Välillä ehkä liiankin villiä. Unista huomaa, kun on viettänyt pari tuntisen pihalla riehumassa Pupun kanssa. Niinä päivinä ilta menee haukkuessa olemattomille äänille ja seuraavan päivän lenkit mennään ihan ylikierroksilla (jokainen vastaantulija on haukun arvoinen, huoh…). Lisäksi harjakoirat on ylikierroksille mentyä tosi kivaa saalista, etenkin jos pinkaisevat jonnekkin. Niinpä on mietitty pitäisikö pihalla riehumista rajoittaa. Muinaisessa Anders Hallgrenin kirjoissa puhuttiin paljon juuri tuosta, että riehuminen ja esim. pallon saalistaminen, nostaa koiran stressitasoa ja lisää ongelmakäyttäytymistä. Aktivoinnilla ja järkevämmällä puuhalla, stressitasoa saataisiin alas ja siten ylireagointia pois. Tuo ylikierroksilla riehuminen pihalla on myös vaarallista, kun menee järki poissa kahta sataa pihamaalla, eikä yhtään katso mistä juoksee. Saa usein hiljennellä vauhtia, etteivät törmää mihinkään…
Tässä kuvia aurinkoisista riehumahetkistä, joista näkee, että yli menee ja kovaa…
Hetken paikallaan.
Koira menee hetkittäin niin lujaa, ettei kamera pysy perässä.
Jihaa, siivet vaan puuttuu…
Rajunnäköistä rähinää siskon kanssa… ilmassa tietty.
Ja taas se lentää…
No osaa se Pupukin, mutta jo hillitymmin.
