Hyvin Nao alkaa sopeutua ja pikkasen avautuakkin. Kun taas aamupäivällä harjoiteltiin näyttelykipitystä, niin jopa innostui hyppimään minun päälleni, lihapullan perään. Vauhtia vielä puuttuu, neiti kun on hieman pidättyväinen kumminkin. Tosin, kun otin Ilon ja Pupunkin juoksemaan Naon kanssa, lihapullan perässä, niin alkoi joka tyypiltä vauhtia tulla ”Noi syö mun lihapullat!” 😀

Nao oli myös yksin mukana Leevin jalkapallo ottelussa ja puhtain paperein se meni. Vähän koiraa ihmetytti, että mitä me täällä tehdään, mutta onneksi löytyi pikkutyttö rapsutuspalvelijaksi. Sen jälkeen vielä käveltiin Keravan keskustassa kyytiä odottelemassa ja koira kulki kuin olisi ollut meillä pidempäänkin.

Meno on tytöillä välillä hurjaa. Nao ja Ilo astuu vuoron perään toisiaan (Naon juoksun takia) . Pupu ei astu, mutta tökkii Naoa usean kerran peräkkäin. Samalla lailla koira tekee marsuillekkin, etten tiedä mikä idea siinä on… Ilo on kyllä seonnut täysin Naon tultua. Se juoksee rallia Pupun kanssa pihalla, että välillä ihan hirvittää. Siitä on tullut nyt pentu, joka nauttii elämästä, se antaa Naon hoitaa pomon hommat.

Nao kulkee myös päivittäin autolla, eikä ole enää kertaakaan oksentanut. Toki matkatkin on olleet lyhyitä