Hupi on nyt useamman viikon käynyt toko treeneissä, tuskaisella menestyksellä. Tänään, kun Hupilla taas korvat vaivasivat (söi varmasti eilen vaikka ja mitä lasten syntymäpäivillä ja korvat ei tykänneet, niinpä Hupi taas raapi ne), mietin, että ehkä ottaisin Hupille varakoiran, Pupun kanssa treenit olisivat niin helpot ja kivat… Mutta veinpä sitten Hupin ja ei korvat haitanneet treeniä. Sivulle tuloa tahkoamme edelleen, jotta koira tulisi niin lähelle, että koskee minua. Pikku hiljaa ja pienin askelin sitä hiotaan ja hiotaan. Läksynä oli ottaa askeliakin 1-2-3 sivuille tuloilla, mutta eipä Hupi siihen asti ole vielä päässyt. Uusi läksy on askeleet 1-2–3-4-5-6-7, tuskin onnistuu 😀
Mutta nyt oli vuorossa myös maahanmeno. Olen sitä aikaisemmin yrittänyt ottaa Hupilla, onnistumatta siinä juurikaan kummoisesti. Nyt jostain syystä, aivoissa on käynyt joku kummallinen niksahdus, kun kouluttaja tuli viereen neuvomaan, niin tadaa ja muutamalla toistolla Hupi oppi maahan menon. Muutama toisto lisää ja koira jo tarjosi sitä! Aivan käsittämätöntä! Ollaan sitä kuukausi tolkulla yritetty opetella ja ei, mutta nyt se meni tuosta vain ja toimi kotonakin lelulle ja ruokakupille.
Oletan, että Hupi on nyt oppinut paremmin oppimaan. Maahanmeno on aika helppo toistaa, verrattuna vaikka sivulle tuloon, niin nyt se oli helppo oppia. Hupilla on vielä hauska tyyli mennä maahan suorana seisomisesta, se on kuin lego-ukko, kun jalat taittuvat suorana maahanmenossa 😀