Agiliitoa ja näytelmätreeniä

Posted on

Tänään ne oli, ekat agilityharkat. Pelotti etukäteen, muistissa oli kahden viikon takaisen näyttelytreenien vain tyttöjen perään vouhottaminen. Olin tarkoituksella antanut eilen puolikkaan ruoka-annoksen ja tänään Jekku ei ollut saanut vielä mitään ennen treeniä. Turhaan pelkäsin, agility oli Jekusta kivaa, treenaaminen oli kivaa ja lihapullat maistuivat! tarkoituksella en päästänyt kenenkään koiran luo ja estin tuttavuuksien yrittämisenkin, jotta Jekulle olisi selvää, että nyt treenataan ja kun ei treenataan, odotellaan kaikessa rauhassa. Pystin pitämään Jekkua hyvin irti silloin kun tehtiin, se oli ihan intona tekemään. Odotusajat oli tietysti kiinni. Tänään treenattiin ensin yksilönä pöytää, sitten pujottelua muutamalla kepillä, hyppy ja putki. Kun jokainen oli ohjaajan kanssa treenannut muita kuin putkea, saatiin jatkaa itsekseen noita ja yksitellen käytiin putkella. Jekulle kaikki oli helppoa ja hauskaa. Onnistui pöytä, siinä odottaminen. Onnistui hyppy, pujottelut, tosin pujottelussa piti olla vaan ohjaajan nopea, koska pojalla oli intoa ja kiire. Putkessa Jekku meni pari kertaa ok, mutta sitten yritti pelleillä, että mites käy jos kääntyykin alun jälkeen takaisin ja tulee ulkokautta. No yksi kunnollinen läpimeno hihnan kanssa ja sitten lopetettiin siihen.

Mietin miten Hupi pärjäisi, koska se joutuisi odottamaan tunnin boxissa treenien ajan, mutta hyvin poika pärjäsi. Se esitti suloista ja joutui olemaan boksissa vain muutamia minuutteja. Sylejä löytyi missä odottaa ja katsella Jekun treeniä 😀

Agititystä jatkettiin viereiseen tilaan näyttelytreeneihin. Hyvin huomasi, että Jekusta oli pahin puhti poissa, poika ei mennyt kahtasataa. Mutta jos Jekku oli luonnonlahjakkuus agilityssä, niin Hupi oli näyttelyharkoissa. Lihapullan voimalla pieni seisoi kuin tatti aina kun pysähdyttiin ja silloinkin kun sitä ei edes pyydetty. Ja niin reippaana käveli Jekun vieressä rinkiä. Mitä nyt meni vähän jänisloikkaa, mutta tärkeintä on, että kulkee ja on kivaa. Lopuksi pääsi koirat taas leikkimään. Hupi ahdisteli pientä harjakoirapoikaa, jonka mielestä pieni musta parrakas oli ällöttävä. Hupi olisi niin halunnut leikkiä. Hupi porhalsi kuin vanha tekijä saaden silityksiä ja herkkuja ja harjoitellen koirien kieltä.

dsc_0343.jpg
Kivaaaa! Mitä tehtäis sitten?

dsc_0346.jpg
Tuolla ne treenaa…

dsc_0350.jpg
Peilin kautta kuvattuna Kun Hupi yrittää parastaan, että lihapullaa tulisi.

dsc_0353.jpg
Jekku ja Ares ottaa mittaa toisistaan (ja Hupi sukeltaa häntä heiluen ohi), mutta ei pojat mitään rähinää aikaseksi saaneet.

dsc_0354.jpg
Hupi yrittää kauheasti leikkiä harjakoira lapsen kanssa, mutta ei toinen innostunut.