Peltoilemassa | Sininen eläintarha

Lähellämme on pelto, jossa paljon käymme kävelyillä. Pelto on varmaan jotenkin myrkytetty, sillä keväällä se kasvaa voikukkaa ja nyt siinä on enää harvakseltaan rikkakasvia, mitään viljeltyä se ei kasva. Pellon ulkopuolella on metrinen heinikko, ettei ole kasvupaikasta kiinni. Vähän aikaa ollaan oltu pellolta poissa, koska siellä nähtiin käärmeitä. Mutta koska pelto on paras paikka juoksutella koiria, niin palattiin sinne kävelyille käärmeistä huolimatta, niitä nyt voi olla vaikka kotipihallakin.

Nyt pellolla oli todella paljon naurulokkeja, mietin jo pesiikö ne siellä, kun osa makasi maassa toisten kytätessä vieressä. Pelkäsin hankaluuksia jos näin olisi ja suuntasin kahden lauman välistä, mahdollisimman vähällä häiriöllä. Kerran meinasi Jekku lähteä, mutta onneksi oli ottanut rapisevaa namia taskuun ja koirat palasi välittömästi (Lidl:n myymiä koiran lihatikkuja). Hupi muutaman kerran katseli suht lähellä olevia lintuja, mutta kevyellä pyynnöllä jätti ne rauhaan.

Kun saavuimme pellon reunaan, metrisen heinikon alkuun ihmettelin missä Naomi oli, sitä ei näkynyt jaloissa, eikä takanani avoimella pellolla. Huusin muutaman kerran ihmeissäni ja sieltähän Naomi tuli, lintujen suunnalta 😀 (linnut eivät kyllä pesineet vaan lepäsivät pellolla). Heinikossa kulkiessa mietin montakohan punkkia mahdamme saada, mutta ilmeisesti nolla, ainakaan vielä en ole keltään löytänyt.

Naomi on ollut ihmeen virkeä viime päivät, nytkin pomppi heinikossa omia reittejään ja pellollakin oli lähdössä lintuja katsomaan, ihan ennen kuulumatonta. Onko muutoksen syy ruokavalio vai ubikino vai molemmat, no ainakin positiivisia vaikutuksia. Raakaruokinta on muutenkin alkanut helposti, kaikilla koirilla oli osittain raakaruokinta pohjalla, vaikka nappuloita saivatkin, niin olemme säästyneet vatsavaivoilta. Tällä hetkellä annostus on laitettu yläkanttiin ja kun näen lähteekö koirat turpoamaan alan vähentämään. Näin päin on helpompi mennä, kuin nälkää kurnivien kanssa.