Eka yö ja päivä mennyt. Nao kävi yöllä katsastamassa useaan kertaan sängyn vieressä ja muutaman kerran piipittelikin, mutta muuten yö meni hyvin. Tosin Ilo oli tehnyt pissat matolle (läikän koostä päätellen). Aamulla Nao pääsi autoilee ja hyvin meni viimeisiä hetkiä lukuun ottamatta, jolloin tuli pikku yrppä. Nao sai autoon nyt aluksi oman häkin, joten takakontti on täynnä häkkiä 😀 . Kävellen vietiin ja haettiin myös Simoa kerhoon. Eka meno-paluu oli ihan kaamea. Nao ja Ilo kävelivät kauniisti peräkkäin mutta Pupu teki perinteistä kahdeksikkoa kietoen kaikkia hihnoja sekaisin. Muutamalla napakalla ohjeistuksella Pupu viimein älysi ettei enää kaivata kahdeksikkoa. Hakumatkan meno-paluu kulkikin jo ihan hyvin, enkä ollut enää kuin 50% ajasta solmussa.

Ilon käytökseen Nao on vaikuttanut, toisaalta tuntuu, että siltä oisi viety vastuu ja se voi olla pentu. Toisaalta taas se yrittää hieman pomotella Naoa. Lenkillä Ilo sekosi, ihmettelin miksi Nao pisti jarrut päälle ja kun vilkaisin taakse, hihnassa roikkui täydellä voimalla Ilo! Se taisteli hihnasta kuin pahinkin riehuja, ennen se ei ollut koskaan tuommoinen. Lisäksi se paineli Pupun perässä pitkin metsiä, ennen kuulumatonta myös lenkeillä. Naoa en päästänyt vielä irti, ettei lähde minnekkään kalppimaan.
Mutta sitten Ilo myös makasi eteisessä repun päällä ja ei päästänyt Naoa lähellekkään vaan kävi aina näykkäsemässä kun Nao yritti eteiseen. Nao katseli sitä ihmeissään. Odotan, että Nao hermostuu kohta ja näyttää prinsessalle missä kaappi seisoo. Tai sitten ei näytä, nää seurakoirat on usein niin mukautuvaisia, ettei tuommoinen hetkauta.

Illan on neidit peuhanneet tossa. Lähinnä Ilo ja Nao ovat astuneet toisiaan, Naolla kun on se juoksu. Samalla ottavat varmaan hieman mittaa toisistaan. Pupu yrittää mukaan, mutta sitä ei huolita… ELi vielä koetellen vähän on tää alku mennyt, eiköhän kohta vieraskoreus karise.

Itse olen kyllä jo Naon lumoissa. Lenkillä ihailin sen mahtavaa askellusta ja sen hauskoja korvia, jotka syödessä on ihan miten sattuu 😀 (autokuvassakin näkyy) . Opetin Naolle myös naksutinta. Olin iloisesti yllättynyt, sen innosta yrittää saada naksausta aikaiseksi ja siten saada makkaraa, lisäksi häntä viuhoi koko ajan hirmu vauhtia. Tosin naksutin oli eka kovimmalla ja koira hieman hätkähti ääntä, kun laitoin naksun pienemmälle äänelle, niin ei enää saanut sätkyä. Nao osasi loistavasti tarjota käytöstä. Ensin vaadin katsomista, kun se toimi odotin että istuu, kun se toimi, niin Nao alkoi tarjoamaan makaamista ja palkitsin sitä sitten siitä. Tällä näki, että koira oppi nopeasti mitä kulloinkin vaadin ja muutamalla yrityksellä ja erehdyksellä tarjosi pyytämääni asentoa. Tästä on hyvä jatkaa, tästä lähtien vaatimani asento on vain seisominen sekä liikkuminen ravissa.

Kuvat on kännykameralla, siksi vähän tuommoisia suttusia.