Pupu keksi aamupäivällä loistavan tuuman. Pihalla pyöri kesän jäljiltä linnunpelättiminä kaksi vappuhyrrää. Vimmatusti pyöriessään ne kiinnostivat suunnattomasti koiraa. Lopulta niiden kimppuun oli pakko hyökätä. Pupu vaani ja teki valtavia loikkia hyrrien päälle ja repi niitä irti maasta. Leikki ei loppunut muuten kuin kantamalla koira sisään.

Tänään on hyökkäity lahkeidenkin kimppuun taas urakalla, sekä jalkojen, hampailtu käsiä, ihan mitä vain mikä liikkuu tai ei liiku. Taistelutahtoa ei ainakaan puutu. Energiaakin on ollut vaikka muille jakaa. Lopulta Mallu muistutti aktivoinnista, enpä olisi tajunnut sitä näin pienen kanssa aloittaa, pikkasen muisti rapistunut koirien pentuajoista. Lisäksi muistelimme, miten perheen ainoat koirat oli pahimpia hammastelijoita. Kun perheeseen tuli lisää koiria, pennut eivät hammastelleet ihmisiä vaan toisia koiria, sikäli on helpompaa jos perheessä on jo ennestään koira (no haaveissahan oli pentu Pilven rinnalle, mutta kohtalo päätti toisin). Mutta eiköhän tästäkin kaverista hyvä saada jahka ikää ja järkeä kertyy lisää, Mallu lohdutti Pulmunkin olleen pentuna aivan kaamea mutta nykyäänhän se on erittäin hyväkäytöksinen narttu, ilman mitään kommervenkkejä. Helpompi se on kumminkin hillitä energistä koiraa kuin yrittää innostaa flegmaattista toimimaan. Kun koulutukset ovat kumminkin suuntanamme, niin tämmöinen innokas pentu on helmi.

Ensimmäiset ”vieraatkin” tulivat tänään katsomaan pentua. Jokke yritti epätoivoisesti kuvata pentua huippukamerallaan, mutta Pupu ei oikein antanut työrauhaa hyppimällä innollaan mahallaan maassa makaavan kuvaajan päälle… Muutama onnistunut sieltä tuli, katsotaan laittelenko niitä tuonne kotisivujen puolelle edustuskuviin ;o).

Otimme sitten aktivointi tuokion illalla. Pulmana oli vessapaperi tötterö, jossa oli sisällä makupala. Sen neiti selvitti moneen kertaan. Lopuksi sirottelin nameja olkkarin lattialle, osan piiloon ja Pupu etsi niitä innolla. Ehkä siitä tulee parempi kuin Pilvestä aikanaan, joka vaan hösötti ympäriinsä, eikä tajunnut etsiä.

Neiti on jatkanut samaan tyyliin kuin muinakin päivinä, reippaana ja vauhdikkaana. Tänään on ollut erityisen kivaa lahkeissa roikkuminen. Kävelevän ihmisen housunlahkeet ovat hirmuiset ihanat, niihin on pakko iskeä hampansa. Sitten harmittaa kun ihminen ei enää liikukkaan ja on pakko päästää irti. Kirjojen mukaan tämä vaihe on muutenkin ohi menevä pennuilla.

Pojatkin alkaa oppia käsittelemään Pupua, leikit eivät ole enää vallattomia vaan he osaavat jo oikealla tavalla vetää leluja pitkin lattiaa ja nauttivat kun Pupu pinkoo perässä. Ainakin Pupu oppii nimensä, sillä pojat viljelevät sitä jatkuvasti leikkiessään :oD

Tänään käytiin eka kertaa ajelulla kotiutumisen jälkeen. Pupu oli Wilman kantokopassa mutta se ei ollut hyvä. Kömpelö pentu ei osannut kömpiä siitä ulos ja pennun nostaminen oli hankalaa pienen oviaukon takia. Niimpä sitten kasasin isomman, Wilman ja Roosan häkin takakonttiin huomista varten. Autoilu muuten ei tuottanut mitään tuskaa, neiti nukkui ajomatkat. Autoiluun joutuukin tottumaan kunnes osaa olla jo yksin. Joka aamu kun viedään Ossi eskariin ja Leevi kouluun, puolilta päivän sama toistepäin.
Reissussa oli kiva olla, eskarin pihalla sylissä ollessa sai paljon taputuksia ja rapsutuksia. Mutta koulun pihalla oli suurensuuri suosio. Nopeasti Pupun ympäröi monien pienten tyttöjen joukko, jotka huokailivat ihastuksesta ja kertoivat omista koiristaan. Vaaleanpunainen kaulapanta sai myös varauksetonta ihastusta pennun kaulassa. Pieni häntä vipatti vimmatusti pennun saadessa huomiota.

Pannan käyttöä olemmekin harjoitelleet tänään aina ulos lähtiessä. Illalla tosin laitoin valjaat, koska niissä on heijastimet ja pentu on helpompi nähdä. Panta tuntuu Pupun mielestä häiritsevän enemmän kuin valjaat.
Tuire Kaimio kirjassaan saa pelkän panta harjoituksen tuntumaan hyvin vaikealta ja monimutkaiselta. Sitä lukiessaan alkaa epäilemään omia kykyjään ja miettiin miten ikinä on saanut koulutettua 5 koiraa yhteiskuntakelpoisiksi (sekarotuiset hoitokoirat Osku ja Tessu vieläpä niin, että koulutus alkoi vasta aikuisena). Niimpä sovellan entistä tietoani Kaimion hyviin oppeihin, maalaisjärjen käyttö kun on sallittua.

Pupua on huvittanut eteisen lattiaan asti yltävä hieman tummenttu peili, se on tutkiskellut peilissä näkyy pentua ja alussa jopa yritti haukkua sille (haukku jää hassuksi yritykseksi, kun taitoa haukkua ei vielä ole :oD).

Ruuan kanssa olen hieman huolissani, sitä ei uppoa niin paljoa kuin ohjeissa lukee. Koira kyllä vaikuttaa tyytyväiseltä ja energiseltä, joten pitää hillitä vielä itsensä ja jättää hopealusikat ja hanhenmaksat kaappiin…

Neiti on oppinut jo istumaan vihjeestä ja on todellisen nopea oppimaan. Opetin, että ruokakupin ja lelun saa kun istahtaa, kupin kanssa homma meni kerrasta perille ja lelunkin kanssa ihan parilla kerralla. Nyt ei enää yritä rynniä nenän yllä olevan lelun perään, vaan istahtaa ja lelu tipahtaa leikittäväksi. Koiraa ei siis mitenkään pakoteta eikä mitään käskysanoja vielä käytetä. Näytin vain lelua sen verran ylhäällä, ettei yltänyt ja odotin, että istahti (pennut istahtaa helposti kun eivät tiedä mitä tekisivät). Muutamalla toistolla neiti tajusi idean.

Pihalla Pupu jäi aidan toiselle puolelle kuin minä ja portille oli noin metri (minä kyykyssä koiraa vastapäätä). Pupu yritti ensin tietenkin läpi mutta kun älysi ettei pääse, alkoi yrittämään pääsisikö ali, kun sekään ei onnistunut,se lähti oma-aloitteisesti etsimään aidan viertä aukkoa ja löytyihän se ja mikä ilo ja onni. Tämä kertoo hyvästä oppimiskyvystä ja oma-aloitteisuudesta, meillä on nimittäin ollut koiria, jotka on loputtomasti yrittäneet tulla aidasta läpi, eivätkä ole tajunneet aukkoa lähellään :oD