Tänään jäi Uni ekaa kertaa muun porukan kanssa keittiöön, makuuhuoneeseen ja pesuhuoneeseen. Unin pesuhuone yksiön portti poistettiin. Käytiin kaupassa ja mikä oli tulos takaisin tullessa… Keittiön pöydältä oli revitty kaikki kangastabletit alas, niiden mukana myös lasit, onneksi ehjinä. Pöydältä oli päätynyt lattialle myös leipäkori, joka oli ollut täynnä erilaisia näkkileipiä. Siis todella oli ollut täynnä. Uni uskomaton oli popsinut siis korillisen näkkileipää pahimpaan nälkäänsä. Yksikään meillä ruokaa varasteleva koira, ei ole koskaan halunnut varastaa jotain niin tylsää ruokaa kuin näkkileipää! No jäi sit neidiltä päiväruoka saamatta, eiköhän se maha jo ollut täysi. Lisäksi löytyi myös pureskeltu keittiön lattialista, hampaiden vaihto on pahimmillaan. Listaan voisi vielä lisätä kuopan keskellä nurmikkoa Pupun trimmauksen aikana ja veden kuljettamisen suussa parketille… Siinä Uni on erityisen kunnostautunut. Se ei jotenkin juo siististi, sen suu vuotaa. Siirrettiin kuppi keittiöstä pesuhuoneen perälle, kun aateltiin, että siinä on matkaa, ettei lattia kastu. Mutta niin taitava se vaan on, että pystyy kuljettamaan vettä monta metriä suussaan 😀 .
Useamman päivän turkkia avattuani pesin Pupun. Järvipesu oli saanut sen aivan kamalaksi ja suihkeen kanssa sain sen pysymään auki aina avaamisen jälkeen, kunnes turkki oli täysin auki. Öljysin tukan ennen pesua ja käytin hoitoainettakin pesun jälkeen. Kuivaukseen meni hoitoaineesta huolimatta vajaa tunti. Pesussa käytin mustan koiran shampoota ja jotenkin koirasta tuli hieman erivärinen kuin ennen (tai sitten se on vain kuvitelmaa). Ei siitä kyllä mustaa tullut, mutta värit jotenkin syveni.
Leikkasin itse turkin, mutta ei siitä järin hyvä tullut. Peppupallot jäi aivan liian valtaviksi ja takajalkojen konetyön rajakin taitaa olla liian ylhäällä… Korvakarvoja ei ole koiralla juuri ollenkaan. Onneksi Uni on antanut nyt pakettien olla suht rauhassa, olen nyt käyttänyt tuota itseliimautuvaa tukisidettä, jota oli Ilonkin niskassa.
Pupuunkin iski vallattomuus.
Pari päivää sitten oltiin Karkkilassa Beach Partyissä ja koirat (sekä lapset) oli sen aikaa hoidossa veljelläni. Tässä muutama kuva sieltä.
Apina ja Gorilla
Ilo ja Naomi uusissa Vänttisen valjaissaan.
Meidän Frodo isovillakoirauros (10 v.) on koko ikänsä harrastanut tuota veden kuskaamista suun pielissä. Viiden metrin vesijanan muodostus on helppo juttu. En ole vielä keksinyt keinoa estää, ellei satu olemaan paikalla käskemässä PAIKKA ja suun saa kuivattua. Onneksi 1-vuotias Caro ei ole omaksunut isänsä tapaa. Muutenkin sen tapa juoda on paljon hiljaisempi ja hillitympi. Johtuu ilmeisesti huulten rakenteesta. Unin kasvukuvia on kiva seurata. t. Eija
Minäkin olen nähnyt isovillakoiria (en koskaan pieniä), jotka ottavat suun täyteen vettä ja kuljettavat sitä eri huoneeseen. Kun katselin yhtä, se otti vettä suun täyteen, käveli olohuoneeseen ja vain yksinkertaisesti avasi suun ja katsoi kun vesi räjähti lattialle : )
Heh, tuota Frodo ei onneksi tee, vaan vesi on ihan juomisen jämiä. Mitä se isovillakoira ei keksisi 🙂 t. Eija