Jekkua ei pakkanen palella, se vaan pörhistää itsensä samojediksi.
Kukahan kulkee minun tielläni?
Ei tätäkään palella…