Pupu ja Ilo oli tänään Citypuudeleiden näytteleyharjoituksissa. Oli kivan lähellä, kun Kennelliiton tilat on siirtyneet tuohon parin kilsan päähän. Pupu louskutti kaikki koirat kun tultiin paikalle, siellä kun oli ”suuria ja pelottavia” isovillakoiria. Aluksi oli isojen koirien vuoro. Kun Pupu kehään pääsi ja harjoitus alkoi, niin koira taas loisti. Pupu sai kehuja hienosta käyttäytymisestä ja kauniista liikkumisesta kehässä. Pupu seisoi taas hienosti ja juoksi hirmu hyvin. Kieli roikkui puolimatkassa kun koira oli niin vauhdissaan, melkein olisi voinut luulla esittävänsä sakemannia, vauhti oli ainakin sen mukaista. Kehän ulkopuolella koira sinkoili kuin heikkopäinen ja näytti täysin kouluttamattomalta 😀 Ilolta ei sylejä puuttunut, kun Pupu oli kehässä, vapaaehtoisia koiranvahtijoita riitti ja reippaasti Ilo muiden sylissä olis sillä aikaa kun isosisko paineli pitkin kehää.
Ilo pääsi sitten kipittämään pikkukoirien kanssa. Hienosti neiti seisoi pöydässä ja maassa, itsellä on vaan harjoittelemista pienen koiran esityksessä. Nätisti neiti myös kipitti lattialla ja oli onnessaan koska makkaraa sai palkaksi. Ilo ei myöskään arastellut vaikka isommat ja vauhdikkaammat koirat meni vauhdilla sen ohi juostessa.
Jännä huomata, miten erillaisia nuo kaksi ovat. Pupu on vauhdikas ja sinkoaa joka suuntaa. Haluaa innolla pussata kaikki koirat ja ihmiset. Kehässä tämä myös näkyy todellisena show luonteena, koira on yhtä liikkuvainen myös kehässä, mutta siellä sen saa makkaralla kanavoitua loistavaksi liikkeeksi ja seisomiseksi. Pupu seisotetaan vapaana, koska koira pysyy näin parhaiten paikallaan. Muihin nähtyihin villakoiriin nähden Pupu on villakoirien Peppi Pitkätossu, semmoinen varsinainen rämäpää. Muut villakoirat tuntuu rauhallisemmilta ja hillitymmiltä. Tosin kun valtava ylimääräinen energia on kulutettu, sieltä alta tulee vähän rauhallisempi ja se kotona näkyvä villakoira esiin.
Ilo taas on rauhallinen ja harkitseva ja helposti lahjottavissa. Ilosta kaikki on kivaa, kunhan makkaraa riittää. Kehässä koira esiintyy hillityn kauniisti ja sitä on helppo käsitellä. Kun Ilo kävelee, se tietää olevansa kaunis ja että kaikki ihailevat sitä. Ilo ei myöskään sinkoa muiden ihmisten luo hallitsemattomasti, vaikka tykkääkin kauheasti ihmisistä (pysyy lähellä, varsinkin jos makkaraa riittää). Ilo seisoo pöydällä todella hienosti, ihan kuin olisi ikänsä harjoitellut siinä seisomista. Koiraa saa rauhassa ”vanuttaa” nättiin asentoon, jossa se sitten pysyy.
Kuvassa Pupu näkyy kieli pitkällä vauhdikkaan kehäharjoittelun jälkeen ja Ilo esittää söpöä. Lisäksi muuta tunnelmaa.
