Eilen meillä kävi trimmissä supersuloinen Manu (Bayarin MR. Maestro), rodultaan bichon havanese. Pesun aikana herra oli tosi nätisti, mutta föönatessa se oli hassu. Se piti samanlaista ääntä, kuin mitä sorsat pitää lentäessään. Antoi pusun ja sitten huusi onk, onk, antoi taas pusun ja sitten taas onk, onk ja pusu 😀 Trimmauskin onnistui ok, vaikkein kyseistä rotua ole koskaan leikannut. Poika sai polkkatukan ja toiveissa oli säilyttää Manumainen ilme, joten nostin parran päälliskarvat ylös ja leikkasin suun ympäriltä karvat ja kun päälliskarvat laski alas, ei edes huomannut, että turkki oli leikattu parrastakin. Oli muuten todella ilo laittaa koiraa, joka oli ensiluokkaisesti pidetty turkiltaan. Ja kun koirakin oli luonteeltaan todella ihana ja helppo.

Sitä jäi oikeasti miettimään, että pitäisi kokeilla itsekkin välillä muita rotuja kuin harjakoiraa ja villakoiraa, joku muu rotu voisi sopia täydellisemmin meille. Villakoirissa hieman häiritsee se ylitsevuotava rakastaminen ja siitä seuraava hyppiminen ja sinkoilu, lisäksi ainakin meillä on ollut kaikilla haukku herkässä. Ja harjakoirassa taas häiritsee se reaktioherkkyys ja herkkähaukkuisuus ja epävarma sisäsiisteys (ja siis Naomihan on epätyypillinen harjakoira, joten sitä ei lasketa tähän). Silti tykkään molempien rotujen kiltteydestä ja siitä, että niihin voi luottaa, että tulevat kaikkien kanssa toimeen. Molempia on myös helppo kouluttaa. Mutta Manun sekä sen ceskypennun tavattuani totesin, että oikeesti voi olla olemassa Naomimaisia rotuja, joista ei lähde karvaa ja elämä voisi olla siten koirien kanssa vielä helpompaa 😀

No trimmin jälkeen Manu ei edelleenkään vihannut minua, vaan oli kaikkien kaveri ja veti Jekun kanssa rallia ympäri kämppää. Pojat kun on aika samaa ikää. Jekulle laitoin varmuudeksi vaipan ja olihan se jonnekkin yrittänyt pissiä isotellakseen, toisin kuin Manu… Mut pojilla oli hauskaa, Jekku otti kunnon vauhdit ja tarkoituksella liukui parkettia pitkin mutkaan… 😀

Tänään oli Jekun vuoro käydä pesussa ja huomenna Riihimäelle kehään vaihteeksi.

Ihanainen, minut hurmannut Manu

Voiko tämmöistä vastustaa?