Pupsa oli tänään aamusta Helsingin Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla näyttelyssä. Vastuksena oli vain yksi koira, sama joka voitti meidän nuorten luokassa viime viikonloppuna. Ja koira voitti tälläkin kertaa. Huonolle ei tosin hävitty, sillä Uni on koiran tätipuoli, Selesten mummo kun on Unin emä. No Pupu oli kumminkin paras narttu-2 ja sai vara-sertin. Yrittivät tyrkyttää myös VSP (vastakkaisen sukupuolen parasta), mutta kävin palauttamassa lappusen, sillä rotunsa paraskin oli narttu, joten ei Pupu voinut olla vastakkaista sukupuolta 😀 .

Tuomarina oli Inga Siil Virosta ja arvostelu meni näin:
20kk, Pieni kokoinen  narttu. Kaunis sivukuva seistessä. Hyvä muotoinen pää, mutta kuono-osa saisi olla voimakkaampi & alaleukaenemmän. Hyvä kaula.Riittävästi kulmautunut edestä & takaa. Hyvä runko. Hyvä ylälinja & hännän kiinnitys. Väri saisi olla tummemman ruskea, mutta hyvälaatuinen. Liikkuu ahtaasti edestä. Liikkuu hyvin sivusta. Erinomainen luonne.
ERI, NUK-2, PN-2, vara-sert.

Ihan muisteluna tässä smaan tuomarin arvostelu lokakuulta 2008…
Junioriluokka ERI, JUK-1, PN-1, VSP, SERT
Erittäin hyvänkokoinen, feminiini narttu. Kaunismallinen pää, mutta ilme voisi olla parempi. Erinomainen kaula. Tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Vankka luusto. Erittäin hyvä runko. Hyvä hännänkiinnitys. Erinomainen turkinlaatu ja väri. Erinomainen tempperamentti. Löysät kyynärpäät liikkeessä. Liikkuu reippaasti, mutta voisi kantaa itsensä paremmin.

Pupun liike on edestä ahdas tai ainakin hullun näköinen varmaan siksi, että koira seuraa tiiviisti nenä reidessä kiinni. Hetkittäin saan sen irtoamaan ja katsomaan eteen. On pakko treenata, että saisin sen kulkemaan nenä eteenpäin, mutta en ole keksinyt miten sen saan tekemään niin, kun alle 3kk iästä on opetettu kulkemaan tiiviissä kontaktissa.

Tässä vielä kaunis liike.