Minusta tuntuu, että kaikki kuvat mitä Pupusta saan pihalta onnistumaan, on pomppimista johonkin suuntaan enempi tai vähempi. Koiraan on kyllä tullut muutenkin enempi virtaa, niin että yhtenä päivänä lenkin jälkeen olin valmis myymään sen ensimmäiselle ohikulkijalle. Pupu on aina reagoinut proteiinin lisääntymiseen ruokavaliossa ja taas on käynyt niin, että koirasta on löytynyt ihan uusi vaihde, kun on saanut nappulan rinnalla osittain raakaruokaa. Toivottavasti tämä menee ohi. Tuolla aiemmin mainitulla lenkillä, Pupu haukkui aivan pieniin läjiin ohi meistä ohi menevän sheltin, joka katsoi kauhuisena. Purkaukseen ei edes auttanut päässä ollut kuonopanta. Yleensä Pupu sanoo jokaiselle ohi kuljettavalle koiralle vuh, mutta tämä oli nyt 100% enemmän haukkumista.
Naomi sai uuden Hannan ompeleman haalarin, ensimmäinenhän piti sopia, mutta kotona sovituksessa puku ei sopinutkaan vaan Naomin vatsanympärys oli aivan liian suuri. Nyt sitten Hanna teki ihan kaikkien mittojen mukaan (ensimmäinen oli valmis, jonka oletin mahtuvan) ja nyt siitä tuli täydellisen sopiva. Haalarissa on fleecevuori, välissä vanu ja päällä ulkoilukangas, nyt kelpaa neidin tepsutella pakkasessakin.
Ja pomppu lähtee…
Ja tadaa! Lumikasasta löytyi lelu!
Ja yllättäen, pomppaa!
Jekku, sä oot tylsä, leiki mun kaaaaaaaaa! Pupu aina tekee ulvohaukun turhautuessa, jos joku ei halua riehua sen kanssa.
Ravistus, läpäläpäläpä.
Aidan vartijat
Naomin uusi haalari, joka on tehty juuri Naomille, mopsin vartaloiselle harjakoiralle 😀
