Mitäpä sitä tekisi äitienpäivänä kuin pesisi koiran ja treenaisi sen kanssa. Kotipihalla sivulla kulkeminen toimii kuin unelma. On aivan sama onko pää ihan kenossa, kun koira seuraa vauhdilla, joudun jopa itse ottamaan juoksuaskelia. Koira on välillä jopa riehakas, mutta sitä ei estetä millään tavalla. Nyt on kaksi viikkoa aikaa treenailla painostavimmissa paikoissa eli häiriön alla. Saa sitten nähdä onko näyttelypaikka sille liikaa ja ei toimikkaan enää siellä.

Naomista saisi myös hyvän tokokoiran, se oppii hyvin nopeasti naksuttimella vaikkakin on hyvin silkkihansikkailla käsiteltävä, ettei ota nokkiinsa.

Ilon iho on nyt voinut hyvin… eiliseen asti. Seiti ei neidille maistunut ollenkaan, ei raakana, eikä mikrossa kevyesti kypsennettynä, joten olen antanut lammasta. EN tiedä onko se lammas vai pihanurmikolla makoilu, kun eilen oli mahan alus täynnä näppyä. Toivottavasti ei nurmi tai olemme pulassa!

TÄSSÄ LINKISSÄ PARI NAOMIN TREENIVIDEOTA